Päätettiin lähteä Villen kanssa päivä reissulle Hartolan suuntaan, kun oli lupaillut mukavan näköistä keliä ja kalastus polte oli rajuhkoa.
Suuntasin siis sunnuntai aamuna hieman viiden jälkeen nokan kohti kellistä ja sieltä poimin Villen matkaan. Aurinko teki nousuaan ja pieni pakkanen oli vielä päällä. Näytti kuitenkin lupaavalta keliltä kunhan läpenisi päivää kohden. Omien kommellusten ja sohlaamisien jälkeen saatiin auto Jari-Pekan pihaan parkkiin ja päästiin lupia hakemaan.
Myyjä kehui minulle, kun kerrankin muistaa asiasta mainita, että on alamitat muuttuneet ja ne lukevat nyt luvan ohessa saatavassa kartassakin. Noh lukihan ne tosin käsin kirjoitettuna. Tämä nyt oli itselleni tiedossa oleva asia ja pisti vain hymyilyttämään, kun nettiä seuranneena on tuon ilmoittamisen laita ollut tosiaan vähän niin ja näin. Ville ei tosin saanut asiasta erillistä mainintaa eikä kyllä hänen kartassakaan tuosta mitään lukenut. Kumma juttu.
Luvat saatuamme käännyimme kohti ulko-ovea ja näky ei ilahduttanut. Sinä aikana kun oltiin lupia hakemassa, oli taivas revennyt ja lunta tuli taivaan täydeltä. Onneksi tuo kuitenkin hiipui ennen kuin päästiin yläosan parkkiin.
No mutta kalaan päästiin kuitenkin ja aloitettiin 1 alueelta, vaan tapahtumia ei kuulunut. Siinä kalasteltiin noin puolesta tunnista tuntiin ja siirryttiin eteenpäin. Kävimme alueita läpi suunnilleen samalla aika taululla, mutta hiljaista piteli kalojen suhteen. Itse sain alhaalta 4 alueelta yhden pienen tärpin ja ville koukutti reippaan 40cm taimenen joka kuitenkin tipahti jaloista onneksi pois.
Kävimme välillä Jari-Pekassa syömässä ja palasimme takaisin ylös. Kiersimme alueet vielä uudelleen lävitse ennen hämärän saapumista ja lopulta poistuimme takaisin kotiin päin.
Kalallisesti varsin hiljainen reissu, eikä kyllä pintomisiakaan näkynyt ainuttakaan.
Edellisestä reissusta sitten hieman eteenpäin avautui itselleni oiva mahdollisuus startata haukikausikin merellä, kun perhe poistui maisemista, keli näytti lupaavalta ja jäätkin ovat antaneet jo suurimmalta osilta pelipaikkoja periksi.
Soittelin Loksulle ja kyselin, josko voisin yöpyä heillä, kun sinne päin tulisin kalaan. Tämä passasi ja auton nokkani suuntasi launtaina kohti Inkoota. Kovin aikaisin ei ajoon päässyt edellisen illan saunomisen takia, mutta puolen päivän maissa jo liikenteessä. Kävin kääntymässä Lokkisten luona ja kasailin siinä hieman varusteita kasaan, ilmoittaen samalla paikan minne menen. Jos ei kuulu iltaan mennessä, niin tietää mistä lähteä etsimään.
Ajelin mestoille ja hieman kauhistelin matkalla olevaa merta jäätä, jäätä ja jäätä. Tuliko sittenkin lähdettyä liian ajoissa liikkeelle. Saavuin kuitenkin paikalle ja kävin siitä rantaan katselemaan. Ei tilanne nyt sitten aivan toivoton ollutkaan. Avointa vettä näkyi, mutta pieni 30m jääkenttä olisi edessä. Tämä onneksi ratkesi paikalla olleiden paikkakuntalaisten avustuksella ja sain lainata heidän rantaansa veteen menemiseen.
Rengas ja kamat kantoon ja vesille. Keepperi pääsi koe kelluntaan ja hyvin tuo tuntui asian ajavan. Tosin räpylät tuosta setistä lähtee lepikkoon heti pian kun saan toiset tilalle. Aikani siinä kelluskelin ja hain tekniikkaa, mutta kaloja ei kuulunut. Vesi oli kirkasta ja kylmää, tuuli rikkoi pinnan ja aurinko lämmitti. Mukavaa puuhaa, kalat vain hukassa. Ei ollut matalassa, ei korteikossa, ei sen reunalla, kummallista kun Turun suunnilla ainakin ovat jo korteikon suojaan menneet. Siinä sitten heitin perhon veteen ja lähdin vaihtamaan paikkaa, lahden keskiosilta pamahti ja sain vihdoin kosketuksen kalaan.
Tuo nyt iski taas kovin "normi perhostelu" meiningillä hinatessa pyytöä perässä. Muutaman potkun tuo pysyi kiinni, mutta pääsi lopulta irti ilman, että ehdin näköhavaintoa juurikaan saamaan. Vaihdoin kellusiiman intteriin ja piiskasin hetken keskustaa, kunnes sain uuden tällin ja tällä kertaa sain kalan renkaaseen astikin. n.65cm mittaa ja kala takaisin uimaan. Varsin paikka uskolliselta tuo kala vaikutti, kun oli kyljet täynnä tuota vihreää loismatoa tai mikä lie ny sitten onkaan, oletettavasti haukea pyytäneet tietävät mistä kyse. Tuota matoa oli paljon, kun vielä vapautuksen jälkeen oli mittaverkossakin tuollainen 13kpl niitä luikertelemassa.
Tässä kohtaa alkoi jo hieman jalkoja paleltamaan, joten suuntasin evästämään rantaan. Kävin vielä pienen kierroksen tekemässä toisella rannalla, mutta laihoin tuloksin. Päätin lähteä Lokkisille saunaan ja hieman olutta nauttimaan, mikäs sen mukavampaa.
Sunnuntaina päätettiin ottaa Loksun kanssa suunnaksi tuttu paikka Pikkalaan ja sinne sitä kurvailtiin. Vesi oli todella savista ja kalat loisti poissa olollaan, vaikka niitä haettiin niin matalasta kuin hieman syvemmästäkin. Ei kelvannut Loksun uistimet eikä omat perhonikaan.
Mukavia reissuja oli molemmat, vaikka kalat olikin hieman hukassa. Kiitosta Villelle ja Markolle seurasta.
Seuraavaa reissua tässä jo suunnitellaan.
Tästä vielä hieman kuvia reissuista hartola ja haukea.
