Kuviani

Reissuissa on toisinaan tullut otettua enemmänkin kuvia. Niihin pääsee käsiksi joko teksteissä olevista linkeistä taikka sitten tästä.

Translate

20.10.2011

Porvoonjoen keikka

Jassoo, sain tuossa viikolla kyselyn, olisiko intoa lähteä Hammolle tai Porvoonjoelle kalaan. Aikani siinä asiaa pohdittuani ja lapsenvahdin järkkäyksen jälkeen päätin tarttua tilaisuuteen.

Ennen reissua tuli päätettyä, että lähdetään käymään poroonjoella. 3 kohdetta joesta oli sunnuntaina tarkoitus käydä koluamassa. Tiedossa oli, että määrillä ei juhlita, mutta viimeisimmän istutuksen kalat olivat koko luokkaa 2-3,5kg, joten taistoa olisi tiedossa.

Sunnuntai aamuna Ahti kurvaili minua hakemaan siinä seiskan pintaan. Kamat autoon ja nokka kohti itselleni tuntematonta jokea.


Aika siinä ajellessa menikin ja päiväkin osoitti kirkastumisen merkkejä. Kun ensimmäiselle paikalle saavuttiin, niin oli selvää, että vesi oli normaalia korkeammalla ja näin ollen saattaa kalatkin olla tutuista paikoista poikkeavissa mestoissa. Tuttuun tapaan päädyin laittamaan siiman jatkeeksi mustan liitsin ja sivutapsiin pikku kuulapään.

Aikamme koluttua paikalle ilmestyi ongella varustautunut sankari, joten totesimme yhteis tuumin Ahdin kanssa, että paikan vaihtoon. Eipä tuolta kyllä tärppiäkään siiman päähän saatu.

Matka jatkui näistä kolmesta paikasta varmimmalle kalapaikalle. Tuota ränniä koluttiin ylhäältä alaspäin. Alku ei lupaavalta näyttänyt. Ei mitään elämää. Ei edes niistä "varmoista" montuista. Padon alta montusta löysi Ahti sentään eloa, hetken aikaa kirre siimaa liikutteli ja kävi pinnalla kääntymässä, kunnes katkoi perukkeen ja vei perhot mennessään. No ainakin hiukan uskoa päivään toi tämäkin.

Itse suuntasin edelleen vain alaspäin, tärpin tärppiä saamatta. Lopulta käännyin ympäri hieman happaman naaman kera ja suuntasin takas padon yläpuoleiselle montulle. Toinen heitto samasta kohtaa jota jo aikaisemmin olin piiskannut ja kolunnut, niin tämähti. Siiman päähän liitsiin iski liki 3kg kirre. Pirteä veikko, veteli ylöspäin sillan alle ja taas takas padon juureen jurruttamaan. Sen 6minuuttia siinä tuli tapeltua, kunnes kala tuli kunnolla pinnalle ja lähti lähenemään minua. Hieman ennen kuin oli mahdollista haavita, päätti kala toisin. Ampui takaisin padolle, juurikin ennen pudotusta sukelsi syvyyksiin ja kohti rantapenkkaa. Tässä kohtaa iski hirveä veto siiman päähän, mitä tapahtui ihmettelin tovin. Kun tuntui ettei kala liikahtanut mihinkään suuntaan vedosta huolimatta. Siimaa ei uskaltanut antaa, koska jos se padosta ampuu alas, niin sinne häviää.


Vihdoin kala suostui tulemaan takas pintaan ja vedon voimakkuus selvisi itsellenikin, isokala ja kaiken lisäksi oli onnistunut saamaan itsensä pyrstön tyvestä etummaiseen perhoon kiinni ja oli näin ollen tuossa kovassa virrassa poikittain. Eikä suostunut millään tulemaan takaisin haavitsemis etäisyydelle. Näin ollen vaihtoehdot alkoi loppumaan ja samalla kyllä hiukan puhtikin valmiiksi väsyneestä kädestä. Joten tyydyin kylmästi kiskontaan vaikka uskalsinkin arvailla kuinka siinä käy. Ja niinhän siinä kävi, vedosta johtuen perhot irtoivat ja ampuivat viereiseen pusikkoon. Sinne meni kala vieden voiton tuosta kivasta taistosta. Mukavaa se oli, vaikka näin päättyikin.

Tästä olikin hyvä siirtyä autolle syömään ja miettimään uusia kikkoja kaloille.
Aterian aikana paikalle ilmestyi useampikin auto, tämä tarkoitti näitä pirullisia onkimiehiä tahnapalloineen näille hotspoteille.

Tovi siinä kuitenkin jaksettiin perhoilla samoilla montuilla onkien kanssa, vaan kun nämä montusta kirren ottivat suoraan nenän edestä niin eipä paljoa hymyilyttänyt.

Tästä sitten päätettiinkin suunnata vielä viimeiselle paikalle, tönnönkoskelle. Paikalle saavuttiin ja rantaan päästyä todettiin että pas....a edelliseltä paikalta lähteneet onkimiehet olivat saapuneet myös tänne. Joten eikai siinä ihmeitä, mennään nyt koski ylös ja katsotaan mitä tapahtuu. Ylös päästiin vaikka mitään EI tapahtunut.
Tästä sitten pellon reunaa takaisin autolle kamat nippuun ja takas kotia kohti.


Reissusta ei siis jäänyt kyllä käteen mitään muuta kuin molemmille yksi taisto kirren kanssa. Hyvä seura ja kokemuksen kartuttaminen kuitekin kuittaa kaiken tämän. Kiitos Ahdille seurasta ja houkuttelusta reissuun.
Muutama kuva
Kysymykseksi jäi ainoastaan, että olisiko Hammo antanut jotain enemmän. Mikäli tuota ei enään kerkeä tälle kaudelle käymään, niin keväällä tulee käytyä viimeistään sitten mahdollisesti siellä olevissa karsinnoissa.

13.10.2011

Kerho reissu VKK:lle.

Olipa kerho järkännyt meille mahdollisuuden mennä porukalla vkk:lle kalaan. Sunnuntaina 9.10.2011 paikka oli varattuna meille 7-19.
Sunnuntai aamuna herättiinkin pikkupakkasen höystämään ilmaan. Auton lasien raapisen jälkeen, oli aika suunnata nokka kohti Helsinkiä. Tiedossa olisi loistava ilma ainakin säätiedotusten mukaan ja niinhän se olikin.


Paikalle saavuin itse vasta 8.30, tosin tässä kohtaa en pikaisella kävely reissulla nähnyt ketään muutakaan paikalla. Joten päätin avata aamun vielä kahvilla meri-infossa. Tovi siinä vierähtikin höpötellessä niitä näitä. Tästä sitten autolle kamat kasaan ja koskelle.

Ensimmäistä kertaa näissä maisemissa ja hyvältähän tuo näytti, vaikkakin lyhyt on pätkä jota kalastamaan pystyy. Vettä tuntui olevan riittävästi ja se myös nousi koko päivän aikana liki 10cm. Ei niinkään joen osalta vaan meren suunnalta.
Aikani rannassa pyörittyäni, saapui paikalle muitakin kerholaisia.


Aamu meni omalta osalta muutaman tärpin/havainnon säestämänä. Toiset sentään yhden kirrenkin ylös saivat, sekä useammankin tärpin. Ylempänä onkijapatsaan alapuolella oli ensimmäinen kunnon taisto edessä, isokala kiinni ja toivossa jo oman ennätyksen puhkominen, mutta puihin meni. Hetken rimpuilun jälkeen kala veti pidemmän korren ja hävisi maisemsta. Toista havaintoa ei kalasta saatu.


Aamupäivän aikana paikalle ilmaantui muutama kerholainen lisää. Siinä sitä tuli turistua ja ihmeteltyä maailmanmenoa. Mikäs se on hyvässä seurassa ja upeassa ilmassa olla. Tärppejä oli siellä täällä, vaan ylös asti ei montaakaan saatu.

Itselleni iski nälkä kesken päivän, joten oli aika lähteä murkinoimaan. Eihän se hetken tauko kalastuksesta pahaa tee.


Ruokapaussin jälkeen tulikin palattua nopeasti takaisin koskelle, katselin touhua sillalta ja kuvailin hieman kerholaisia "työssään".
Olihan sieltä joku pienempi mertsarikin ylös saatu. Santtukin eksyi paikalle iltapäivän tunteina. Tässä kohtaa meitä olikin suurin porukka kasassa, taisi siis kaikki 7 kerholaista paikalla olla, mikäli ny laskuissa pysyin mukana. Itselleni iski paussin jälkeen tärppi sillan alapuolelta, tämä toi hiukan lisä intoa taas kalastukseen ja aikani samaa monttua ronkittua alkoikin väsyttämisen työstäminen ja tämän tuloksena päivän toinen karkuutus. Pari upeaa hyppyä ja kiva pikku spurtti alavirtaan oli kivaa seurattavaa.
Annoin paikan hetken aikaa olla ja lähdin seuraamaan Santun toimintaa. Tarkkaa työskentelyä, mutta tuloksetonta. Tässä sitä tuli nautittua auringosta ja seurasta jälleen hyvä tovi. Olikin siis aika palata edellämainittua monttua uudemman kerran ronkkimaan. Ei montaakaan heittoa niin siiman päässä tärähti. Hetken taisto, jotta sai kalan kiven takaa nousemaan lähemmäksi, ei siis isompaa vastusta antanut, lieneekö ollut sama kala jonka aikaisemmin karkuutin. Kassitus ja ensimmäinen mertsari itselläni ylhäällä.


Tässä kohtaa voikin omalta osalta jo hieman höllätä tuota heittojen määrää. Käsikin alkoi jo pieniä lihaskipuja tuovan esiin. Tottumus kysymys, kun rullaus heittoja heittelee koko päivän, niin kyllähän se "voimille" ottaa. Löytyi ns. uusia lihaksia.

Tuon kalan jälkeen ei osumia itselleni tullut, eikä kyllä hirveästi muillekaan. Vasta kun olin itse tuossa kuuden pintaa lopettamassa ja suuntaamassa autolle, alkoi Santun työskentely tuottamaan tulosta. Hänhän sitä kehuikin että illan hämärtyessä alkaa syönti piikki. Siinä tovi vaihdettiin ajatuksia yms. Sitten Santtu alkoikin perhojaan uittamaan tutuilta kiviltä sillan yläpuolella. Eikä aikaakaan kun ensimmäinen kala haavitukseen, toinen heti perään. Tähän vielä kolmas kala haaviin. Saldo 5 heitolla kolme mertsaria samalta kohdin ylös ja taisi yksi karkuutuskin olla matkassa. Samalla kivellä olin itse ja moni muukin kerholainen perhojaan uittanut. Toinen kerholainen vielä viereisellä kivellä samaa monttua Santun kanssa koluten, mutta ei ainuttakaan tärppiä. Kova on Santtu kalamiehenä, ammattilainen näin amatöörin silmin. =)



Viimeisestä kalasta tuli pätkä videotakin otettua väsytyksen yhteydessä sekä muutama kuva haavituksen jälkeen. Kaunis/komea kala.
Tämä innosti tietenkin itseänikin ja päätin kuitenkin lähtemisen sijasta jäädä vielä viimeiseksi tunniksi kalaan. Vaan eipä tuo ilta tuonut itselleni sen enempää, yksi tärppi patsaan luota jäi viimeiseksi havainnoksi kaloista. Eipä tuo syönti huippu kestänyt kuin sen puolisen tuntia. Loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.



Kiitokset kerholle ja kerholaisille. Oli mahtava jutella niitä näitä ja viettää aurinkoinen päivä itselle uudella koskella. Tulen takuu varmasti palaamaan näihin maisemiin uudemman kerran ja ottamaan yhdeksi "vakio" paikoista ensi kesäksi.

Kaikista kaloista joita saatiin ei itsellä täyttä varmuutta ole, joten jos joku porukasta kokee suurta vääryyttä, kun ei häntä tai hänen saalista mainittu niin ottakoon yhteyttä ja korjataan asia.

Näihin kuulumisiin tälläkertaa. Parit kuvat vielä