Tosin koskipäivillä tuli oltua ja tytärkin pääsi osallistumaan ensimmäisiin onkikilpailuihin samoissa kekkereissä, toista kertaa oli neiti ongen varressa. Ensimmäinen kerta oli vuosi sitten Oulunjärvellä, josta saikin ihan mukavan n.500g appuran isän avustuksella ylös. Nyt oli ääni kellossa toisenlainen, olin aavistuksen "ankara" ja tiputin 2 salakkaa alkuunsa pois, vaikka nämäkin tosin olisivat olleet kisakaloja (ja ny tunnen suuren syyllisyyden tästä), mutta saatiin sieltä sentään puntarillekin yksi ahven, vaaka ei tosin yltänyt järisyttäviin lukemiin, mutta pienelle 3,5vuotiaalle tytölle oli kyllä mukava kokemus ja häneltä kysyttäessä tuo 12g ahven oli maailman suurin. =) Tuosta se sitten lähtee, perhojahan neiti jo minun avustuksella sidoskelee. Tässä ehkä itsellä lehmä ojassa, saan mahdollisesti perhot näppärämmin Neean kautta ja itse pääsen enemmän keskittymään olennaiseen.
Tässä kuva neidistä onki käsissä.
Itse ehdin vielä tehdä pistoreissun Nukarille hyvällä menestyksellä, 4 kalaa käytin ylhäällä. Tapasin myös yhden nuoren innokkaan kalastajan alun joka oli saanut koskelta komean 5kg taimenen, upea kala ja pojalle avauskala koskikalastuksesta. Voi kun sattuisi omallekin kohdalle. =)
Muuten sitten jääkin reissut vähemmälle nyt vähään aikaan, keskiviikon nukarin reissulta kotiuduttuani, oli torstaina hieman mullistava päivä tiedossa. Aamun kivut muuttuivat todelliseksi tuskaksi ja illalla sitä oltiinkin operoitavana leikkuusalissa. Joten nyt sitten joutuu ottamaan hieman iisimmin, tosin meneehän tämä sairasloma tässä perhoja sitoessa ja rasioita täydentäessä. Saa ainakin kesän hävikin korjattua takaisin. Ehkäpä joutaa jokunen perho kavereidenkin rasioihin.
Seuraavaksi on kalastuksen ohelta sitten tiedossa sm-karsinnat 2013 osalta, vaikka tosin tämän syksyn aikana näitä onkin ohjelmassa.
Hain seuraaviin kohteisiin
Pomarkku Kynäsjoki 15.9.2012
Perniö Lohenrengas 6-7.10.2012
Vekaranjärvi Risulampi 14.10.2012
Näistä kahteen ensimmäiseen sain paikan ja Vekaralle vara 3 sijan. Pomarkun jouduin perumaan ja hyvä niin, en olisi tässä kunnossa edes valmis kalaan vielä tuolloin. Perniö on siis seuraava kokeilu ja toivossa eletään josko paikka Vekaralle aukeaisi, vaikka utopistinen ajatus on, sen verran suositusta lampikisasta on kyse.
Koskipäivän jälkeen oli kerhovarannut meille VKK:n kosken illaksi käyttöön, joten sinne sitten suunnattiin muutaman henkilön voimin, tässä linkki vielä muutamiin kuviin tuosta hetkestä.
