Seisovan veden perhostusta

Tuli tämäkin asia kunnolla, omalta kohdalta avattua perhostuksen saralla.

Sunnuntai päivällä tuli lähdettyä Ahdin kanssa reissuun, suunnaksi otettiin pienehkö lampi eteläsuomessa.
Tarkoituksena oli käydä omalta kohdalta harjoittelemassa, kyseistä kalastusta Ahdin neuvojen kera. Kamerakin lähti matkaan ja kaveri ehtikin lupailemaan kalakuvia =)

Pienen kävelyn jälkeen päästiinkin pelipaikoille. Kamojen kasauksen jälkeen, päätettiin lähteä kiertämään, toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Tarkoitus oli nuotiopaikalla tavata ja pitää sapuska hetki.

Alkuun tuo heittäminen tuotti hieman ongelmia, kun ei tuo rullaus ole ollut vahvinta alaani, mutta kyllä se siitä sitten lähti jotenkin toimimaan. Alku osa lammen reunasta oli kohtalaisen tiiviin lumpeikon valtaamaa, joten heitot piti saada sen ohitse. Ei helppo homma, näin ensikertalaiselle. Lampea kiertäessä ja eri perhoja läpi käydessä, näkyi keskemmällä paljon pintovia kaloja. Itsekin siten päädyin pinturiin. Vaan ei ainuttakaan tapahtumaa ennen taukopaikkaa. Ahdilla oli tärppi, mutta ei sen enempää.

Sapuskan ja turinoiden jälkeen siirryttiin takas rantaan. Pintomiset oli hiljentyneet, tästä huolimatta päätin edelleen jatkaa kalastusta pinturilla. Tämä tuottikin liki välittömästi tauon jälkeen tulosta. Olisiko ollut toinen heitto, niin pinnassa mulahti. Nieriä 30-35cm iski perhoon ja päätyi myöskin rantaan. Haavimisen jälkeen sain koukun kalasta irti, suunnittelin ottavani kuvan, mutta toisin kävi. Hellästi kun kiinni pitää, niin tämä kala ottikin hatkat ja suuntasi takas syvyyksiin.

Tässä kohtaa ei voinut muuta todeta kuin, että pakko se on toinen saada jotta kuvan saisi. Vaan toisin kävi. Koko loppu reissuun ei tapahtumia tullut, kuin yksi yritys juuri kun olin perhoa vedestä nostamassa. Vaan mitään ei kerennyt tässä kohtaa enään tekemään. Ahti sai parit tärpit aikaiseksi, mutta siinä olikin kalojen elämä loppu reissussa.

Yksi kerholainen sentään oli paikalle myöskin ilmaantunut, hänellä olikin jo liki ensimmäisillä heitoilla iskenyt nieriä kiinni ja ylös asti. Kun saavuimme hänen luokseen ja pakkailtiin omia kamoja kotiin lähtöä varten, niin siiman päähän iski toinen nieriä. Kalan hän sai jällen ylös asti. Kaunis väritys ja pirun pirteä kaveri. Eikun siis kamera esiin. Hehe. toisen kerran samalla reissulla kävi, niin että kala ei kuvaan suostunut. Harmillista, mutta ei mahda mitään. Lupaan ensi kerralla myös nämä kalatkin kuviin, niin ei tule epäselvyyksiä asioista. Onneksi näillekin kaloille löytyy todistajat rannalta, jos jotain epäilyttää.

Kiitokset Ahdille reissusta ja seurasta. Oli oikein rattoisaa oppia näitä seisovan veden jekkujakin.
Ensi kertaan siis, lisäilen parit kuvat myöhemmin kun kerkiän ne koneelle laittamaan.

Koko kesä tätä onkin odotettu.

Jälleen kerran saavuttiin Mikon kanssa perjantai illaksi Nukarille. Itsellä oli tarkoituksena uittaa ensimmäisiä itse sitomia oikeita perhoja. Reissu aloitettiin tuttuun tapaan, laavun yläpuoleiselta koskelta.

Vettä joessa olikin jälleen oikein mukavasti. Mutta missä oli kaikki kalat???
Alkuun ei tapahtumia kuulunut eikä näkynyt, vaikka koko koskiosuus tuli hyvinkin tarkkaan koluttua, mahtoiko isolla väkimäärällä joen rannassa olla osuutta asiaan. Kelissä kun ei mitään vikaa ollut. Pikkuisen ripsi vettä taivaalta, joten passeli keli.

Laavu suvantokaan ei antanut osumia. Vasta suvannon alapuoleinen koski toi sitten Mikolle ensimmäisen tärpin, 25cm harjus käväisi kättelemässä ja pääsi tämän jälkeen jatkamaan uintiaan.

Mielen kiintoinen tilanna, itsellä kun ei mitään tapahtumia tähän mennessä ja Mikolla tuo yksi. Eikö oma sitomani perhot kelpaa? Tuo musta liitsi, tuli tässä kohtaa vaihdettua pinkillä kuulalla varustettuun pikku pupaan. Tämäkin itse sitoma.

Hetken aikaa koskea alas päin koluttua, iski itsellekin ensimmäinen kala kiinni. Vaikka tämä pieni taimen ylös asti tulikin, ei sitä voitu saaduksi laskea suun ulkopuolisen tartunnan takia. Muuta tämä koski ei antanutkaan. Ainoastaan padon yläpuoleinen suvanto, toi illan ainoan tärpin kirreen. Samoilta seuduilta kuin, edellisen reissun kalakin.
Pari upeaa pyrähdystä ja hyppy ilmaan. Siinä oli taisto kalaa kohtaan. Kättelemään ei päässyt. Tulipa ainakin todettua, että oma sitomakin perho pystyy kalaa tuomaan. =)

Illan hämärtyessä siirryttiin autolle ja suunnattiin kotiin. Tehtiin samalla päätös, että palataan heti lauantai aamuna takaisin. Sen verran jäi itseä tuo karkuutus häiritsemään.

Lauantai aamu alkoikin sumuisissa ja hieman koleassa ilmassa. Tällä kertaa aloiteltiin padolta nousu ylös päin.

Tuota eilen illalla karkuuttamaan kirreä, ei niiltä sijoilta enään löytynyt. Vaikka tuo kohta tulikin hyvin tarkkaan ronkittua, tosin eri pupan kanssa.

Kosken alaosasta iski, taimenen penikka perhoon kiinni. Tuollainen reipas 20cm, tällä kertaa suusta kiinni. Hetken matkaa tästä ylös päin, iski samaiseen perhoon vielä toinen, pienempi kiinni. Perhon vaihto ja loppu koski ylös. Matkalla itselle vielä kolmas taimen ja Mikollekin yksi. =)
Kaikki vain tuota pientä. Alkuun oli suunnitelmissa, vielä tuo laavu suvanto koluta läpi, vaan rannoilla oli 3 kepin heiluttajaa jo ennestään, niin päätettiin suunnata padon alla kuohuvalle koskelle. Ensimmäinen kerta tänä kesänä, kun tuolle osalle osun paremman veden aikaan. Kalat vaan tuntuivat olevan todella hyvin hukassa myös tältä osalta jokea.

Hetken aikaa tuota ehdittiinkin alaspäin ronkkia, kunnes koko kesän odotettu asia sai iskeä minuun. Tuo pirun petollinen isompi kivi, kun varovasta liikkumisesta huomaamatta, päätti kuitenkin lähteä vauhdilla kallistumaan. Seuraava kivi ei sitten osunutkaan jalan alle, niin uimaanhan sitä päädyttiin. Näin kahluuhousujen kera, se kun on todella mahtavaa. Niistä pysyy vesi ulkona, niin kuin myös sisällä. Onni onnettomuudessa, että satuin tipahtamaan selälleni 2 kiven väliin, niin ylös nouseminenkin sattui olemaan helppoa. Isoimmilta vahingoilta siis selvittiin. Henkinen puoli onkin eri asia. =)

Tämä tapaus vain tarkoitti reissun lopetusta. Nyt on sitten Vantaanjoessakin "uitu". ei mieluisa kokemus, mutta jälleen tuli muistutus tuon lajin vaaroista, kun kivillä hypitään/liikutaan.

Onneksi kamera oli, itsellä niin ei päässyt Mikko ikuistamaan tuota tapausta. Vaikka kamera olikin reissussa, niin kuvia ei tullut otettua. Noita pieniä taimenia, kun ei viitsi kuvauksen takia vaivata.

Hyvä reissu kaikin puolin muuten, kalat vain hukassa.
Seuraavaa Nukarille suuntaavaa reissua, saakin varmaan tovin odotella. Rauhoituksia ennen ei pelipaikalle kerkeä. Joten ensi keväänä sitten, talven kun harrastan toista heittolajia ja sidoskelen noita perhoja.

Kyllä tässä tosin syksyn aikana vielä kalaankin pääsee. Karkkilaan ja Vanhankaupunginkoskelle on tarkoitus ainakin suunnata. Niin ja onhan ne kerhon lammen päättäjäisetkin edessä vielä

Näillä kuulumisin ensi kertaan.

Tutustumis kierros Namilaan

Tervehdys taaseen.

Elikkä Karkkilaan tuli tutustumisreissu heitettyä tänään aamupäivällä. Tarkoitus oli kahden miehen voimin paikkaan tutustua.

Lupien metsästys tuotti hieman ongelmia, kun tuo lupa-automaatti oli särki. Onneksi puhelimella saa ihmisiä kiinni ja lupa paikalle saatiin ja pitkälään suunnattua.
Alkajaisiksi piti etsiä sitä toista miestä, hävisi kuin pieru saharaan. =)

No okei okei, ei se Mikko minnekään ollu hävinny, opiskelijan rankka vkonloppu otti veronsa ja reissusta tuli vain yhden miehen voimin tehtävä.

Upealta näyttikin paikat, niin kuin monessa paikkaa on mainostettukin. Hieman epävarman mielen kanssa tuli kuitenkin lähdettyä, kun mp reissu olisi todennäköisesti edessä, aivan kuten muissakin paikoissa minne ensimmäistä kertaa eksyy.

Parkkipaikalta suuntasin suoraan uomalle, välittömästi tuli huomattua, että kirkasta on vesi verrattuna Vantaanjoen vesiin. Pientä kalaakin näytti olevan liikenteessä ja pintakäyntejä pikkuharrien osalta näkyi. Itse tuon vantaan joella hyväksi todetun kuulapään siimaan sitaisin ja sitä päätin uittaa. Ei mennyt kuin tovi, niin ensimmäisen kerran siima kiristyi. Särjen pätkähän se sieltä tuli. Likimain samoilta jalansijoilta sain siiman päähän vielä pienen harjuksen. No näillä ei kyllä vielä munia voiteta.

Suunnaksi otin laavun, matkalla tuli ronkittua monen monta kiventaustaa ja kuvetta, mutta ei saalista. Vesi tuntui olevan alhaalla, niin kuin monessa muussakin etelän joessa. Paha tuota tosin on sanoa, kun peruskorkeudesta ei ole tietoa.

Laavun ohitse kuljettuani, päätin jälleen ronkkia kivan näköisiä montun tyylisiä paikkoja. Muutama pienempi tärppi ja yksi irroitettavaksi päätynyt harjus tästäkin.
Ylöspäin suunnaten, löytyikin jo syvempiäkin monttuja. Sekä ensimmäinen kontakti kirjoon. Ylös asti tuo ei ikinä saapunut, mutta kalaa sentään löytyi. Ajattelin että menen koskiosuuden ylös ja sitten suuntaan autolle, kun tutustumassahan tässä ollaan.

Upeita paikkoja matkalla olikin ja juuri kun olin päässyt "pääte pisteelle", iski kirre siimaan, ei kovinkaan pirteänä kaveri ollut. Aika kesysti tulikin viereen irroitettavaksi, haaviakaan ei tapaukseen tarvittu, kun niin rauhalliseksi vetäisi itsensä. Tuollainen reilu kilon kala arviolta. Tämä toi pienen innostuksen piikin ja päätin vielä hetken matkaa suunnata eteenpäin.

Muutaman heiton jälkeen kela rääkäisi kerran ja toisen. Isompi kirre kiinni, juuri kun sain haavin käteeni ja nostin vapaa hieman ylemmäksi, jotta saisin kalan lähelle, niin ilmava pomppu ja sinne men. Pienehkön kiroilun tuotti tämä tapaus, olisi ollut liki main sen 2kg. Harmikseni koko reissu tuli hoidettua ilman kameraa ja tämä EI tule toistumaan. Olisi ollut hienoja maisema kuvia, sekä muutama kirre kuvakin otettavissa.

Tällä kertaa ei siis uusi paikka tehnyt tuttua mp reissua, vaan olisi myös tuottanut ruokakalankin jos niitä ottaisin kotiin vietäväksi. Kaikki kun pääsevät jatkamaan menoaan omilla reissuillani. C&R ja muutkin saavat nauttia.
Taatusti tulee palattua Karkkilaan, oli upeaa vaihtelua Vantaanjoen sameudelle.