Tässä on karkkilan kisojen jälkeen tullut viihdyttyä kalassa Nukarilla muutamaan otteeseen, viimeisin reissu viime sunnuntaina. Tämä reissu tosin jäi aika lailla lyhyeksi. En ehtinyt kuin kamat kasaamaan ja kävelemään rantaan muutamat luvat kysymään, kun puhelin soi...
(Niin ja olihan tuossa tuo Kalamaraton Hki 2013, jonne osallistuin FC Madon kanssa, tai siis EN osallistunut, kun olikin tuo bestman keksinyt muuta ohjelmaa polttareiden merkeissä. Kalastamaan en siis päässyt, vaikka kalastinhan minä kyllä olutta joesta sukeltamalla. Ensi vuonna sitten, KIITOS kuitenkin koko polttari sakille ja FC Madon kapteenille minun huijaamisesta.)
Kyseltiin lähtisinkö kalastelemaan Tainionvirralle Hartolaan. Ei sitä kauaa tarvinnut miettiä. Kamat nippuun ja takaisin autoon. Suuntasin kaverin pihaan, jossa pakkailtiin tavarat toiseen autoon ja lähdettiin suunnistamaan kohti Hartolaa ja toivottavasti kirkasta vettä.
Luvat haettiin ja ensimmäiselle paikalle suunnatessa katseltiin, että vettä ainakin on normaalia enemmän. No tuskimpa tuo haittaa. Käytiin matkalla katsastamassa vielä Ekonkosken sillalta miltä näyttää, vesi EI ollut kirkasta, vaan täysin tumman humuksen peitossa. Tästä lienee kiittäminen yläpuolisten turvesoiden ja viime päivien sateiden. Sillalta kuitenkin pystyi bongaamaan useamman kalan virran reunasta. Tuli myös vastaan sellainen luonnontapahtuma, jota ei ennen ole omiin eikä kavereiden silmiin osunut. Katsoimme ensin, että pienemmällä taimenella olisi lusikka suupielessä, mutta ei ollut vaan ihan taisi nauttia huikopalaksi salakkaa. Tosin sekin syöminen loppui, kun isompi tuli härkkimään ja hätistelemään. Nyt on tuokin nähty. Yritettiin sillain puoli huolimattomasti vielä tarjota perhoa, vaan ei se siinä kohtaa kelvannut
Suunnattiin aloitus paikalle, jossa olikin jonkin sortin melontapoppoo kokoontunut. Kasailtiin kamat ja suunnattiin rantaan. Paikalla oli yksi kalastaja meidän lisäksi. Tiesipä hän kertoa melonta porukan melskanneen koskea ylös alas koko aamupäivän, joten epäiltiin kalojenkin olevan hieman aralla päällä. Eikä niitä täältä kyllä kuulunutkaan. Päätettiin ajella takaisin Ekonkoskelle ja kalastaa ihan kunnolla paikkaa. Itse aloitin loppuliu'usta upposiimalla ja streemerillä. Ei tullut kuin kalusto tappioita, 2 perhoa jäi johonkin hakoon/kiveen. Päätin luopua uposta ja pysytellä kellulinjalla. Eko lähti sillalta ylös ja palaili sieltä pikkuhiljaa alaspäin, oli jopa tavoittanut kalan, joka oli muutaman potkun päästä irronnut ja perhon koukku katkennut. Karvanaama sen sijaan jäi tuon sillan viereen nakkelemaan ja muutaman kerran pääsi kalaakin pitämään, josin ei tärppejä enempää. Toisella kunnon tällillä katkesi tapsi ja toinen meni muuten vaan sivusuun. Itse en näiltä main tapahtumia löytänyt vaikka kaloja näkyikin, niin pintomassa kuin koskessa muutenkin.
Suunnattiin täältä kohti leirintäaluetta ja siellä olevaa nykyään kalastukselle sallittua koskenniskaa, tämä uutinen kuultiin samalla kun käytiin pikaiset huurteiset leirintäalueen kahvilasta hakemassa. Oli kyllä kuuma istuskella kahluuhousuissa terassilla auringonpaisteessa, kun tuulikaan ei tuohon puhallellut. Talsittiin siitä sitten joen varteen ja aloitettiin piisakaaminen, tosin laihaksi jäi tulos täälläkin. Jollei noita kahta salakkaa lasketa jotka iskivät pikkuperhoihin todella hanakasti. Päätettiin jatkaa matkaa ja suunnata itselleni uudelle paikalle kalankasvattamon viereiselle kalastusalueelle.
Paikalle päästyä parkissa oli pari autoa, johon toiseen joku virppasankari saapui juuri kalapussissa. Eli kalaa olisi täälläkin, kun vain kohdalle osuisi. Jätkät löysi jotain "pikkulintuja" jotka kuppasivat paljasta ihoa. Ei vaan omalle kohdalle löytynyt niitäkään. No muutama siinä taisi yrittää häiritä kun sidoin uutta peruketta rantapusikossa. Koskessa kalasteli yksi perhomies, joka oli muutaman kalan tavoittanut kosken kivien kupeesta. Kalastelimme koskea alaspäin, mutta jälleen vailla tulosta. Itse sain yhden epävarman tällin perhoon, mutta saattoi hyvin olla kivikin. Päätettiin vielä suunnata viimeiseksi pistoksi alemmalle koskelle.
Aloitettiin karvaturvan kanssa kalastus niskalta ja Eko hieman alempaa. En kovin montaa heittoa ehtinyt niskalta heittämään, kun kävi selvä kala tälläämässä perhoon, vaan ei pysynyt. Hieman tuli jälleen uskoa tekemiseen ja muutamaa heittoa myöhemmin, kun karvanaamakin oli lähtenyt alas iski kala perhoon, nyt pysyi kiinnikin ja pienen väsytyksen jälkeen antautui haavin pohjalle sekä kuvattavaksi. Tuollainen neljänkympin huitteilla oleva pilkkutakki. Kala vapauteen ja perhot takaisin pyyntiin. Hetkeä myöhemmin sain hieman vauraamman oloisen kalan siiman päähän, 2 mahtavaa pyörre potkua pintakalvossa ja sitten kiven taakse juromaan. Kelailin löysiä kelalle samalla pitäen siimoja tiukassa kalan suuntaan joka tuntui edelleen jurovan muutamaa pyörähdystä lukuunottamatta. Vielä oli pieni lenkki löysiä kelattavissa, kun kala liikahti hiukan, hieman otti siimoja itselleen, kunnes jälleen junttasi paikoille. Vaan mitäpä sitten...
EI VOI TÄLLÄISTÄ LAPSEN HOMMAA KÄYDÄ, ajatuksissani päästin siimat vapakäden alta irti ja sinnehän ne loput löysät valahti kalalle saakka ja loppu onkin kiroamista kovin sanoin. Kala otti ja lähti komean läjäyksen saattelemana. Voisin veikkailla reilua 60cm kalaa, mutta sitä en koskaan saa selville. Tuosta ylös saaneesta kalasta jäi kuitenkin hyvä maku reissun suhteen ja vielä palaan takaisin. Vaikka nyt "kehtasinkin" kiukutella pojille tuosta töpistäni. Oma mokahan tuo oli. Eko löysi pienen reilun 20cm harjuksen kosken alaosilta ja karvanaama taas yhden reilunkokoisen pyörivän kiven jonka seurauksena tuli todistettua veden olevan märkää.
Sillä lailla oli reissu takana ja kalastus paineita sekä hermoja lepuutettu. Seuraavaksi onkin vuorossa tulevan vkonlopun kisa Perhonjoella Kaustisissa, siitä viikko eteenpäin saa istua autossa piiiitkän tovin, kun auton keula suuntaa kohti Kairijokea mukanaan 4 enemmän ja vähemmän isoa ja karvaista äijää, mutta niistä sitten lisää reissujen jälkeen.
Niin ja sitten vielä se perinteinen linkki loppuihin kuviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti