Nukarilla 4.12.2011

Laitellaas vielä hieman jälkijunassa tekstiä viime reissusta.

Tuli samalla viikolla perjantaina muutama paketti postista. Uusia tavaroita kalastuksen tiimoille. Vapaan uusi kärki, uusi kela, siima ja muuta pikku sälää, joten olihan näitä pakko päästä heti kokeilemaan.

Joten ensimmäinen mahdollisuus olikin tuo sunnuntai. Seuraksi kyselin Mikkoa, joka innostuikin lähtemään.

Kelit olivat suotuisammat, kuin edellisellä reissulla. Ei ainakaan pakkanen ollut jäädyttämässä siimoja/kalastajia.

Vettä tosin sateli kohtalaisesti koko päivän, välillä taukoa pidellen.
Napattiin treffi paikalta vielä hetken mielijohteesta kertakäyttö sadeasut matkaan, kun kahluu vehkeitä eikä muita vast. ollut matkassa. Itselläni kun oli nuo uudet kahluukengät lähteneet takaisin myyjälle. Joten ne on sitten ensi kesänä käytössä.

Rantaan päästyämme mietittiin, että miten edetään. Päätettiin lähteä padolta ylöspäin. Vettä oli oikein reippaasti, joten paikkoja joutui haeskelemaan. Siinä edettiin pikkuhiljaa laavua kohden.

Hankalalta tuntui kalojen suhteen, uusi siima kuitenkin toimi paremmin kuin odotin. Siima lensi rullaamalla n.2*pidemmälle kuin edellisellä kokoonpanolla.
Laavulle saavuttuamme ei kaloja näkynyt, eikä kuulunut. Vain pari perhoa jäi johonkin nukarin uppopuuhun. Jatkoimme matkaa tästä vielä ylös päin, itse aina tuohon koulusuvannon reunalle. Ei edelleenkään mitään tapahtumaa.
Mikko sentään sai jonkin moisen tärpin ja tämänkin virpalla.

Päätettiin suunnata takas padolle päin ja siitä sitten suunnaksi lemmensilta. Matkalla ei muita tapahtumia tullut, kuin perhon menetys.

Suunnattiin autolle ja ajeltiin ylöspäin, lemmensillalla ei näkynyt ketään, joten päätettiin kokeilla vielä tovi näitä vesiä. Todella laihoin tuloksin kyllä tämäkin.
Näin siis iski MP reissu kauden päätökseksi. Tässä vielä kuvia
Nyt keskitytään sidontaan ja toisen heittolajin kauteen.
Palaillaan ensi keväänä taaseen, viimeistään sm-karsintojen yhteydessä.

Lampeilua Storträskissä

Tulipa sovittua Mikon kanssa reissu kyseiselle lammelle. Hiukan tyydyttämään pervoilun himoja. Päiväksi sovittiin 20.11 sunnuntai. Kun ilmatkin olivat vielä koko viikon lämpimänpuoleisia.

Vielä lauantaina näytti hyvältä, eikä tuo yöksi luvattu pakkanen (-4) hirveältä vaikuttanut.
Sunnuntai aamuna tuli herättyä 7 aikaan ja aamupalan jälkeen olikin aika pakata kamat autoon ja suunnata rehvipaikalle. Ei tosin kovastikaan mieltä lämmittänyt tiedosta, että yöllä oli pakkasta -10 astetta ja vielä lähtiessä oli -7 astetta.

Joka tapauksessa luvan olin jo perjantaina maksanut ja reissu oli sovittu, niin kyllähän sitä mennään pelipaikoille.

Siinä kun kamat vaihdettiin toiseen autoon ja suunnattiin kohti Kuusijärven kahvilaa, josta Mikolle lupa haettiin. Naureskeltiin kylmää keliä ja vastassa olevaa mahdollista jääkantta.

Kuusijärvellä ei hyvältä näyttänyt, kyseinen järvi kun oli täysin jääkannen päällystämä. Juotiin vielä aamukaffet luvan haun yhteydessä. Tästä sitten suunnattiinkin kohti kyseistä lampea. Mietittiin vain, että mitä tehdään jos lampi on samassa jamassa kuin Kuusijärvikin. Voi olla perhoilu hankalan puoleista touhua.

Aurinko paistoi, joten se toi hieman toivoa jäiden sulamisesta, vaan tuulta ei ollut lainkaan ja ilmakin pysytteli -5 paikkeilla koko päivän.

Tasakalliontien parkkipaikalle päästyämme, päätimme lähteä kävellen katselemaan maisemia, ennen kamojen kasaamista. Tosin kun ekaa kertaa paikalla oltiin, niin eikös poijjaat lähteny tietä väärään paikkaan. =)
Näinhän se tuppaa usein menemään, kun ei viitsitä yhtään katsoa karttaa/ohjeita mihin parkkipaikalta pitäisi lähteä.
Olipa lupaava alku, siinä kävi jo mielessä lausahdus. Kaupunkipojat lähtee perhoilemaan, eksyy matkalla ja kaiken lisäksi vielä lampi umpijäässä.

Palattiin siis takaisin autolle, lyötiin kamat nippuun ja otettiin hetken tuumausten jälkeen oikea suunta ja kohti lampea.

Hetken siinä saikin tallustella, ennen kuin lammelle päästiin. Pakkasen sävyttämä aamu sai kuitenkin mielen kirkkaaksi, kun huomasimme, että sulaa vettä oli riittävästi, jotta kalaan päästään.

Jostain kumman syystä Mikko oli raahannut vielä virpankin matkaansa. Ai jai.
Tosin kolmannella heitolla saikin ensimmäisen iskun siiman päähän. Pienehkö kirre kävi hieman kurittamassa, vaan ei pysynyt kiinni.

Itse tässä huidoin jo perhoa ahkeraan veteen, vaan ilman mitään tulosta. Kunnes alkoi pakkanen tehdä jälleen hallaa heittämiselle. Vaparenkaiden ja siiman jäätymisen muodossa. Odotettavaahan tämä oli.

Tässä sitten lähdettiin kiertämään lampea, välillä ihmetellen ja välillä heitellen. Sain kuin sainkin jonkin moisen iskun perhoon, mutta ei sen kummempaa. Yksi kala kävi pinnassa mulaamassa, joten ainakin kalaa pitäisi olla.

Ensimmäiselle heittolaiturille meno pysähtyi, kun koko "laiturin" pääty alkoi upota, n.30cm veden alle. Ei siis asiaa päätyyn.

Nuotiopaikan puoleinen pääty olikin sitten jääkannen alla, joten suunnattiin siinä pikkuhiljaa maisemia katsellen kohti nuotiota. Jossa oli tarkoitus paistella hieman makkaraa ja evästää muutenkin.

Tulet saatiin aikaiseksi ja hyvät turinat muutenkin. Evästeltyä ja ihmeteltyä minkin menoa jäällä. Oli aika suunnata takaisin toiselle puolelle sulan veden ääreen.

Aurinko lämmitti hieman siellä missä se pääsi paistamaan.
Jäätyminen häiritsi koko reissun tuota perhonheittämistä. Muutama heitto ja renkaiden aukominen. Tämä toistui koko ajan, eikä tuo perhokaan kovin kauas suostunut jäisen siiman kanssa lentämään.

Tässä kun päästiin sulan puoleista rantaa, noin puoleen väliin siitä mitä oli jäljellä, iski valvoja kimppuun. Hyvä näin, että valvonta oikeasti pelaa. Luvathan meillä oli kunnossa. Vai oliko sittenkään?
Mikolla oli tuolta kuusijärveltä haettu lupa ihan kunnossa, mutta omalta kohdalta ei. Olipa pankin järjestelmä tehnyt tepposet. Perjantaina lupaa maksaessani kirjoitin viesti kenttään asiaan kuuluvan tekstin (20.11.2011 klo 9.00, 12h/lupa), painoin maksa kohtaa ja kas kummaa, pankin järjestelmä ilmoitti vaihtaneensa tilinumeron IBAN numeroksi. Eihän tämä tietenkään minua haittaa ja sen enempää katsomatta laitoin maksuun. Tulostin vielä kuitin ja laitoin sen lompakkoon talteen sen enempiä tätä katsomatta. Valvojapa havaitsi tuon kyseisen epäkohdan. Viestikentän tekstiä ei näkynyt. Yritin puhelimella päästä pankin sivuilta katsomaan, tässä kuitenkin onnistumatta. Tässä vierähti jokin tovi, mutta asia saatiin selvitettyä. Hetki tämän jälkeen, kun sain sulateltua renkaat auki, aloin jälleen viuhtomaan perhoa. Mutta kas kummaa, kun toistin uudestaan tuon renkaiden sulattamisen, napsahti vapa kärjestä poikki. Toinen vapa samalle kesälle. Tämä olikin sitten kyllä päivälle upea päätös.

Tästä sen enempää lannistumatta, laitoin kamat kasaan ja totesin, että eiköhän tämä kausi sitten ollut tässä, ensi keväänä uudestaan.

Reissu oli onnistunut, vaikka kalaa ei saatu ja pieniä vastoinkäymisiä olikin.
Kiitos kuuluu Mikolle ja hyvälle seuralle. Mikko sai minun tekemät perhot ja muutenkin saatiin hieman tyydytystä kalastus himoihin.

Kotiin päästyäni ajattelin vielä, pankin sivuilta selvittää tuon lupahomman. Tosiaan oli järjestelmä sitten hävittänyt tuon viestin samalla, kun oli sen tilinumeron vaihtanut. Joten tätä jälkipuintia jään nyt odottelemaan. Näitä sattuu, mutta jatkossa tulee varmasti tarkistettua tämäkin asia.

KUVIA LISÄÄ

Porvoonjoen keikka

Jassoo, sain tuossa viikolla kyselyn, olisiko intoa lähteä Hammolle tai Porvoonjoelle kalaan. Aikani siinä asiaa pohdittuani ja lapsenvahdin järkkäyksen jälkeen päätin tarttua tilaisuuteen.

Ennen reissua tuli päätettyä, että lähdetään käymään poroonjoella. 3 kohdetta joesta oli sunnuntaina tarkoitus käydä koluamassa. Tiedossa oli, että määrillä ei juhlita, mutta viimeisimmän istutuksen kalat olivat koko luokkaa 2-3,5kg, joten taistoa olisi tiedossa.

Sunnuntai aamuna Ahti kurvaili minua hakemaan siinä seiskan pintaan. Kamat autoon ja nokka kohti itselleni tuntematonta jokea.

Aika siinä ajellessa menikin ja päiväkin osoitti kirkastumisen merkkejä. Kun ensimmäiselle paikalle saavuttiin, niin oli selvää, että vesi oli normaalia korkeammalla ja näin ollen saattaa kalatkin olla tutuista paikoista poikkeavissa mestoissa. Tuttuun tapaan päädyin laittamaan siiman jatkeeksi mustan liitsin ja sivutapsiin pikku kuulapään.

Aikamme koluttua paikalle ilmestyi ongella varustautunut sankari, joten totesimme yhteis tuumin Ahdin kanssa, että paikan vaihtoon. Eipä tuolta kyllä tärppiäkään siiman päähän saatu.

Matka jatkui näistä kolmesta paikasta varmimmalle kalapaikalle. Tuota ränniä koluttiin ylhäältä alaspäin. Alku ei lupaavalta näyttänyt. Ei mitään elämää. Ei edes niistä "varmoista" montuista. Padon alta montusta löysi Ahti sentään eloa, hetken aikaa kirre siimaa liikutteli ja kävi pinnalla kääntymässä, kunnes katkoi perukkeen ja vei perhot mennessään. No ainakin hiukan uskoa päivään toi tämäkin.

Itse suuntasin edelleen vain alaspäin, tärpin tärppiä saamatta. Lopulta käännyin ympäri hieman happaman naaman kera ja suuntasin takas padon yläpuoleiselle montulle. Toinen heitto samasta kohtaa jota jo aikaisemmin olin piiskannut ja kolunnut, niin tämähti. Siiman päähän liitsiin iski liki 3kg kirre. Pirteä veikko, veteli ylöspäin sillan alle ja taas takas padon juureen jurruttamaan. Sen 6minuuttia siinä tuli tapeltua, kunnes kala tuli kunnolla pinnalle ja lähti lähenemään minua. Hieman ennen kuin oli mahdollista haavita, päätti kala toisin. Ampui takaisin padolle, juurikin ennen pudotusta sukelsi syvyyksiin ja kohti rantapenkkaa. Tässä kohtaa iski hirveä veto siiman päähän, mitä tapahtui ihmettelin tovin. Kun tuntui ettei kala liikahtanut mihinkään suuntaan vedosta huolimatta. Siimaa ei uskaltanut antaa, koska jos se padosta ampuu alas, niin sinne häviää.

Vihdoin kala suostui tulemaan takas pintaan ja vedon voimakkuus selvisi itsellenikin, isokala ja kaiken lisäksi oli onnistunut saamaan itsensä pyrstön tyvestä etummaiseen perhoon kiinni ja oli näin ollen tuossa kovassa virrassa poikittain. Eikä suostunut millään tulemaan takaisin haavitsemis etäisyydelle. Näin ollen vaihtoehdot alkoi loppumaan ja samalla kyllä hiukan puhtikin valmiiksi väsyneestä kädestä. Joten tyydyin kylmästi kiskontaan vaikka uskalsinkin arvailla kuinka siinä käy. Ja niinhän siinä kävi, vedosta johtuen perhot irtoivat ja ampuivat viereiseen pusikkoon. Sinne meni kala vieden voiton tuosta kivasta taistosta. Mukavaa se oli, vaikka näin päättyikin.

Tästä olikin hyvä siirtyä autolle syömään ja miettimään uusia kikkoja kaloille.
Aterian aikana paikalle ilmestyi useampikin auto, tämä tarkoitti näitä pirullisia onkimiehiä tahnapalloineen näille hotspoteille.

Tovi siinä kuitenkin jaksettiin perhoilla samoilla montuilla onkien kanssa, vaan kun nämä montusta kirren ottivat suoraan nenän edestä niin eipä paljoa hymyilyttänyt.

Tästä sitten päätettiinkin suunnata vielä viimeiselle paikalle, tönnönkoskelle. Paikalle saavuttiin ja rantaan päästyä todettiin että pas....a edelliseltä paikalta lähteneet onkimiehet olivat saapuneet myös tänne. Joten eikai siinä ihmeitä, mennään nyt koski ylös ja katsotaan mitä tapahtuu. Ylös päästiin vaikka mitään EI tapahtunut.
Tästä sitten pellon reunaa takaisin autolle kamat nippuun ja takas kotia kohti.

Reissusta ei siis jäänyt kyllä käteen mitään muuta kuin molemmille yksi taisto kirren kanssa. Hyvä seura ja kokemuksen kartuttaminen kuitekin kuittaa kaiken tämän. Kiitos Ahdille seurasta ja houkuttelusta reissuun.
Muutama kuva
Kysymykseksi jäi ainoastaan, että olisiko Hammo antanut jotain enemmän. Mikäli tuota ei enään kerkeä tälle kaudelle käymään, niin keväällä tulee käytyä viimeistään sitten mahdollisesti siellä olevissa karsinnoissa.

Kerho reissu VKK:lle.

Olipa kerho järkännyt meille mahdollisuuden mennä porukalla vkk:lle kalaan. Sunnuntaina 9.10.2011 paikka oli varattuna meille 7-19.
Sunnuntai aamuna herättiinkin pikkupakkasen höystämään ilmaan. Auton lasien raapisen jälkeen, oli aika suunnata nokka kohti Helsinkiä. Tiedossa olisi loistava ilma ainakin säätiedotusten mukaan ja niinhän se olikin.

Paikalle saavuin itse vasta 8.30, tosin tässä kohtaa en pikaisella kävely reissulla nähnyt ketään muutakaan paikalla. Joten päätin avata aamun vielä kahvilla meri-infossa. Tovi siinä vierähtikin höpötellessä niitä näitä. Tästä sitten autolle kamat kasaan ja koskelle.

Ensimmäistä kertaa näissä maisemissa ja hyvältähän tuo näytti, vaikkakin lyhyt on pätkä jota kalastamaan pystyy. Vettä tuntui olevan riittävästi ja se myös nousi koko päivän aikana liki 10cm. Ei niinkään joen osalta vaan meren suunnalta.
Aikani rannassa pyörittyäni, saapui paikalle muitakin kerholaisia.

Aamu meni omalta osalta muutaman tärpin/havainnon säestämänä. Toiset sentään yhden kirrenkin ylös saivat, sekä useammankin tärpin. Ylempänä onkijapatsaan alapuolella oli ensimmäinen kunnon taisto edessä, isokala kiinni ja toivossa jo oman ennätyksen puhkominen, mutta puihin meni. Hetken rimpuilun jälkeen kala veti pidemmän korren ja hävisi maisemsta. Toista havaintoa ei kalasta saatu.

Aamupäivän aikana paikalle ilmaantui muutama kerholainen lisää. Siinä sitä tuli turistua ja ihmeteltyä maailmanmenoa. Mikäs se on hyvässä seurassa ja upeassa ilmassa olla. Tärppejä oli siellä täällä, vaan ylös asti ei montaakaan saatu.

Itselleni iski nälkä kesken päivän, joten oli aika lähteä murkinoimaan. Eihän se hetken tauko kalastuksesta pahaa tee.

Ruokapaussin jälkeen tulikin palattua nopeasti takaisin koskelle, katselin touhua sillalta ja kuvailin hieman kerholaisia "työssään".
Olihan sieltä joku pienempi mertsarikin ylös saatu. Santtukin eksyi paikalle iltapäivän tunteina. Tässä kohtaa meitä olikin suurin porukka kasassa, taisi siis kaikki 7 kerholaista paikalla olla, mikäli ny laskuissa pysyin mukana. Itselleni iski paussin jälkeen tärppi sillan alapuolelta, tämä toi hiukan lisä intoa taas kalastukseen ja aikani samaa monttua ronkittua alkoikin väsyttämisen työstäminen ja tämän tuloksena päivän toinen karkuutus. Pari upeaa hyppyä ja kiva pikku spurtti alavirtaan oli kivaa seurattavaa.
Annoin paikan hetken aikaa olla ja lähdin seuraamaan Santun toimintaa. Tarkkaa työskentelyä, mutta tuloksetonta. Tässä sitä tuli nautittua auringosta ja seurasta jälleen hyvä tovi. Olikin siis aika palata edellämainittua monttua uudemman kerran ronkkimaan. Ei montaakaan heittoa niin siiman päässä tärähti. Hetken taisto, jotta sai kalan kiven takaa nousemaan lähemmäksi, ei siis isompaa vastusta antanut, lieneekö ollut sama kala jonka aikaisemmin karkuutin. Kassitus ja ensimmäinen mertsari itselläni ylhäällä.

Tässä kohtaa voikin omalta osalta jo hieman höllätä tuota heittojen määrää. Käsikin alkoi jo pieniä lihaskipuja tuovan esiin. Tottumus kysymys, kun rullaus heittoja heittelee koko päivän, niin kyllähän se "voimille" ottaa. Löytyi ns. uusia lihaksia.

Tuon kalan jälkeen ei osumia itselleni tullut, eikä kyllä hirveästi muillekaan. Vasta kun olin itse tuossa kuuden pintaa lopettamassa ja suuntaamassa autolle, alkoi Santun työskentely tuottamaan tulosta. Hänhän sitä kehuikin että illan hämärtyessä alkaa syönti piikki. Siinä tovi vaihdettiin ajatuksia yms. Sitten Santtu alkoikin perhojaan uittamaan tutuilta kiviltä sillan yläpuolella. Eikä aikaakaan kun ensimmäinen kala haavitukseen, toinen heti perään. Tähän vielä kolmas kala haaviin. Saldo 5 heitolla kolme mertsaria samalta kohdin ylös ja taisi yksi karkuutuskin olla matkassa. Samalla kivellä olin itse ja moni muukin kerholainen perhojaan uittanut. Toinen kerholainen vielä viereisellä kivellä samaa monttua Santun kanssa koluten, mutta ei ainuttakaan tärppiä. Kova on Santtu kalamiehenä, ammattilainen näin amatöörin silmin. =)

Viimeisestä kalasta tuli pätkä videotakin otettua väsytyksen yhteydessä sekä muutama kuva haavituksen jälkeen. Kaunis/komea kala.
Tämä innosti tietenkin itseänikin ja päätin kuitenkin lähtemisen sijasta jäädä vielä viimeiseksi tunniksi kalaan. Vaan eipä tuo ilta tuonut itselleni sen enempää, yksi tärppi patsaan luota jäi viimeiseksi havainnoksi kaloista. Eipä tuo syönti huippu kestänyt kuin sen puolisen tuntia. Loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Kiitokset kerholle ja kerholaisille. Oli mahtava jutella niitä näitä ja viettää aurinkoinen päivä itselle uudella koskella. Tulen takuu varmasti palaamaan näihin maisemiin uudemman kerran ja ottamaan yhdeksi "vakio" paikoista ensi kesäksi.

Kaikista kaloista joita saatiin ei itsellä täyttä varmuutta ole, joten jos joku porukasta kokee suurta vääryyttä, kun ei häntä tai hänen saalista mainittu niin ottakoon yhteyttä ja korjataan asia.

Näihin kuulumisiin tälläkertaa. Parit kuvat vielä

Seisovan veden perhostusta

Tuli tämäkin asia kunnolla, omalta kohdalta avattua perhostuksen saralla.

Sunnuntai päivällä tuli lähdettyä Ahdin kanssa reissuun, suunnaksi otettiin pienehkö lampi eteläsuomessa.
Tarkoituksena oli käydä omalta kohdalta harjoittelemassa, kyseistä kalastusta Ahdin neuvojen kera. Kamerakin lähti matkaan ja kaveri ehtikin lupailemaan kalakuvia =)

Pienen kävelyn jälkeen päästiinkin pelipaikoille. Kamojen kasauksen jälkeen, päätettiin lähteä kiertämään, toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Tarkoitus oli nuotiopaikalla tavata ja pitää sapuska hetki.

Alkuun tuo heittäminen tuotti hieman ongelmia, kun ei tuo rullaus ole ollut vahvinta alaani, mutta kyllä se siitä sitten lähti jotenkin toimimaan. Alku osa lammen reunasta oli kohtalaisen tiiviin lumpeikon valtaamaa, joten heitot piti saada sen ohitse. Ei helppo homma, näin ensikertalaiselle. Lampea kiertäessä ja eri perhoja läpi käydessä, näkyi keskemmällä paljon pintovia kaloja. Itsekin siten päädyin pinturiin. Vaan ei ainuttakaan tapahtumaa ennen taukopaikkaa. Ahdilla oli tärppi, mutta ei sen enempää.

Sapuskan ja turinoiden jälkeen siirryttiin takas rantaan. Pintomiset oli hiljentyneet, tästä huolimatta päätin edelleen jatkaa kalastusta pinturilla. Tämä tuottikin liki välittömästi tauon jälkeen tulosta. Olisiko ollut toinen heitto, niin pinnassa mulahti. Nieriä 30-35cm iski perhoon ja päätyi myöskin rantaan. Haavimisen jälkeen sain koukun kalasta irti, suunnittelin ottavani kuvan, mutta toisin kävi. Hellästi kun kiinni pitää, niin tämä kala ottikin hatkat ja suuntasi takas syvyyksiin.

Tässä kohtaa ei voinut muuta todeta kuin, että pakko se on toinen saada jotta kuvan saisi. Vaan toisin kävi. Koko loppu reissuun ei tapahtumia tullut, kuin yksi yritys juuri kun olin perhoa vedestä nostamassa. Vaan mitään ei kerennyt tässä kohtaa enään tekemään. Ahti sai parit tärpit aikaiseksi, mutta siinä olikin kalojen elämä loppu reissussa.

Yksi kerholainen sentään oli paikalle myöskin ilmaantunut, hänellä olikin jo liki ensimmäisillä heitoilla iskenyt nieriä kiinni ja ylös asti. Kun saavuimme hänen luokseen ja pakkailtiin omia kamoja kotiin lähtöä varten, niin siiman päähän iski toinen nieriä. Kalan hän sai jällen ylös asti. Kaunis väritys ja pirun pirteä kaveri. Eikun siis kamera esiin. Hehe. toisen kerran samalla reissulla kävi, niin että kala ei kuvaan suostunut. Harmillista, mutta ei mahda mitään. Lupaan ensi kerralla myös nämä kalatkin kuviin, niin ei tule epäselvyyksiä asioista. Onneksi näillekin kaloille löytyy todistajat rannalta, jos jotain epäilyttää.

Kiitokset Ahdille reissusta ja seurasta. Oli oikein rattoisaa oppia näitä seisovan veden jekkujakin.
Ensi kertaan siis, lisäilen parit kuvat myöhemmin kun kerkiän ne koneelle laittamaan.

Koko kesä tätä onkin odotettu.

Jälleen kerran saavuttiin Mikon kanssa perjantai illaksi Nukarille. Itsellä oli tarkoituksena uittaa ensimmäisiä itse sitomia oikeita perhoja. Reissu aloitettiin tuttuun tapaan, laavun yläpuoleiselta koskelta.

Vettä joessa olikin jälleen oikein mukavasti. Mutta missä oli kaikki kalat???
Alkuun ei tapahtumia kuulunut eikä näkynyt, vaikka koko koskiosuus tuli hyvinkin tarkkaan koluttua, mahtoiko isolla väkimäärällä joen rannassa olla osuutta asiaan. Kelissä kun ei mitään vikaa ollut. Pikkuisen ripsi vettä taivaalta, joten passeli keli.

Laavu suvantokaan ei antanut osumia. Vasta suvannon alapuoleinen koski toi sitten Mikolle ensimmäisen tärpin, 25cm harjus käväisi kättelemässä ja pääsi tämän jälkeen jatkamaan uintiaan.

Mielen kiintoinen tilanna, itsellä kun ei mitään tapahtumia tähän mennessä ja Mikolla tuo yksi. Eikö oma sitomani perhot kelpaa? Tuo musta liitsi, tuli tässä kohtaa vaihdettua pinkillä kuulalla varustettuun pikku pupaan. Tämäkin itse sitoma.

Hetken aikaa koskea alas päin koluttua, iski itsellekin ensimmäinen kala kiinni. Vaikka tämä pieni taimen ylös asti tulikin, ei sitä voitu saaduksi laskea suun ulkopuolisen tartunnan takia. Muuta tämä koski ei antanutkaan. Ainoastaan padon yläpuoleinen suvanto, toi illan ainoan tärpin kirreen. Samoilta seuduilta kuin, edellisen reissun kalakin.
Pari upeaa pyrähdystä ja hyppy ilmaan. Siinä oli taisto kalaa kohtaan. Kättelemään ei päässyt. Tulipa ainakin todettua, että oma sitomakin perho pystyy kalaa tuomaan. =)

Illan hämärtyessä siirryttiin autolle ja suunnattiin kotiin. Tehtiin samalla päätös, että palataan heti lauantai aamuna takaisin. Sen verran jäi itseä tuo karkuutus häiritsemään.

Lauantai aamu alkoikin sumuisissa ja hieman koleassa ilmassa. Tällä kertaa aloiteltiin padolta nousu ylös päin.

Tuota eilen illalla karkuuttamaan kirreä, ei niiltä sijoilta enään löytynyt. Vaikka tuo kohta tulikin hyvin tarkkaan ronkittua, tosin eri pupan kanssa.

Kosken alaosasta iski, taimenen penikka perhoon kiinni. Tuollainen reipas 20cm, tällä kertaa suusta kiinni. Hetken matkaa tästä ylös päin, iski samaiseen perhoon vielä toinen, pienempi kiinni. Perhon vaihto ja loppu koski ylös. Matkalla itselle vielä kolmas taimen ja Mikollekin yksi. =)
Kaikki vain tuota pientä. Alkuun oli suunnitelmissa, vielä tuo laavu suvanto koluta läpi, vaan rannoilla oli 3 kepin heiluttajaa jo ennestään, niin päätettiin suunnata padon alla kuohuvalle koskelle. Ensimmäinen kerta tänä kesänä, kun tuolle osalle osun paremman veden aikaan. Kalat vaan tuntuivat olevan todella hyvin hukassa myös tältä osalta jokea.

Hetken aikaa tuota ehdittiinkin alaspäin ronkkia, kunnes koko kesän odotettu asia sai iskeä minuun. Tuo pirun petollinen isompi kivi, kun varovasta liikkumisesta huomaamatta, päätti kuitenkin lähteä vauhdilla kallistumaan. Seuraava kivi ei sitten osunutkaan jalan alle, niin uimaanhan sitä päädyttiin. Näin kahluuhousujen kera, se kun on todella mahtavaa. Niistä pysyy vesi ulkona, niin kuin myös sisällä. Onni onnettomuudessa, että satuin tipahtamaan selälleni 2 kiven väliin, niin ylös nouseminenkin sattui olemaan helppoa. Isoimmilta vahingoilta siis selvittiin. Henkinen puoli onkin eri asia. =)

Tämä tapaus vain tarkoitti reissun lopetusta. Nyt on sitten Vantaanjoessakin "uitu". ei mieluisa kokemus, mutta jälleen tuli muistutus tuon lajin vaaroista, kun kivillä hypitään/liikutaan.

Onneksi kamera oli, itsellä niin ei päässyt Mikko ikuistamaan tuota tapausta. Vaikka kamera olikin reissussa, niin kuvia ei tullut otettua. Noita pieniä taimenia, kun ei viitsi kuvauksen takia vaivata.

Hyvä reissu kaikin puolin muuten, kalat vain hukassa.
Seuraavaa Nukarille suuntaavaa reissua, saakin varmaan tovin odotella. Rauhoituksia ennen ei pelipaikalle kerkeä. Joten ensi keväänä sitten, talven kun harrastan toista heittolajia ja sidoskelen noita perhoja.

Kyllä tässä tosin syksyn aikana vielä kalaankin pääsee. Karkkilaan ja Vanhankaupunginkoskelle on tarkoitus ainakin suunnata. Niin ja onhan ne kerhon lammen päättäjäisetkin edessä vielä

Näillä kuulumisin ensi kertaan.

Tutustumis kierros Namilaan

Tervehdys taaseen.

Elikkä Karkkilaan tuli tutustumisreissu heitettyä tänään aamupäivällä. Tarkoitus oli kahden miehen voimin paikkaan tutustua.

Lupien metsästys tuotti hieman ongelmia, kun tuo lupa-automaatti oli särki. Onneksi puhelimella saa ihmisiä kiinni ja lupa paikalle saatiin ja pitkälään suunnattua.
Alkajaisiksi piti etsiä sitä toista miestä, hävisi kuin pieru saharaan. =)

No okei okei, ei se Mikko minnekään ollu hävinny, opiskelijan rankka vkonloppu otti veronsa ja reissusta tuli vain yhden miehen voimin tehtävä.

Upealta näyttikin paikat, niin kuin monessa paikkaa on mainostettukin. Hieman epävarman mielen kanssa tuli kuitenkin lähdettyä, kun mp reissu olisi todennäköisesti edessä, aivan kuten muissakin paikoissa minne ensimmäistä kertaa eksyy.

Parkkipaikalta suuntasin suoraan uomalle, välittömästi tuli huomattua, että kirkasta on vesi verrattuna Vantaanjoen vesiin. Pientä kalaakin näytti olevan liikenteessä ja pintakäyntejä pikkuharrien osalta näkyi. Itse tuon vantaan joella hyväksi todetun kuulapään siimaan sitaisin ja sitä päätin uittaa. Ei mennyt kuin tovi, niin ensimmäisen kerran siima kiristyi. Särjen pätkähän se sieltä tuli. Likimain samoilta jalansijoilta sain siiman päähän vielä pienen harjuksen. No näillä ei kyllä vielä munia voiteta.

Suunnaksi otin laavun, matkalla tuli ronkittua monen monta kiventaustaa ja kuvetta, mutta ei saalista. Vesi tuntui olevan alhaalla, niin kuin monessa muussakin etelän joessa. Paha tuota tosin on sanoa, kun peruskorkeudesta ei ole tietoa.

Laavun ohitse kuljettuani, päätin jälleen ronkkia kivan näköisiä montun tyylisiä paikkoja. Muutama pienempi tärppi ja yksi irroitettavaksi päätynyt harjus tästäkin.
Ylöspäin suunnaten, löytyikin jo syvempiäkin monttuja. Sekä ensimmäinen kontakti kirjoon. Ylös asti tuo ei ikinä saapunut, mutta kalaa sentään löytyi. Ajattelin että menen koskiosuuden ylös ja sitten suuntaan autolle, kun tutustumassahan tässä ollaan.

Upeita paikkoja matkalla olikin ja juuri kun olin päässyt "pääte pisteelle", iski kirre siimaan, ei kovinkaan pirteänä kaveri ollut. Aika kesysti tulikin viereen irroitettavaksi, haaviakaan ei tapaukseen tarvittu, kun niin rauhalliseksi vetäisi itsensä. Tuollainen reilu kilon kala arviolta. Tämä toi pienen innostuksen piikin ja päätin vielä hetken matkaa suunnata eteenpäin.

Muutaman heiton jälkeen kela rääkäisi kerran ja toisen. Isompi kirre kiinni, juuri kun sain haavin käteeni ja nostin vapaa hieman ylemmäksi, jotta saisin kalan lähelle, niin ilmava pomppu ja sinne men. Pienehkön kiroilun tuotti tämä tapaus, olisi ollut liki main sen 2kg. Harmikseni koko reissu tuli hoidettua ilman kameraa ja tämä EI tule toistumaan. Olisi ollut hienoja maisema kuvia, sekä muutama kirre kuvakin otettavissa.

Tällä kertaa ei siis uusi paikka tehnyt tuttua mp reissua, vaan olisi myös tuottanut ruokakalankin jos niitä ottaisin kotiin vietäväksi. Kaikki kun pääsevät jatkamaan menoaan omilla reissuillani. C&R ja muutkin saavat nauttia.
Taatusti tulee palattua Karkkilaan, oli upeaa vaihtelua Vantaanjoen sameudelle.

Syvä-Tepaston valloitus 2011

Syvä-Tepasto 13-20.8.2011

Viime vuoden Nunaksen reissusta selvinneenä, samainen porukka alkoi suunnittelemaan tällekin vuodelle pohjoisen reissua, joka monesta vaihtoehdosta päätyi Puljun kylän seudulle ja Syvä-Tepaston varteen osuvalle Vääräkän mökille.

Nettiä tuli asian tiimoilta selailtu, tosin aika vähäiset tiedot tämä ihmeellinen bittivaltakunta antoi. Joitain kuvia ja tekstejä kuitenkin. Kartta alueelta tuli hommattua ja sitäkin tutkisteltua useampaan otteeseen, ainakin omalta osalta. Ajatuksissa kun oli toteuttaa ensimmäinen kunnon perhostus viikko omalla perhouralla.

Isompia odotuksia ei uskaltanut reissuun ajatella, mutta oma päätös oli, että virppavehkeitä ei tule käytettyä, vaikka nekin kyllä mukaan lähti. Muulla porukalla, kun on nuo kamat mukana, niin onhan se jonkun pyrittävä perhoillakin kalaa saada. Joten omassa mielessä kävikin pienimuotoinen ”taisto” uistimet vs perho, tosin suhteessa 3 virveli miestä ja yksi perhoaja.

Itse tuolle 1350km reissuun tuli lähdettyä Klaukkalasta n.klo 18.40 perjantaina 12. päivä, suunnaksi otettiin Espoo ja sieltä matka jatkui kohti kulttuuripääkaupunkia Turkua, tarkemmin Raisiota ja siitä vielä viimeisen miehen hakuun Mietoisiin. Näin oli kaikki samat karvaiset kaverit edellisiltäkin reissuilta tutuksi tulleet jälleen kasassa. Mietoisista olikin aika aloittaa matka kohti pohjoista. Tiedossa oli, että rankka ajopätkä oli edessä. Yön tunnit ja aamun tunnit siinä sitten menikin. Rovaniemi oli viimeinen auton lastaus piste, siis kaupassa käynti. Kaikkien tarpeellisten ja vähemmän tarpeellisten ostosten ja auton lastauksen jälkeen suunnattiin viimeiseen rupeamaan kohti Sirkkaa ja kalastuslupia. Heh heh. Eipäs ollut niin helposti hoidettu, kuin olisi olettaa saattanut. Kaikkien pienten metsästysten ja kyselyjen jälkeen luvatkin alueelle saatiin. Tämä tosin ottikin oman aikansa ja muutaman ylimääräisen kilometrinkin kerrytti. Kaikki hyvin, luvat taskussa ja mökin pihaan saavuttiin lauantaina n.klo 14 aikoihin.

Ensi silmäys mökkiin ja alueeseen, UPEAA. Loistavat puitteet kalaan ja rauhaan. Vesi näytti tosin jo tässä kohtaa olevan alempana kuin normaalisti n.-15cm.

Ensimmäiseksi päiväksi ei ihmeemmin suunnitelmia ollut, vaan asettautumista ja lepäilyä rankan ajon jälkeen, tosin kyllä kalakamat tuli aika nopiaan laitettua iskuun ja suunnattua hetkeksi kokeilemaan mökin ympäristöstä kyseistä jokea. Ei kylläkään osumia tullut tälle illalle. Saunonta ja hölynpölyn lörpöttelyä äijien kesken, niin ilta se siinäkin vierähtää. Huomenna sitten...

Aamuste hyvin nukutun yön jälkeen tuli heräiltyä 10 hujakoilla. Hiukan taisi matka painaa vielä aamuste. Ilma oli sellaista puolipilvistä ja lämpöä 14 astetta, pienehkö tuulen vire lisäksi. Lupaava kalastus sää. Ensimmäiseen reissuun lähdettiin alaspäin mökiltä, kohti Heikinäijää upeat kalalle näyttävät paikat tulikin vastaan, vaan tärpin tärppiä ei antanut. Mökille palailtua, olikin aika sapuskan. Siinä sitten iltapäivä oltiinkin ja ihmeteltiin maailman menoa. Rentoutumista siis, kera parin juoman. Illemmalla lähdettiin kahden miehen voimin ylävirtaan katselemaan paikkoja ja tutustumaan jokeen. Tämä reissu toikin jo saalista, virveliin pari ahventa ja jänkäkoira. Perhoon iski 31cm harri, joka tässä kohtaa lähti myös mukaan. Pari pienempää tuli myös koukutettua ja päästettyä takaisin. Paluu mökille olikin antoisaa, kun sauna oli lämmin ja oluttakin oli tarjolla. Näin siis päivä täynnä.

Yö siinä meni taas univelkoja takaisin ottaen. Päivä olikin kirkas aurinko kun porotti pilvettömältä taivaalta. Ei hyvä. Päivälle ei tullut lähdettyä kuin omalta osalta pienelle yläpuolen kierrokselle. Pientä harria tuli vapautettavaksi asti useampi. Ei muuta. Illalla jätkät lähti vielä veneellä alemmalle suvannolle vieheitään uittamaan ja saaliksi saivat ahvenen. Ei päivälle siis isompia merkintöjä saatu.

Kello löikin seuraavana aamuna kahdeksaa ja ylös noustiin. Ilma oli jälleen kirkas ja pienen tuulen siivittämä. Aamulla oli jo 14 astetta mittarissa, joten lämmin päivä oli tiedossa. Joki vesikin oli lämmintä ja lasku suunnassa koko ajan. Kalastuksen suhteen ei ehkä paras mahdollinen tilanne. Päivä siinä oltiinkin mökin alueella ja pelailtiin. Ei hirveästi päivä houkuttanut joen varteen lämmön takia. Omalta osalta kun vielä orastavaa flunssaa tiedossa. Omalle kohdalle niin tuttua kun lomalla on.

Illaksi päätettiin lähteä käymään Ounasjoella Puksukoskella. Itse kahluukamat kun sain puettua, oli muut jo hävinnyt rantaan. Rannalla lähdettiinkin osa ylös- ja osa alaspäin. Pitkä koski kun kyseessä oli, niin kalastettavaa riitti. Vesi tosin oli täälläkin todella alhaalla, kosken pystyi helposti kahlaamaan toiselle puolelle useammastakin kohdasta. Laitoin mustan puhin siiman päähän, koska kyseinen perho oli toiminut edellisinä päivinä ”hyvin” myös tepastolla. Eikä montaakaan heittoa, kun ensimmäinen pärskäys perhon ympärillä kävi. Pieni harri n.28cm tuli ylös asti vapautettavaksi. Virvelit eivät isommalti alkuunsa täältä mitään saaneet. Itselleni puhiin kävi alussa suunnilleen joka 10 heiton aikana joku kopauttamassa. Pientä harjusta oli reilusti ja kovalla syönnillä. Perhoissa oli aivan sama mitä laittoi päähän, kun kaikki tuntui kelpaavan. Hiukan hämärtyessä tuli vaihdettua kuulapää larvaan. Eikä tämäkään ollut lainkaan huono vaihtoehto. Samanlainen päristys kävi siiman päässä edelleen. Saivatpa virveleilläkin kalaa. Mutta huonosti verrattuna perhoon, vaikka yksi jo perholitkallakin yritti. Reissun kokonais saldo oli kuta kuinkin 20kalaa, joista ei kyllä matkaan lähtenyt kuin 3 kalaa. Pientä tuntuivat olevan, joten +30cm otettiin pois. Taimenista ei tässä kohtaa reissua ollut ainuttakaan havaintoa, eikä kyllä isoista harreistakaan.

Seuraavaksi päiväksi oli suunnitteilla, perinteinen ”mäen” valloitus. Tällä kertaa suunnaksi otettiin Puljutunturi. Itse ajattelin samalla reissulla kopaista, pari puroa ja yhden järven siitä alueelta. Reissuun tuli suunnattua aamupäivällä. Jonkin matkaa talsittua, tuli ensimmäinen puro vastaan, kivan näköinen paikka ainoa ongelma olikin se, että vettä ei ollut lainkaan. Noh tämä tietty aavistuksen sapetti, mutta eipä nuo perhokamat vapa+kela ja pari perhoa paljoa painaneet. Matka jatkui ylöspäin. Toiset siinä harrastivat luontokuvailua makuulta ja toiset katsoivat tosissaan sopuleita silmiin. Ylös saavuttiin kovan tuulen siivittämänä. Upeat maisemat ja pari upeaa järveä tuli ylhäältä katsottuna bongattua. Ylhäällä tovi oltua, olikin aika suunnata alaspäin, järven rannalle laavun maisemiin. Heh järvessähän oli vettä. Yllätyksiltä ei voi siis välttyä. Tosin ainuttakaan kalaan suuntaavaa merkkiä ei ollut havaittavissa. Pakko se oli joka tapauksessa heittoja yrittää. Tuulen turruttamana totesin homman olevan täysin turhaa. Onneksi järvestä lähti vielä puro alas kohti Tepastojokea, joten sitä täytyy paluu matkalla vielä kokeilla. Järveltä lähtevässä osassa leveyttä ei ollut kuin n.70cm, mutta sehän riittää jos vain syvyyttä olisi. Vaan eipä löytynyt syvyyttä, alaspäin mentäessä ”puro” kapeni n.20cm ränniksi jossa syvyyttä max. saman verran. Joten näiden ”vesistöjen” suhteen tuli vedettyä vesiperä.

Iltapäivä ja ilta menikin mökillä ollessa, korttia lätkien ja saunoen. Ei keli hirveästi innostanut kalaan lähtemään. Yö tosin venyi kohtalaisen pitkälle.

Aamu herätys samoin puolilta päivin vasta päästiin ylös. Aamukaffet ja pöperöt naamaan ja suunnaksi pistoreissu yläjuoksun suuntaan. Tapahtumia pinnassa olikin useampia, tosin pientä. 2 pienempää harjusta tuli koukutettua ja vapautettua.20-25cm. Ilma enteili kerrankin hyvää, pilvistä ja lämpö alle 20 asteen, tuuli tosin oli aika navakka. Illaksi päätettiin suunnata Ounasjoelle paremman kalan toivossa. Ilma toi mukanaan syksyisen tunnelman, lehdet tippuilivat ja peittivät joen pintaa. Tämä ei sittenkään osunut kalastuksen suhteen parhaiten. Ounasjoella puhalsikin kova tuuli, tämä haittasi enemmän minua kuin muita, perholla kalastaminen tuotti tietyissä kohdin pientä kiroilua solmujen muodossa. Varsinkin kun piti kokeilla jotain uutta, siis 2 perhoa samaan aikaan. Kun olin edellisenä iltana perukkeen ja tapsin valmiiksi sitonut. Reissu ei tuottanut juurikaan osumia, muutaman pienehkön harrin koko sakkiin.

Viimeisen päivän aamun valjettua, tuli havaittua huomattavaa lisääntymistä kelluvissa lehdissä. Ei hyvä. Viimeiseksi reissuksi päätettiin ottaa Vääräkänkoski yläjuoksulta. Itse laitoin tässä kohtaa vain yhden kuulapää larvan siiman päähän ja päätin ronkkia kosken alhaalta ylös asti, niin tarkkaan kuin se vain oli mahdollista. Alaosa koskesta olikin aika lailla matalaa, paria kiven taustaa lukuun ottamatta. Helppo kosken osuus kalastaa ja lukea. Siellä missä ajattelikin kalan olevan, niin se myös olikin, syvällä kivien alla niin kuin olettaa saattoi. Kiitos lehtien ja lämpöisen kelin. Koskea ylöspäin mentäessä tuli vastaan pieni mutka vasempaan. Alhaalta päin pystyi jo huomaamaan, että kyseessä on syvä kohta ja liki varma paikka kalalle. Hetken mietintä ja päätin aloittaa läpikäynnin itsestäni oikean puoleisen rannan vierestä, ei osumia. Keskelle päin siirryttyä löytyi aavistuksen ehkä muuta aluetta syvempi potero. Uitto, perho pysähtyi ja jatkoi saman tien matkaansa itseäni kohti. Toinen yritys samaan kohtaan ja pam. likimain välittömästi perhon päästyä pohjan tuntumaan siimassa tärähti. Välittömästi iski myös itselle tieto, että nyt on reissun suurin kala kiinni. Hetken aikaa tuo pyrki ylöspäin ja kävi pinnassa näyttämässä purjettaan, samassa kala ehtikin jo valahtaa itseni ohi alavirtaan. Muulle porukalle asiasta ilmoitettuani, ei mennyt kuin hetki niin kala lepäsi turvallisesti haavin pohjalla. Rannalle ja kala perkuulle. Aivan ei 40 hajonnut, mutta 38cm lämmittää mieltä tässä kohtaa kummasti. Loput koskesta tuli myöskin lävitse käytyä. Kokonaisuudessaan tämä koski toi 5 kalaa, 1*33cm sekä edellä mainitun ja loput olikin sitä tutunomaista silppua. Virveleillä ei pojat saaneet reissusta kuin yhden jänkäkoiran.

Näihin tunnelmiin olikin hyvä lopettaa kalastaminen kyseiseltä reissulta ja suunnata takaisin mökille. Aterioimaan pakkaamaan ja saunan lämmitykseen, aamulla edessä pitkä kotimatka.

Kokonaisuudessaan reissu oli onnistunut, tosin omalta kohdalta 4:n päivän flunssa+kuumeilu otti veronsa. Tämä ei tekstistä ilmi käynyt, mutta se ei ollut tekstin tarkoituskaan. Kalastus kärsi omalta kohdalta tämän takia ison loven, verrattuna edellisiin reissuihin. n.2tuntia päivää kohden on todella vähän.

Upeat olivat puitteet paikalla ja kalaisalta vaikuttava joki, vaikka meitä ei isoilla suosinutkaan. Taimenet olivat jostain kumman syystä hukassa. Ei ainuttakaan kontaktia pilkkukylkiin.

Lisäilin tähän tekstin joukkoon muutaman kuvan. Lisäilen jossain kohtaa useamman kuvan reissusta erikseen sitten.

”taistossa” ei sitten virveleillä ollut määrällisesti mitenkään saumoja perholle. Ainostaan haukien kilot olivat pojilla plussaa.

KUVIA

-Juha-

Nukarin pika visiitti.

Saimpa kesken duunipäivän puhelun, Mikko oli käynyt aamuste kääntymässä paikalla ja oli vielä jäänyt nälkä iltaa varten, joten kyllähän sitä piti lähteä käymään paikalla lievittämässä toisen nälkää.

Sovittiin treffit myllykukolle, josta yhden auton voimin nukarille. n.18.10 paikanpäällä. Autoja parkissa oli kymmenkunta, joten ruuhkaa oli odoteltavissa. Kyllähän sitä porukkaa koskella olikin, mutta vielä mahtui mukaan.

Mikko raapas kamerankin matkaan ja jossain kohtiin totesikin, että täytyyhän sitä jokin kalakuvakin matkalta saada.

Aloiteltiin laavun yläpuoleiselta koskelta, pienten sotkujen selvittelyjen jälkeen päästiin itse asiaankin, alku ei kovasti tuonut tapahtumia pyöreä nolla taululla.

Pikkuhiljaa valuttiin alas päin. Hieman ennen laavusuvantoa tuli tapahtumatkin peliin, ensin pienehkö harri kävi kiduttamassa larvaa, onneksi ei pysynyt kiinni.
Hetki tämän jälkeen, kävi raju tälli siiman päässä, taimen n.30-35cm kävi raivoisasti perhon kimppuun, ihan kiva rimpuilu ja vain hetki ennen haavia, otti ja lähti.

Mikkokin muutaman kuvan sai paikan päältä otettua, fiilistely kuvia niin sanotusti.

Matka jatkui alas päin. Laavusuvanto oli miehitetty, joten se päätettiin suosiolla jättää väliin ja siirtyä hieman koskea alaspäin. Ensimmäisille heitoille, eikä niitä seuraaville heitoille, ei kyseisestä koskesta tapahtumia saatu, vaikka jokainen pienikin mahdollinen paikka tuli ronkittua, ainakin Mikon toimesta hyvinkin tarkkaan.

Kosken alaosilla hieman ennen padon suvantoa, larva valui pikku hiljaa alaspäin, kohti minua. Näky oli upea, kirkas välähdys ja pam. Kirbeli iski kiinni, harvinaisen pirteyden kera. Vain hetki iskusta ja siimaa rullasi ulos 15m, kivaa. Tässä kohtaa Mikkokin pienen huutelun jälkeen havahtui ja kaivoi kameran esille.

Nyt oli mahdollisuus hyviinkin kuviin. Sain kelailtua kirren n, 2m päähän kun kela pärähti uudemman kerran, toinen n.25m pyrähdys kohti patoa. En ole moista hulinaa kirreltä ennen nähnytkään. Väsytys kuvat otettu ja kala haaviin.

Pikaiset kuvat maissa ja kala takaisin elvyttelyn jälkeen.

Arvio n.1,2kg. Jokainen päätelköön kuvasta lisää.

Hieman yhdeksän jälkeen, päätettiin pakkailla kamat ja suunnata pois. Pieni katselu kierros vielä Lemmensillalla ja siitä kotio.

Mikolle saaliiksi reissusta tuli, kokemusta, kokemusta, uppopuiden "rakkaus" ja läjä kuvia. Niitä kuvia odotellen, jotta saadaan tännekin lisättyä.

------Kaikki kuvat Mikon ottamia, siitä iso KIITOS hänelle.-----

Nunas 31.7.-7.8.2010

Reissua alettiin suunnitella jo vuoden 09 reissun jälkeen, kohteeksi valittiin tällä kertaa Nunas ja Tornio-Muoniojoki.

Reissu oli ensimmäinen kyseisiin maisemiin, kun yleensä reissut ovat suunnanneet tuonne pienemmille joille. Nyt oli isompi joki tiedossa ja toiveitakin oli pääkopassa kohtuu roimasti. Selkeitä tavoitteita ei ollut kuin rentoutuminen ja mukava yhdessä olo tutulla porukalla.

Matkassa oli mukana 4 karvaista äijää ja roimasti erähenkeä

Reissuun tuli lähdettyä Vantaalta 30.7 n. klo 18.30 ensimmäisen urhoon voimin... ja täällä itsekseni odotellessa kyyti saapuikin sovitusti n.klo19 aikoihin tuohon Klaukkalan seutuville. Kamat autoon ja suunnaksi Raisio ja lisä miehityksen haku.

Rattoisa moottoritien pätkä ja auto tönötti Raisiossa parkkipaikalla n. klo 21. josta suunnaksi vielä Mietoinen ja viimeinen mies matkaan n.klo 22. ja eikun vaan kohti pohjoista ja pitkää ajorupeamaa.

Onneksi matkassa oli kuskeja 4 joten matka taittuu kohtuu helposti, mitäny persauksien puutumista yms. Nunaksen kämpälle saavuttiin n. klo 14, 1394km ajoa lähdöstä asti...

Luvat/mökin avain tuli noudettua matkalta Arctic Knifesta.
Äijät otti luvat klo 16 alkamaan ja itse ahneena jo klo 14, jotta saa heti kättelyyn etumatkaa xD

Ensimmäinen päivä olikin pääasiassa paikkaan tutumista ja lepoa tuon ajelun jäljiltä. Keli oli pilvistä ja puuskaisen tuulen sekä vesi ripausten maustama. Vehkeiden kasaus yms.
Ruoka ja "rypälemehu" oli oikein maittavaa.
Ruoan ja juomien jälkeen olikin aikaa käydä tutustumassa joen tarjontaan, lähinnä tämä Kattilakosken pikainen läpikäynti.

Alkujaan ensimmäisillä heitoilla tuli mökin rannasta alamittainen taimen joka pääsi jatkamaan kasvua. Ja reissun yllätykseksi jokainen äijä pääsi nauttimaan jo ensimmäisenä iltana kalan tunnusta... tosin pientä oli.

Mikä muiden reissujen perinteiden mukaan oli aika epätoivottua =)) Kyseinen kohtalo kun saattoi olla niitti sille, että muutahan reissusta ei saada.
Pienen kokeilun jälkeen päätettiin laittaa kämpän sauna tulille ja siirtyä sitä kautta illan viettoon. Juomaakin kerta oli tarjolla. Loistavat löylyt ja muutaman hyvin nautitun öölin jälkeen olikin jo aika käydä yöpuulle.
Perhoja ei kasaan laitettu kovan tuulen takia.

Hyvin nukutun yön jäljiltä aamulla noustiin ylös siinä 8-9 aikoihin. Kukin omalla tahdillaan.
Sää näytti kohtuu lupaavalta aurinkoa ja tuulta. Kaffet juotua ja hetken aikaa siinä heräiltyä, olikin aika siirtyä itse tosi toimiin.
Perhovehkeet kuntoon, kahluukamat päälle ja joelle. Kahluuvermeet pitivät ja perhotkin tuli kastettua, tosin saalis jäi uupumaan, yksinäinen tärppi ja siinä kaikki. -No keskellä päivää tämähän ei ole mikään yllätys.

Laitellaanhan pojat loputkin vieheet iskuun ja nautitaan pari virkistys juomaa tölkistä. =))
Illemmalla sitten uusi yritys koko porukan voimin, pari veneellä kosken alla olevan suvannon antimia kurkkimaan, toinen pari kun taaseen kirmasi kohti Kattilakosken niskaa. Reissu niskalle, tuotti muutaman taimenen ja niin tutun hauen rotjakkeen. Tuli sitten lähdettyä hieman vielä pidemmälle kuin tuohon niskalle, joten lopullinen paikka missä tuli käytyä oli tuo Kolmenmiehennivan ja Liinakurkion välinen osuus. Maisemista ei kyllä mitään isompaa mainitsemista tullut kuin pajukkoinen reunusta ja muutama ärräpää. Joki oli näiltä osin kyllä upea ja kalaisan oloinen, mutta vaati aina pienen työn ennen kuin pääsi mitään veteen asti viskaamaan.
Veneen porukka sai Kattilakosken alta 5 harjusta ja roimasti kokemusta.
Illan kruunasi heh, niin epätavallinen tulija käsin rantavedestä nostettu kiiski. Pitihän tuokin ny mainita, kun niistä kalalaji määristä oli reissussa keskustelua. =)
Ilta/yö taittuikin mukavasti korttia lätkiessä ja seurustellessa.

ja aamuste taas ylös siinä 10 hujakoilla... Kaffet lärviin ja kohti "uusia"seikkailuja. Päivä tosin tuli oleiltua mökin tietämillä, eri pelejä pelaillessa. Kalastus saa jäädä myöhemmäksi illalle. Vesikuurotkin pääsivät kastelemaan.
Illan tullessa tulikin aika siirtyä joen suuntaan. Itse pervoilemaan ja muut haspeleiden kera. Itse lähdin kokemaan Kattilakosken alajuoksua ja äijät veneellä Kattilakosken alajuoksun, Ylinenjärämän ja Välinivan alueen.
Perhoon iski muutama pienempi harri ja tärppejä sitten lisäksi.

Laihan oloista. Vene poppoo sai koukutettua harrin, muutaman (ah niin ihanan) hauen, sekä menetettyä uistimen kun peruke napsahti poikki. Kalastuksen osalta ilta oli leppoisaa pienten kiusausta.
Rantauduttuaan ja mökille päästyä oli aika suunnitella hiukan viikolle ohjelmaa, saunoa.
Nooh tulihan ne makkaratkin siinä ohessa paistettua. Lämpimän mökin sisällä tunnelma tiivistyi marjapussin, viinin ja oluen tahdissa ja kuinka ollakaan kello oli jo heilahtanut kolmen kieppeille… aika oli siis nukkumaan.

Aamuste ”pirteänä” ylös siinä 11 aikoihin. Perus aamu kaffet ja jutut.
Suunnaksi otettiin päiväksi Järämän linnoitusalue.

Ilman ollessa puolipilvinen ja muutaman pisaran taisi vettäkin heittää niskaan. Kalastukset kun oli tätä myöten jo päätetty jättää sinne illan viileyden ja hämäryyden suojaan. Joten joelle päin olikin sitten siinä ysin aikoihin. Tavoite oli veneellä käydä väliniva ja tutut alueet siitä ympäriltä koluamassa. nivalta nousi harjus ja hauet. Yksi sankareistamme näki jo jotain ihan muuta… joku kävi pinnalla. isomus??? vai pelkkä joen oma hirviö =) loppu tulos oli sitten siinä, että pakko olla lohi. Lohi sen oli oltava, kun kävi muutamaan otteeseen suvannossa selkäänsä pinnalla näyttämässä. Niillä kun tuppaa olemaan moiseen ”köllöttelyyn” taipumusta. Uistimeen ei tarttunut, eikä sen puoleen kyllä haitannutkaan, ei nuo vehkeemme olisi sitä rääkkiä edes kestäneet.
Puolen yön jälkeen suunnaksi mökki ja sauna. Nuotiolla hieman makkaraa ja päälle korttia. Äijät painui pehkuihin siinä puoli 4:n aikoihin ja itse päätin suunnata kalaan. Heti kättelyssä rantavedestä käsin kiinni made. Oli sitä siinäkin. Ilman viileys nosti joesta usvan, upea keli kalastuksen suhteen. Matkaan lähti virppa ja haspeli. Suunnaksi otin Kattilakosken niskalle ja siitä sitten mökille päin kalastaen kaikki mahdolliset paikat. Muutama pienempi kävi kääntymässä ja nehän pääsivät kasvamaan takaisin. Yksi mitta kala tuli saatua niskalta. Uistimen mallilla/värillä ei oikein tuntunut olevan suurta merkitystä liki kaikki kelpasi mitä päähän viitsi laittaa. Karkuutuksia tuli useampiakin. Yksi isompi iski liki keskeltä koskea… kerrankin oli toive että olisi omat ennätykset hajonnu, vaan eipä tuo ikinä ylös asti tullut. Mökille saavuin siinä kellon ollessa 6.15. Joten ehkä olikin jo aika siirtyä unille.

Harvoilla reissuilla on yhden henkilön kalalaji saalis ollut 4 eri sorttia.
Aamu alkoi ”todella” pirteästi noustessa siinä 11.30. hieman ajan kulua pelien lomassa. ja n.klo 15 suunnaksi joki.
Ylöspäin jokea kävi reissu… saaliin ollessa muutama pieni taimen ja +35 harjus. Toisen sankarin saadessa taimenen ja muutaman hauen, jotka päätyi... noh takas jokeen.
Päivä kaffetta ja sapuskaa n. 18 aikoihin. Illaste taas uudelle koetokselle. Ukot otti jälleen tutun ja turvallisen veneen alleen ja suuntasivat Ylinenjärämään. Itse pervokamat matkaan ja joenvartta ylöspäin.

Saaliista ei oikein merkkejä saatu, joten oli tyydyttävä saunan lämpöön, markkaraan ja oluen nautintoon. Yöpuulle siinä kahden jäljistä.
Yö oli oikein kunnon sateen varjostama… vettä siis tuli ja kovaa.
Aamuste noustiin siinä kymmenen aikoihin. Ilma oli pilvinen/harmaa ja sateen uhka leijui päällä koko ajan. Joka reissuilla kun on tehty jokin ”huipun” valloitus, niin nyt otettiin suunnaksi Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Itse olen kyseisellä huipulla käynytkin, mutta muut porukasta eivät. Portaita pitkin käy matka ylöspäin… huh huh n750 rappua, oli siinä askeltamista. No ylös päästiin ja alaskin. kun oli kilometri merkkaus hoidettu. =)) Toiset tykkää koti vessasta toiset korkeuksien nautinnosta. Haha. Hyvä hyvä.
Paluumatkalla tuli haettua 24tunnin enontekiönkalastusalueenlupa, jotta pääsee kokemaan nuo pienemmätkin joet mitä maisemista löytyy.
Illan tullessa piti suunnaksi ottaa itsekseen kauemman paikat, Kelottijärven alta ja samalla reissulla nuo pienemmät joet, mitä siitä 20km säteeltä löytyi.
Luspan alueelta tulikin sitten mittakalaa muutama kappale. sekä yksi hauen rotjake joka otti sitten lopussa hatkat, siiman ja uistimen kera. Pervoilu ei tuottanut tulosta, ei edes vaikka ruotsalaisiakin maisemissa oli. =)

Joten parhaimmat tulokset saatiin aikaiseksi virpan kanssa. Alku yö tuolla Luspan seudulla ollessa ja siitä hämärän turvin siirtyminen kohti pienempiä jokia. Pikkujoki oli kyllä sitten todella antoisan oloinen, kun vain viitsi kävellä ja ryvetä pisin pusikkoa jonkin tovin. Lämpötila oli laskenut kerrankin ihaniin lukemiin 4,5 asteeseen. Eli loistava otti sää. Kävely tyssäsi kosteuteen. Vyötäröä myöden kun oli märkä, niin alkoi vilukin painaa päälle ja suunnaksi oli pakko ottaa auto. Käveltävää toki riitti takaisin päinkin. Joten matkalla sitten oli hyvä kokea joen antimet, joka montusta mitä oli läpikäytävissä. Saalistakin tuli parin harrin ja kolmen taimen voimin. Pienehköä tosin, mutta jotain tuntua kalasta oli. mökille tuli reissulta palattua siinä 5:n aikoihin. Luspan alueella riitti muitakin viskaajia. Laihoin saaliin tosin hekin. Toisilla vain petti hermot kun ei tainnut ensikertalaiselle se perhon heiluttaminen kovinkaan helppoa, rantapuskien lomassa. Joten sen pärinän kuuli varmasti kaikki 5:n km:n sisällä olleet. Johan siinä karkaa kalatkin koko jokialueelta. Kyllä siinä itselläkin meinasi pokka pettää, kun kaveri vieressä yritti perhoa jokeen saada. Hirveän raivon ja voiman kera. Sehän kun onkin ”voima”laji. Eiköhän sitä sitten olisi taas aika unille.
Aamusta ylös siinä puolenpäivän aikoihin. Äijät tosin taisi nousta hivenen aikaisemmin. Mitä nyt pieneltä torkkuralta joutivat. Sää oli otollinen, ei tosin kalastukseen mutta muuten aurinkoa ja lämpöä +23. Ukot päättivätkin lähteä tarpomaan (uppoamaan) hillasuolle. Oli vissiin pojilla hieman ylipainoa kyseiselle alueelle, kun ei meinannut mättää kestää alla xD No tulihan ne sieltä muutaman hillalitran kera takaisinkin. Itse suuntasin tuohon mökin lähettyville ja Kattilakoskelle. Kokeilemaan niin perhoja kuin lippoja… tulos ei yllättänyt. Ei siis mainittavaa.
Illaste pitikin sitten suunnata edellis illan tapaan tuonne Luspan seuduille. Kyseinen seutu kun tuntui alueen parhaimmalta seudulta tälle kyseiselle reissulle. Tosin eipä tuottanut edes samaa tulosta kuin edellisenä iltana. Päivän lämpö ja aurinko ilmeisesti oli sitten piilottanut loputkin alueen kaloista. Taikka sitten se edellisen illan sankarin meluaminen oli ollut niitti sille, että kalat kaikkosivat.
Yksi äijistämme päätti illalla käydä koluamassa veneellä saavutettavat paikat ja toinen vielä Kattilakosken antimet. Tulokset tuntui kaikilla olleen samat, eli vehkeissä/vieheissä ei ollut vikaa, äijissä vissiin sitäkin enemmän. Yksi ei edes päässyt mökistä pois edellisen päivän taapertamisen jälkeen, kieltämättä taisi useimmalla olla jalat kipiänä, kyseisestä kiipeämisestä, minut siis mukaan lukien vaikka reilusti nuorempi muita olinkin.
Viimeisen illan saunomiset, kortit ja olut pakettien tyhjennys sekä unille, aamulla olisi taas pitkä ajoreissu edessä, muilla kuin itselläni. Itsehän päätin vielä reissua jatkaa Oulunjärven maisemissa.
Joten seuraavana aamuna kasilta ylös, kämppä pakettiin ja kamat autoon. Matka takaisin etelään alkoi.
Kokonaisuudessaan reissusta jäi loistava fiilis kaikille. Takaisin tullaan joku toinen kerta taas. Ainakin itselleni jäi se tavoitteeksi. Saaliin suhteen reissu oli parasta, mitä on ollut, joka päivä jokainen mies sai kalaa. Joka on ollut harvinaista. Suurimukset jäi tavoittamattomiin. Kieltämättä reissun saalis taisi jäädä alhaiseksi veden- ja ilman lämmön takia, vesi oli kutakuinkin 18asteessa ja ilma sitten vielä lämpimämpää. Vaikka yöt olikin viileämpiä, niin ei se vedessä tuntunut vielä tässä vaiheessa. Joten pari viikkoa myöhäisempi reissu olisi ollut todennäköisesti saaliin puolelta vieläkin parempi.

Saalis lajit oli: - vieheiden osalta harjus, hauki ja taimen
- käsin kiiski ja made.
- bongaus lohi.

Lisä kuvia


-Koko poppoon nuorin sankari-