Kuviani

Reissuissa on toisinaan tullut otettua enemmänkin kuvia. Niihin pääsee käsiksi joko teksteissä olevista linkeistä taikka sitten tästä.

Translate

26.10.2014

Syksyn satoa 2014, karsintaa, kutua, haukea.

Johan on tovi vierähtynyt viime kirjoittelusta, paljon on tähän väliin mahtunutkin joten tässä nyt hiukan tiivistettynä syksyn tapahtumia.

Nukarilla on tullut vietettyä aikaa ennen rauhoitusta kalastuksen merkeissä useampaankin otteeseen, näistä reissuista ei ole erikseen tohtinut kirjoitella, samasta puusta nuo yleensä ovat, mitään erikoisuuksia harvemmin on vastaan tullut.

Kirjolohia tullut enempi ja vähempi, jopa duuni kaverinikin on vihdoin saanut tuon paikan kammon pois ja muutaman kalan ylös asti. Toinen duuni kaveri EI sitten vaan osaa, vaikka hälle on paikat kerrottu ja muut on vierestä kalaa nostellut. Sori Jusu, mutta pakko huomioida.

Suunnilleen viimeisillä reissuilla joita kävin kalassa nukarilla, sain parikin kontaktia taimeniin, suurin siiman päässä ollut syksyn kaloista oli kutakuinkin n.52cm, joten jättiläisistä ei ole ollut kyse.



Tässä vielä linkki syksyn kuviin.

Lisäksi on tullut pari karsintaa käytyä läpi, toinen näistä meni persiilleen ja toinen vähän paremmin.

Julkujärvi oli itselläni ensimmäinen syksyn kisa tälle vuodelle, kisa oli jokseenkin kalan tulon suhteen ankea, vaikka muuten olikin hyvä päivä. Itse tyrin omalle kohdalle osuneet kolme kalaa, jotka kaikki tulivat ekalle jaksolle. Piuhoja poikki ja kavereilta riittävät vittuilut solmujen teosta. Muuten vedettiinkin sitten tyhjää ja ilman saalista jäi tämä kisa.



Lohenrenkaan kisa oli sitten ihan toisesta puusta veistetty, taisteluparini oli jälleen Toivosen Olli, jonka kanssa on aina yhtä mukava kalastaa. Tosin molemmat meistä tyri lauantai-aamun avausjaksolla kisansa, vaikka sitten molemmat kisan loppua kohden yrittikin parannella sijoituksia, ottamalla jaksovoiton ja muuta kivaa loppu kisaan, mutta ei ne pitkälle riittänyt. Positiivista itselleni, että jokaiselta jaksolta sain kalaa kaukaloon ja siltä osin meni ihan kivasti koko kisa. Loppu tuloksissa olin kuudes, mutta tuosta ei mitään kunnon pisteitä finaali jahtiin tullut.

Tässä vielä julkujärven ja lohenrenkaan kuvat.

Näiden lisäksi on tullut käytyä taimenen kutua seuraamassa lasten kanssa, on tullut nähtyä niin 80cm mertsaria kuin pienempääkin, mutta kokonaisuudessa näyttänyt todella upealta tuo määrä kaloja, mitä on eri paikoissa vastaan tullut. Jopa paikallisuutisiin asti päästiin jätkän kanssa, kun satuttiin paikalla olemaan. Löytynee yle areenasta, uudenmaan uutiset 17.10.2014. Kutakuinkin tämän linkin takaa.

Nyt sitten tuoreimpana reissuna, tänään pikaisesti heitetty kolmen tunnin hauenmetsästys.

Starttailin aamulla kotoa kohti pelipaikkoja, liikenteessä kyllä kohtuu myöhään, joten ensimmäiset heitot tuli paiskittua tuossa kympin aikoihin, montaa heittoa ei tarvittu kun ensimmäinen kala kävi yrittämässä, ei pysynyt. Muutamaa heittoa myöhemmin sama juttu ja taas karkuun.

Piti hieman hakea homman juonta, mutta kun se löytyi alkoi kaloja tulla tasaisen tappavasti myös renkaaseen asti. Tarkkana piti olla, koska heitto piti tippua juuri kaislikon reunaan ja samaan aikaan kun perho tippui veteen piti ottaa hieman siimaa sisään ja sitten pamahti. Jos ei pamahtanut, niin pari vetoa ja sitten. Tosin kaikista saaduista kaloista n.85% iski suoraan veteen tippuneeseen perhoon, joten hereillä piti olla.

Ainuttakaan seurimoa en nähnyt, kaikki siis tuosta kaislikon reunasta. Muutama tuli n.3-5m kaislikosta irti, mutta muuten tosiaan paukkui kun perho tippui veteen. Yksi perho sai uransa viimeisen kalan ja pääsee nyt viettämään eläkepäiviä. Sen verran rujoon kuntoon kalat tuon hakkasivat.

Karkuutuksia päivään mahtui juuri noiden rajujen tärppien tullessa heti heiton jälkeen, onneksi suurin osa kuitenkin pysyi kiinni ja kävi renkaassa.
Kaikkiaan kaloja kävi renkaassa asti 18kpl, ja näiden keskipaino huiteli tuossa 2,5kg hujakoilla. Yhtään isoa ei siimapäähän osunut, mutta ei kyllä niitä pieniäkään. Samasta puusta tuntui kaikki olevan veistetty.

24.8.2014

Hossan kirkkaat vedet 2014


Hyvän tovin suunniteltu reissu on nyt toteutettu.

Alkuun reissua suunniteltiin neljälle, mutta kovin yleistähän näissä on se, että tulee estettä jos toista ja lopullinen lähtijä ryhmä selviää vasta lähtöpäivänä. Näin kävi myös tässä, ensin neljä sitten kolme, välillä taas neljä ja lopulta matkaan lähti vain kaksi, minä ja Ville. Eli samalla porukalla kuin vuoden 2012 Kairijoen reissu.
Onneksemme firmamme kalakerho FC MaTo hieman avusti matkan kuluissa, niin onnistui kaksinkin vallan mainiosti, kiitos heille tästä.

Joka tapauksessa reissuun päästiin ja starttailin auton Klaukkalasta tuossa puoli yhden pintaan pe-la yönä. Pienen sompailun jälkeen löysin tien Villen noutopaikkaan. Hieman tuo ikivanha navi pääsi harhauttamaan ja pieni tietyömaa lisää. Paikka löytyi ja Ville sekä kamat saatiin autoon. Alkoi taas huristelu kohti Hossan maisemia. Ajomatkaltaan tämä oli paljon lyhyempi kuin edellinen kairin reissu, mutta kyllä sitä sai taas körötellä.

Käytiin Suomussalmella kaupassa täyttämässä sapuskapuolen asiat, sekä pikainen reissu pitkäripaiseen. Oluet oli loistavasti hoidettu Villen paremman puoliskon toimesta jo ennestään, kiitos siitä sinne.

Suomussalmelta oli sitten vielä hieman ajeltavaa ennen Hossaa ja tuon navin mukaan jos olisi ajeltu, olisi se kiertänyt ilmeisemmin Kuusamon kautta jostain kumman syystä, matkaa se näytti ensin n.150km, kunnes sitten otettiin oma suunta matkalla ja yhtäkkiä tuo navin matkakin lyheni n.30km:n. Olisi liene aika hommata tuoreempi tapaus.

Ajettiin ensin Hossan luontokeskukseen josta kalaluvat taskuun ja kuskille kylmä olut, joka ei kyllä kauaa kestänyt. Tästä siirryttiin vielä mökin avain hakemaan ja sitten kamojen purkuun.

Lauantai päivä meni enemmän ja vähemmän oleillessa, kalastuskamat tuli viriteltyä kuntoon ja muutama olut nautittua. Kalaan ei jaksettu suunnata, tuo matka hieman tuntui painavan päälle.



Sunnuntaina sitten päätettiin lähteä aamupäivällä kalaan ja suunnaksi otettiin Niskakoski hossanjoesta. Rantaan päästyämme päätin aloittaa streemereilla kalastamisen ja ensimmäinen kunnon uitto loppuliun kiven pyörteisiin toi tulokseksi todella kauniin taimenen nousun. Isompi kala kävi noutamassa streemerin pinnalta ja antoi muutaman potkunäytteen voimistaan. 0,35 peruke antautui jostain syystä kohtuu pikaisesti pienen temmellyksen jälkeen. Fiilis oli kyllä hieman pärisevä tämän jälkeen, ensimmäisiä heittoja ja kala... tässäkö se nyt sitten oli. Huoh.

Uutta pyytöä perukkeeseen ja hommat jatkuivat. Sain melkein heti koukutettua seuraavan isomuksen, tälle painoa olikin kertynyt jo useampi kymmenen kiloa ja huuteli jotain kirosanojakin kummallisesti perään. Ville oli siirtynyt taakseni, enkä ollut tuota rekisteröinyt. Näin ollen tuli koukutettua hänet. Päätin tästä siirtyä joen toiselle rannalle jotta voimme molemmat kalastaa rauhassa. Siirryin pienen tovin ylävirtaan kunnes streemeriä vietiin jälleen, hetken jo toivoin taimenta, kunnes tuo "juna" pysähtyi juromaan pohjaan. Siitä kun sen sai pumpattua ylös oli lisä pettymys valmis. Reipas kahdenkilon vihernieriä kävi irroituksessa. Samasta kohdin käytin vielä kolme moista pötkylää ylhäällä kunnes neljäs vei pyydön mennessään. Villelläkin oli vastarannalla tapahtumaa, joskin kyllä norppamerkin suorittamisen yhteydessä. Vaikka olinkin asiasta maininnnut ennen rantaan menoa, että paskamainen paikka kahlailla. Tähän oli vastaus tyyliin "juu juu, etköhän se ole sinä, joka yleensä harrastaa tuota uimista". Näin se karma vaan iskee takaisin. Isommilta haavereilta tuosta kuitenkin selvittiin. Ylempää ei tavoiteltu kummoisempaa kalaa. Päätettiin palata loppuliukuun uudemman kerran, tästä alkoikin aikamoinen ylösnosto. Ahvenia tuli liki joka heitolla molemmille ja varsin kivaa kokoakin vielä. Kaikki päästettiin kuitenkin takaisin, kun näitä ei nyt tänne oltu tultu pyytämään. Vaihdettiin tämän jälkeen maisemia hieman alemmas. Ville lähti kävelemään pystykoskelle ja itse suuntasin tuonne perhokalastusalueelle, josta tiputtelin sitten alas tuonne pystykoskelle myös. Löysin perhokalastusalueelta muutaman pienen taimenen ja harrin, mutta en isompia kaloja. Saavutin Villen hieman ennen pystykoskea, hän oli käyttänyt isomman mörön rantavedessä, kunnes oli siima antanut periksi ja hauki jatkoi uintiaan vaappu suupielessä. Isoin Villen kohtaama kala.



Laahustettiin siitä sitten pystylle keittelemään kaffetta ja paistelemaan makkaraa. Näiden jälkeen jatkettiin kalastusta. Olin itse vaihtanut streemeri kepin pienempään ja perhot samoin. Pystyltä alkoikin tapahtumia tulemaan, tosin ahvenen, salakan, särjen ja yhden ilmeisesti lahnan sävyttämänä (en ole lajimäärityksestä täysin varma, mutta näitä särkikaloja kuitenkin). Pieniä harjuksiakin löytyi muutama.

Käytiin siinä ylöspäin mentäessä vielä katselemassa, että löytyisikö sitä isoa vaapunryöstäjää vielä, mutta eipä näkynyt. Sain tältä paikalta kuitenkin tapahtumia samoin kuin Villekin, ahventa oli kiinni useamman kerran, välillä tuli tuplat ja triplatkin vedettyä.



Loppu päivä/ilta menikin saunoen ja oluesta nauttien.

Maanantaina otettiin suunnaksi Kirkasvetinen ja sinne lähdettiin kelluntarenkailla pyörimään. Maisemat olivat kyllä loistavat ja veden kirkkaus upeaa. Likimain 9m näki vielä pohjan aika selkeästi. Aurinko paisteli ja keli oli kirkas, joten ei näiden yhdistelmien kanssa olettanut mitään kalajuhlaa tulevan, eikä kyllä tullutkaan, Ville taisi saada tärpin ja itse kaksi muutaman potkun kestävää perhon vientiä. Päätettiin lopulta poistua täältä ja suunnata kaffettelun jälkeen Iiskoskelle kalaan. Matkalla tosin pysähdyttiin kalastamaan Huosivirralla. Täältä Ville sai koukutettua noin hieman alle 40cm taimenen. Itse kalastelin salakoita ja pikku ahvenia. Näitä tulikin ihan tarpeeksi.



Iikoskelta sain alkuun koukutettua yhden mittaharrin ja Ville kunnostautui hauen kalastuksessa. Käytti tosin muutaman harrin myös siiman jatkeena. Ja perke vahingossa rokasti ikävä kyllä yhden pienen ilmeisesti taimenen poikasen.
Jonkin aikaa koskella kalasteltuamme taivas repesi ja vettä alkoi satelemaan aika reilusti. Päätettiin poistua mökille nauttimaan pöperöä ja olutta, samalla hieman lämmittämään mökkiä. Tämä on minun erikoisalaa ja näin mökissä olikin mukavat 31 astetta ennen unille painumista, ei kuulemman tarvinnut lämmittää koko viikkoon enään.



Tiistaina päätettiin pistäytyä Niskakoskella, tosin tällä kertaa kelluntarenkailla kosken alapuolen suvanto aluetta läpikäymään. Päätettiin ottaa savukalaa tältä reissulta, joten ahvenien kalastukseen tuo painottui. Taimenista ei saatu havaintoa, mutta parit ennätykset saatiin pakettiin. Itselleni yritti hauki hyppiä renkaaseen kun olin ahvenia nostamassa vedestä ylös, pieni säikähdys siinä taisi tulla. Hetkeä myöhemmin siimaa vietiinkin sitten jo oikein urakalla ympäri aluetta, selvää oli että hauki oli vieheeseen tarttunut, mutta kun ei ollut ihan sitä varten tehdyt vehkeet käytössä, niin joutui hieman antamaan ns. siimaa ennen kuin saatiin kala ylös. n.4,5-5kg kala saatiin kuitenkin renkaaseen ja oma perhohauki ennätys taisi särkyä tähän.



Tästä tovin aikaa, Ville sai ahvenen siiman päähän, mutta ennen kuin ehti saamaan tuon renkaaseen asti tuli isompi tärppi ja sitten lähti Villen kelalta siimat rullaamaan, nyt oli vielä vauraampi kala käsittelyssä kuin tuo omani. Ville nautti tilanteesta ja itse yritin hätäpäissäni pari kuvaa ehtiä ottamaan samalla kun polskin lähemmäs, kuvien laatukin on sitä luokkaa. Itse kalasta ei sitten kuvaa saatu, muuten kuin evien muodossa. Laskimme tuon joka tapauksessa saaduksi, kun se käsistä päätti tuon viimeisen potkun potkaista ja tällöin myös siima antautui. Tästä alla olevasta kuvasta löytyy pyrstön tyvi ja takaevä pinnalta, joten tuosta voipi sitten päätellä kalan kokoa. Meidän arvio osui tuonne 6,5kg:n luokkaan tuon käsikosketuksen jälkeen. Komea mörkö joka tapauksessa ja suotanee tuosta Villelle ennästys. Näitä tapahtumia kun hauki vie ahvenen pyydöstä tapahtui useampiakin, mutta sentään saatiin savustettavaksi otettua muutama isompi appura. Tästä alkoikin kohtalainen vesi sade, joten päätettiin vetäytyä viettämään iltaa mökille.



Keskiviikkoksi suunnitelmissa oli mennä piipahtamaan Somerjoella jonka jälkeen kellumaan Kirkasvetiselle. Aamuste sitten ajeltiin Somerjoen rannalle, kamat kasaan ja katsomaan löytyisikö kaloja. Vesi oli joessa todella alhaalla ja pirun kirkasta. Varomattomalla liikkumisella pelotti muutaman isomman harrin tavoittamattomiin. Muutama tärppi saatiin, kun matkattiin joenvartta alas. Maisemat olivat todella nautinnolliset ja kelikin mukava. Havainnot kaloista kuitenkin oli vähäiset, itse sain ylös asti yhden n.25cm harrin. Villelle saatiin sitten ohjelmaa vasta joen laskettua järveen. Ville onnistui saamaan uistimensa uppopuuhun kiinni ja päätti tuon sieltä myös hakea. Taisi vesi olla aika vilpoista, kun norppamerkkiä piti jälleen suorittaa, tosin tällä kertaa ilman vaatteita. Ilme kertonee jonkun verran veden viileydestä. Uistin kuitenkin saatiin pois uppopuun kera. Tosin tuota iloa ei pitkään kestänyt, päätin itse hieman kokeilla virpan heittämistä.... Jostain syystä heitossa napsahti siima poikki ja uistin lensi komeassa kaaressa kohtalaisen kauas. Ville oli hädin tuskin ehtinyt saamaan itsensä kuivaksi edellisestä uinnista. Nyt kuitenkin tyydyttiin tappioon ja uistin jäi järven syvyyksiin.



Päätettiin tästä suunnata takaisin autolle ja vaihtaa maisemaksi Kirkasvetinen. Ville onnistui koukuttamaan järveltä yhden ahvenen, joka pääsi jatkamaan uintiaan. Itse en saanut nykyn nykyä koko järvestä enään, joten aika hiljaiseksi veti tässä kohtaa järvikalastus. Iso-valkeisella tuuli sen verran hulppeasti, että sinne ei lähdetty kellumaan vaan tyydyttiin tappioon ja suunnattiin mökille syömään. Illaksi päätettiin lähteä vielä Niskakoskelle kalaan. Pieniä harreja kävi pyytöihin, mutta isommat loisti poissaolollaan, Villelle tuli niskalta ahventa. Päätin vielä lopuksi kiusata loppuliun viereisestä lumpeikosta haukia ja sain yhden hetkeksi kiinni tinseliin josta oli koukku jo valmiiksi suora. Leikkiä pitää välillä. Paikalla törmättiin myös pariin herrasmieheen, jotka tosin olivat siinä kunnossa, että itse en uskaltautuisi edes päivän valossa tuohon kivikkoon, saati sitten tuossa pimeydessä joka joella tuolloin jo oli. Siinä muuten puskat ryskysi ja urakalla. =)



Torstaina päätettiin käydä hieman täydentämässä tarvikkeita hossan mini-marketissa, jonka jälkeen suunnattiin Hossanjoelle kalaan. Käytiin Vääräkoskella ja Kuikankoskella. Ville koukutti vääräkosken loppuosata maantiesillan alapuolelta yhden harrin ja pari ahventa. Itse aloitin kalastuksen kosken yläosasta joka on perhokalastusalueen puolella, uittelin streemereitä pikku hiljaa alaspäin tullessa, sain hieman ennen siltaa olevasta montusta rajun tärpin, mutta siihen jäi saalis vääräkoskelta. Kuikankoskelta saatiin jälleen salakkaa ahventa ja pieni harjuskin kävi irroituksessa. Paikalta löytyi myös komeat sarvet omaava poro, joka pitkospuita pitkin käveli vastaan, näytti hieman happamalta kun joutui siirtymään suolle pois meidän edestä.
Illaksi päätettiin käydä vielä "mökki järvessä" eli iso-haapolammella kalassa. Vaikka täällä vietettiinkin aikaa pimeyteen asti ei saatu tärppiäkään, jotain pientä kalaa pintoi siellä täällä muuten oli hiljaista. Takaisin suunnistamisessa oli omat haasteensa, kun pimeyttä jonkin verran oli kertynyt, mökki kuitenkin löytyi ja kylmää olutta myös. Ehkä se oli se oluen tuoksu joka ohjasi perille.



Perjantaille ei hirveästi ollut suunnitelmia, mutta aamuste päätettiin lähteä Iso-valkeiselle kellumaan. Keli oli kiva puolipilvinen ja järveä tuli haravoitua laajalta alueelta, itse keskityin siian kalastukseen, mutta eipä niitä kyllä siimanpäähän saanut. Ville löysi jälleen hauen siiman päähän, hetken jo luuli, että olisi isompikin möllykkä, kun ei meinannut pintaan nousta. Lopulta tuo kuitenkin nousi ylös asti, iso ei kala ollut, mutta tuon vastuksen syy oli todennäköisesti tuo n.5kg ruohomätäs joka tuossa tuli mukana. Enempää tapahtumia ei saatu. Oltiin vastarannalla lähtörantaan verratessa, kun taivaalle alkoi nousta varsin mustia pilviä ja pieni jyrinä yritti tunkea päälle. Todettiin että eiköhän lähetä syömään evästä ja juomaan kaffetta umpi-valkeisen rannalle. Matkalla takaisin rantaan vetelin perhoja perässä puoli vitsillä, kunnes n.50m ennen rantaa paukahti siimanpäässä, kuin oisi seinään pysähtynyt. Samalla näkyi itsestäni n.10m päässä nätti loikka järvilohen toimesta ja samalla hetkellä 0,14mm tapsi antoi periksi. Hetken olin ihan pihalla että mitä juuri tapahtui ja sitten alkoi hirveä vitutus kasvamaan. Kaunis tilanne myös Villen silmille. Näinkö tässä sitten kävi, että kaksi ehdottomasti reissun parasta kalaa katkoo siimat mennessään. prkl!!!



Käytiin sitten umpi-valkeisella syömässä ja kaffella, katseltiin kun tuon pienen myräkän jälkeen järven pinta tyyntyi ja alkoi hirveästi kalat pintomaan. Umpparilla kun ei omalla kelluntarenkaalla ole asiaa, niin päätettiin mennä takaisin iso-valkeiselle, täälläkin pinta oli tyyni ja syvänteen reunalla näkyi pari houkuttavaa taimenen tai lohen loikkaa. Päätin edellisestä vastaiskusta sisuuntuneena laittaa rajummat tapsit ja piuhat ja lähteä näitä jallittamaan. Päästyämme vesille ja mahdolliselle otti paikalle näkyi vieressä 4 eri siikaparvea pintomassa. Mulla alkoi hirveä väline rumpa ja kauheella kiireellä tiputin perukkeet ja tapsit jälleen tuonne 0,17-0,12 tasolle. Sidoin pienet perhot päähän. Kun sain näin tehtyä niin alkoi pieni tuuli ja pintomiset hävisi. Tuskissani siinä jo pohdin, että mitä helv. tässä ny pitäisi tehdä. Onneksi tuo tuuli tyyntyi uudelleen ja pintomiset löytyi. Heitto suoraan siikojen eteen, tärppi...toinen ja piuha poikki. Uudestaan sidontaa ja pikaiset heitot. Tärppi ja nyt se vihdoin tuli ylös. Sain sen siian jota olin pohtinut jo ennen reissua, tosin tällä kokoa oli nippanappa 20cm, siika kuitenkin. Sain vielä yhden tärpin täältä, mutta sitten ei enään nakertanut. Ville oli hieman kauempana, mutta hänelle ei ollut tapahtumia herunut tältä kierrokselta. Polskin takaisin rantaan ja pakkailtiin kamoja autoon. Ville kyseli, että mihin tuo pureskeli. Ei ollut uskoa kun näytin. Koon 20 pieni musta löytyi perukkeen päästä, oli aika tuskaisen pieni virvelimiehen tajuntaan. Mökillä lämmiteltiin vielä sauna ja nautittiin muutama olut, saunan lämmetessä tuli pakattua jo kamoja kasaan, jotta ei aamuste tarvitse hirveästi ähertää, ennen kotiin suuntaamista.



Lauantaina käytiin vielä palauttamassa avain ja kiittelemässä mökistä Siirtolan Kelomökkien väkeä. Matkalla uutta reissua samoihin maisemiin jo hieman tuumailtiin, mutta aikasemmalle ajankohdalle. Eipä tuo matka täysin ongelmitta mennyt. Noin 40km:n ajon jälkeen alkoi poroa lentää auton kulmasta. Vastaan tullut naapurivaltion herra ajeli mersulla päin yhtä poroa, onneksi ei ihmisvahinkoa tullut. Pysähdyttiin tähän auttamaan ja setvimään. Tuli poron verestyskin nähtyä läheltä.


Loistoreissu ja hyvä seura. Kalallisesti kiva kun tapahtumia oli ja kalaa saatiin, vaikka ne mitä haussa oli, niin jäi hieman vaatimattomaksi.

Ahvenia n60kpl, haukea 12kpl, pieniä harreja ja taimenia muutamia, yksi siika ja läjällinen salakkaa ja särkikalaa.

Haasteelliset vedet kirkkauden takia noissa järvissä ja joissa, ilma ei kirkkaina päivinä ollut paras kalastukseen, lämpimät vedet, uusi paikka, sekä veden pinnan nousu. Siinä hieman näitä vuodatuksia miksi ei kalaa saatu. Kalastajissahan ei vikaa ole ;) Tai no ehkä hieman.

Kiitokset Villelle, Siirtolan Kelomökin väelle, FC Madolle ja Hossan alueen yrittäjille.
Reissun loput kuvat.