Sanktioiden hakua ja sääntö uudistuksia.

Jotain muuta välillä kuin omia reissuja... Näin kalastuksenvalvojan silmin muutama itseäni ilahduttava uutinen.

On ilo lukea uutisia, kun kerrankin haetaan kunnon sanktioita kalastuslain rikkomisesta. Asiasta uutisoi useampikin taho, mutta tässä linkki iltalehden uutiseen asiasta. iltalehti
Toivotaan kovasti, että määräytyisi kerrankin kalan todellinen arvo ja päästäisiin pois niistä kalatiski hinnoista sanktioiden osalta.
Tässä vielä linkki virhon sivuille samasta asiasta samalla tekstillä virho


Toinen asia joka on piristänyt päivääni, on Ylösen Ollin ajamat kalastussääntö uudistukset Halistenkoskelle Turkuun, koskien väline rajoituksia. Alla lainaus siitä

"Alla Aurajoen alaosan uudet välinerajoitukset, valitusaika on päättynyt. Rajoitukset ovat voimassa vuoden 2015 loppuun asti, ja uskokaa tai älkää, näitä tullaan myös valvomaan. Lisäksi koskialueella on voimassa mm. entinen kahden lohikalan päiväkiintiö, suvannon puolella se on valitettavasti pelkkä suositus.
Pyritään saamaan kevään aikana myös kännykkälupaysteemi käyttöön. Lupien hintoihin ei ole tullut muutoksia.


Välinerajoitukset välillä Halistenkoski-Martinsilta

1. Perhokalastuksessa saa käyttää vain kelluvaa perhosiimaa. Kaikki erilliset liitettävät UPPOAVAT kärjet ja perukkeet on kielletty.
2. Kalastuksessa ei saa käyttää minkäänlaisia painoja tai painotuksia, ainoastaan perhojen rungossa saa olla painotusta.
3. Sekä uistin- että perhokalastuksessa saa käyttää kerralla kolmea koukkua, eli: yhtä kolmihaarakoukkua, kolmea yksihaarakoukkua tai yhtä kaksihaara- ja yhtä yksihaarakoukkua.
4. Suurin sallittu koukkukoko kaikessa kalastuksessa on 8 mm mitattuna rungosta koukun kärkeen."

Tämähän ei edelleenkään poista sitä tosiasiaa, että paikan päällä toimitaan vastoin sääntöjä ja rokastusta näkyy, mutta toivottavasti askel parempaan.

Aihe on tuottanut keskustelua foorumeilla, mutta niinhän kaikki sääntömuutokset aina. Vastustajia sekä kannattajia kun löytyy, niin väittelyä syntyy. Itse olen näiden kahden julkituomani asian kanssa hyvällä mielellä ja toivon, että molemmat tuottavat hedelmää.

Ylöselle hatun nosto siitä, että jaksaa tuoda omaa panostaan esille Halisten suhteen, vaikkakin lokaa niskaan sataakin.

Tälläisiä aatoksia tähän väliin.
Odotellaan kevättä ja kesää hyvillä mielin. Jos tässä joku keksii alkaa tänne pitämään väittely keskustelua näistä aiheesta, niin pyydän ystävällisesti jättämään ne väliin. Väittelyitä voi käydä vaikka netin kalastus foorumeilla. Taikka sitten tulee väittelemään kanssani asioista kasvotusten. Muuten kyllä kommentit ovat tervetulleita.

Nämähän ovat omia mielipiteitäni eikä ne muuksi muutu.

Jäätyneitä vaparenkaita ja kauden avausta

Dodih... Tovihan tässä on taas vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta.

Eipä kyllä ole ihmeemmin mitään tapahtunutkaan.
Käytiin tosin Törpön jengin kanssa pilkkireisulla, mainittakoon nyt siitä sen verran, että saatiin muutamia hassuja affenia jäälle asti. Ei mitään kummoista kuitenkaan. Löysimme porukasta "grilli"mestarin joka hoitaa savustukset samalla. Raki oli pahaa, mutta muuten fiilis kondiksessa ja juomatkin menivät somasti kurkkuun.
Tuosta parit kuvat joita reissusta kehtaa esille laittaa.


Tuli myös käytyä piipahtamassa Nukarilla katselemassa tilannetta ja räpsimässä muutama hassu kuvakin. Kalastamaan en alkanut, vaikka siihen olisi pienoiset mahdollisuudetkin ollut. Tosin kavereiden päivitykset seuraavan päivän Tainion reissusta sai lisä poltetta aikaan ja sovittiin sitten Juhiksen ja Ekon kanssa reissu seuraavalle viikonlopulle Tainioon.

Tässä nukarin talvimaisemiin linkki.

Reissua edeltäneet päivät olivat hieman hakuammuntaa, jätkillä oli tavaroita hukassa, toisella kela ja perhorasiat, toisella siima. Sentään osa näistäkin löytyi ennen reissun alkua. Kalastus lupaakin piti vielä aamulla valtion suuntaan maksella, kun ei ollut tullut aikaisemmin mieleen.

Tainiolle startattiin sunnuntaina 17.2 aamulla. Kolmen äijän kööri sulassa sovussa hiluxin kanssa. Saavuttiin lupia haeskelemaan siinä 11 hujakoilla, tarkka aika hieman unholassa. Luvat kuitenkin saatiin ja suunnattiin rantaan. Aloitus paikaksi valittiin Jääsjärveltä lähtevä kosken niska ja itse koski (olikohan se nyt Ekonkoski nimeltään). Kasailin itse pari settiä matkaan, toinen kärkiuppoavalla ja toinen pintasiimalla. Pitihän sitä uutta vapaa/siimaa päästä kokeilemaan.



Hyvinhän tuo Orviksen Clearwateri käsiin sopi. Siima lensi sen hetken kohtalaisen hyvin, kunnes alhaiset lämmöt laittoi siimaan hetkelliseen käyttö"kieltoon". Sen verran koppuraksi meni, että ei heittäminen ollut tällä mielekästä. Siirryin käymään paikkoja läpi toisella setillä johon olin pienen mustan streemun sitaissut kiinni. Muut taisivat pitkälti olla kärkiupolla liikkeellä, en oo kyllä täysin varma.
Kalatapahtumia ei näiltä main kuulunut, joten päätettiin siirtyä katselemaan alaspäin.



Seuraava stoppi tehtiin sitten hieman alaspäin seuraavalle koskelle. Jatkoin täällä ensin kellusiimalla ja nymfi/liitsi rigillä uittamista, vaan eipä tuo tulosta tuonut. Juhis sai yhden epävarman tärpin, mutta kukapa tuosta on kertomaan oliko sitten kala vaiko pohja. Ei tapahtumia ja aikaakin oli sen verran kulunut, että päätettiin suunnata seuraavaan paikkaan paistamaan makkaraa ja tutustumaan joen paikkoihin. Itsellenihän tämä oli ensimmäinen kerta kyseisellä joelle. Tuskin kylläkään viimeinen.



Suunnattiin auton nokka kohti Keijulankoskea. Parkkipaikalle päästyämme huomattiin yhden porukan olevan jo joella kalassa. Siirryttiin paistamaan makkaroita ja juttelemaan mitä kummallisempia asioita, mitkä nyt ei tänne taaseen kuulu. =)

Makkaran paiston jälkeen kävin purkamassa uppokärkisen setin ja laitoin kellusiiman settiin perukkeeseen indikaattorin, josko ny tohtisi hiukan kohotellakin. Samassa kävi ilmi, tuon edellä mainitun porukan saama taimen. Tuosta lienee Erämiehen teksteissä mainintaa kyseiseltä sunnuntailta ihan kuvan kerakin.

Päätin suunnata niskalle päin "huljuttamaan munia veteen", joka oli kyllä aikast raikasta. Juhis pakkasi kamansa, kun edellisessä paikassa oli katkonut perukkeensa, eikä enään tohtinut uusia sidoksia viritellä. Ekokin taisi luovuttaa kylmyyden takia ja taisi alkaa räpsimään kuvia paikasta. Itse kävin niskalla uittamassa pyytöjä veteen ja hetken tovin toteamassa jälleen kuinka kylmää se vesi on ja olihan se. =)



Hetken aikaa siinä tohdin ronkkia, kunnes sain alimman perhon jäämään kiveen/tukkiin kiinni ja katkottua näiltä osin tapsin. En tohtinut enään itsekään kohmeisin sormin alkaa uusia sitomaan, joten kamat nippuun ja kohti autoa.



Reissun kruunasi Juhiksen lämmittämä puusauna, jonka jälkeen alkoikin olla vetopois suunnilleen kaikilta porukasta.

Kiitokset jätkille reissusta, joka oli kyllä mukava piristys tähän talveen.
Kevväämmällä sitten taaseen uudelleen Tainiolle, josko sieltä saamistakin saisi. Varsin hyvältä tuo paikkana näytti.

Tästäpä vielä linkki omiin ja Ekon kuvaamiin kuviin.