Ennen reissua tuli päätettyä, että lähdetään käymään poroonjoella. 3 kohdetta joesta oli sunnuntaina tarkoitus käydä koluamassa. Tiedossa oli, että määrillä ei juhlita, mutta viimeisimmän istutuksen kalat olivat koko luokkaa 2-3,5kg, joten taistoa olisi tiedossa.
Sunnuntai aamuna Ahti kurvaili minua hakemaan siinä seiskan pintaan. Kamat autoon ja nokka kohti itselleni tuntematonta jokea.
Aika siinä ajellessa menikin ja päiväkin osoitti kirkastumisen merkkejä. Kun ensimmäiselle paikalle saavuttiin, niin oli selvää, että vesi oli normaalia korkeammalla ja näin ollen saattaa kalatkin olla tutuista paikoista poikkeavissa mestoissa. Tuttuun tapaan päädyin laittamaan siiman jatkeeksi mustan liitsin ja sivutapsiin pikku kuulapään.
Aikamme koluttua paikalle ilmestyi ongella varustautunut sankari, joten totesimme yhteis tuumin Ahdin kanssa, että paikan vaihtoon. Eipä tuolta kyllä tärppiäkään siiman päähän saatu.
Matka jatkui näistä kolmesta paikasta varmimmalle kalapaikalle. Tuota ränniä koluttiin ylhäältä alaspäin. Alku ei lupaavalta näyttänyt. Ei mitään elämää. Ei edes niistä "varmoista" montuista. Padon alta montusta löysi Ahti sentään eloa, hetken aikaa kirre siimaa liikutteli ja kävi pinnalla kääntymässä, kunnes katkoi perukkeen ja vei perhot mennessään. No ainakin hiukan uskoa päivään toi tämäkin.
Itse suuntasin edelleen vain alaspäin, tärpin tärppiä saamatta. Lopulta käännyin ympäri hieman happaman naaman kera ja suuntasin takas padon yläpuoleiselle montulle. Toinen heitto samasta kohtaa jota jo aikaisemmin olin piiskannut ja kolunnut, niin tämähti. Siiman päähän liitsiin iski liki 3kg kirre. Pirteä veikko, veteli ylöspäin sillan alle ja taas takas padon juureen jurruttamaan. Sen 6minuuttia siinä tuli tapeltua, kunnes kala tuli kunnolla pinnalle ja lähti lähenemään minua. Hieman ennen kuin oli mahdollista haavita, päätti kala toisin. Ampui takaisin padolle, juurikin ennen pudotusta sukelsi syvyyksiin ja kohti rantapenkkaa. Tässä kohtaa iski hirveä veto siiman päähän, mitä tapahtui ihmettelin tovin. Kun tuntui ettei kala liikahtanut mihinkään suuntaan vedosta huolimatta. Siimaa ei uskaltanut antaa, koska jos se padosta ampuu alas, niin sinne häviää.
Vihdoin kala suostui tulemaan takas pintaan ja vedon voimakkuus selvisi itsellenikin, isokala ja kaiken lisäksi oli onnistunut saamaan itsensä pyrstön tyvestä etummaiseen perhoon kiinni ja oli näin ollen tuossa kovassa virrassa poikittain. Eikä suostunut millään tulemaan takaisin haavitsemis etäisyydelle. Näin ollen vaihtoehdot alkoi loppumaan ja samalla kyllä hiukan puhtikin valmiiksi väsyneestä kädestä. Joten tyydyin kylmästi kiskontaan vaikka uskalsinkin arvailla kuinka siinä käy. Ja niinhän siinä kävi, vedosta johtuen perhot irtoivat ja ampuivat viereiseen pusikkoon. Sinne meni kala vieden voiton tuosta kivasta taistosta. Mukavaa se oli, vaikka näin päättyikin.
Tästä olikin hyvä siirtyä autolle syömään ja miettimään uusia kikkoja kaloille.
Aterian aikana paikalle ilmestyi useampikin auto, tämä tarkoitti näitä pirullisia onkimiehiä tahnapalloineen näille hotspoteille.
Tovi siinä kuitenkin jaksettiin perhoilla samoilla montuilla onkien kanssa, vaan kun nämä montusta kirren ottivat suoraan nenän edestä niin eipä paljoa hymyilyttänyt.
Tästä sitten päätettiinkin suunnata vielä viimeiselle paikalle, tönnönkoskelle. Paikalle saavuttiin ja rantaan päästyä todettiin että pas....a edelliseltä paikalta lähteneet onkimiehet olivat saapuneet myös tänne. Joten eikai siinä ihmeitä, mennään nyt koski ylös ja katsotaan mitä tapahtuu. Ylös päästiin vaikka mitään EI tapahtunut.
Tästä sitten pellon reunaa takaisin autolle kamat nippuun ja takas kotia kohti.
Reissusta ei siis jäänyt kyllä käteen mitään muuta kuin molemmille yksi taisto kirren kanssa. Hyvä seura ja kokemuksen kartuttaminen kuitekin kuittaa kaiken tämän. Kiitos Ahdille seurasta ja houkuttelusta reissuun.
Muutama kuva
Kysymykseksi jäi ainoastaan, että olisiko Hammo antanut jotain enemmän. Mikäli tuota ei enään kerkeä tälle kaudelle käymään, niin keväällä tulee käytyä viimeistään sitten mahdollisesti siellä olevissa karsinnoissa.
