Nukarin ja Karkkilan korkkaus kaudelle 2014

Jälleen olisi hieman raapustettavaa.

Näin saunan ja parin oluen jälkeen on hyvä hieman istahtaa ja kerrata parin päivän tapahtumia. Nehän menivät enemmän ja vähemmän kalastuksen parissa, kuten nyt odottaa voikin.

Vaimo kyseli perjantaina lauantain suunnitelmia ja ilmoitin ettei sellaisia ole. Yllätyksekseni hän oli päättänyt ottaa lapset matkaan ja lähteä vierailemaan tuttava pariskunnan luo, tämähän sopi ja itse sain pakata kamat valmiiksi ja päätin suunnata lauantai iltapäiväksi Nukarille hieman katselemaan maisemia ja samalla vähän oikomaan siimoja.



Aurinko helotti täysin kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli muutama aste vajaa 10. Varsin keväinen keli, niin mikäs siinä on kalastella. Päästyäni paikoille, oli ensimmäisenä työnä ottaa pientä hallintaa paikasta ja ajaa laittomat mato-onkijat tiehensä. Tämän jälkeen pääsi keskittymään olennaiseen. Vettä oli aika passelisti, vaikka väri olikin varsin kuraista, kuten osasin odottaa. Päädyin rakentamaan settini lähinnä vastaamaan lampikalastusta ja hakemaan heittoja kohdilleen, joten siimaksi valikoitui fast intteri ja siihen sitten erilaisia kevyempiä perhoja. Tosin kyllä tuo setti toimisi joellakin suvantopaikoissa, joita tälläkin reissulla kävin lävitse.

Tulipa nähty Aapoakin pitkästä aikaa ja hyvä tovi turistua tulevan kesän suunnitelmista ja tulevista Nukarin karsinnoista. Kaikille tätäkin kautta tiedoksi, että Nukarilla on rauhoitus päällä maantiesillasta alaspäin kisaviikonloppuna 30.5-1.6. itse kisat 1.6.

Kaloja ei juurikaan kuulunut, yksi varovainen tärppi sentään, joten ei aivan kuollut paikka ollut. Tuttu kalasta nappasi vastarannalta kohottelemalla noin 40cm taimenen, joka pääsi pikaisestai jatkamaan uintiaan. Hienoa että näitä kaloja Nukarilla löytyy. Yhdeltä niskalta näkyi pari makea pyörähdystä pinnalla, mutta olivat heittojen uloittumattomissa. Liekö syksyllä kuteneesta parista toinen jäänyt majailemaan niskalle.



Yhytin vielä yhden luvattoman kalamiehen maisemista, joten nyt muistutan tätäkin kautta Nukarin kävijöitä ja tietty muitakin, että PITÄKÄÄPÄ NE LUVAT MATKASSA. Nukarin vuoden 2013 lupa umpeutuu 31.3. joten on aika homma uutta sillä rintamalla.



Tästä loput Nukarin kuvat

Sunnuntaille oli etukäteen vaimolta varmistettu vapaa päivä. Tämä oli alunperin tarkoitus viettää nukarilla, mutta kun pääsi lauantaina yllätys reissulle, niin piti hieman pohtia suunnitelmaa uudelleen. Päätin jopa pohtia tuota suunnitelmaa vielä formuloiden ohella. Arvoin hauenkalastuksen ja Karkkilan välillä.

Päädyin loppujen lopuksi lähtemään Karkkilaan ja siellä tutustumaan itselleni uusiin alueisiin, Siikalaan ja Maijalankoskeen. Lähdin kesken tylsien formuloiden ajelamaan kohti ABC Masuunia ja sieltä kaivoin luvan taskuun. Tästä sitten kohti ensimmäistä aluetta. Autolla kasaillessani päädyin liki samaan settiin kuin edellisenäkin päivänä, hieman perhoja vaihtaen.

Montaa heittoa ei tarvittu, kun ensimmäinen kala kävi irroituksessa. Kaunis n.20cm taimen. Jatkoin hieman alas päin ja kuvailin maisemia samalla, kun ihmettelin etten ole täällä tosiaan ennen tullut käymään. Seisoskelin siinä kohtuu korkealla jäätörmän päällä ja päätin nakata perhot uimaan sopivaan paikkaan, näin kun alimmaisen perhon perässä kävi joku pyörähtämässä, arviolta samaa kokoa edellisten kanssa. Päätin kuitenkin samasta kohtaa kopaista uudelleen ja näin kun hieno noin. 45cm taimen nousi pohjasta kiinni alimmaiseen perhoon. Kala nopeasti lähemmäs rantaa ja aikamoisella akrobatia venytyksellä koukku irti huulesta. Sen verran pahasta paikasta iski, etten päässyt vedenääreen, enkä viitsinyt alkaa kameraa kaivamaan saati kalaa uittamaan kauemmas paikkaan, josta olisi päässyt rantaan, joten kuvat jäi tästä ottamatta.



Muutamaa heittoa myöhemmin, alempana jokea iski jälleen samaiseen perhoon kiinni taimen, noin 35cm joka pääsi kuvaankin asti, ettei ihan jokaista puhuttua kalaa vain puhuta, niin todistusta löytynee hieman. Tämän perään sain vielä käytettyä yhden hieman pienemmän taimenen irroituksessa.



Päätin tästä tyytyväisenä lähteä kopaisemaan keskustan alueen, sekä vielä tuon Maijalanniskan. Kovin laihoin tuloksin näistä kahdesta paikasta jouduin poistumaan, mutta ei sen niin väliä. Sai nauttia rakkaasta harrastuksesta ja todeta välineidenkin toimivan niin kuin pitää. Vaikka ei kalojen koko eikä mahdollisesti tapahtumien määräkään ollut sitä, mitä olisi saattanut mereltä haukijahdissa saada, niin kyllä ne mieltä lämmitti silti. Kyllä sieltä mereltäkin niitä mp-reissuja tulee, niin ei voi varmaksi sanoa.

Tässä vielä loput Namulan kuvat.

Seuraavaa kalareissua jo suunnittelin kotiin ajellessa, mutta taitaapa jäädä vain suunnitelmaksi. Sen verran paljon on rakas vaimo keksinyt askarreltavaa kotiin, että taitaapa vapaat palaa hieman rakennus/kunnostus töissä. Terassinkatosta, saunan pintojen uusintaa, keittiörempan viimeistelyä ja kaikkien jalkalistojen vaihtoa. Huoh. =) Toisaaltaan osasta näistä saan syyttää ihan itseäni, hieman ollut aikaansaamattomuutta viimeistelyjen kanssa.

Mutta se noista hörinöistä, lisätään vielä hieman kalastukseen liittyvää. Perhokalastuksen SM-karsinta paikkojen arvonnat on suoritettu ja tässä hieman listaa siitä mitä itselleni arpaonni soi:

3-4.5.2014 Perniö, Lohenrengas
10-11.5.2014 Karkkila, Karjaanjoki
29.5.2014 Lieto, Nautelankoski
1.6.2014 Nukari, Nukarinkoski
29.6.2014 Vekaranjärvi, Ahvenlampi (kelluntarengas)
5.7.2014 Koski, Paimionjoki
19.7.2014 Isojoki, Kangasjärvi (kelluntarengas)

Tuttuja paikkoja kaikki, tosin nuo rengaskisat ovat hieman uudempaa "lajia". Ei tuolla renkaalla ole niin hirveästi kuitenkaan vielä kalastellut, vaikkakin se tässä kesän aikana tutuksi tuleekin.

Päivä koskella ja pari päivää kellumassa

Nyt on sitten avattu kausi myös joki ja meri rintamalla.

Päätettiin lähteä Villen kanssa päivä reissulle Hartolan suuntaan, kun oli lupaillut mukavan näköistä keliä ja kalastus polte oli rajuhkoa.
Suuntasin siis sunnuntai aamuna hieman viiden jälkeen nokan kohti kellistä ja sieltä poimin Villen matkaan. Aurinko teki nousuaan ja pieni pakkanen oli vielä päällä. Näytti kuitenkin lupaavalta keliltä kunhan läpenisi päivää kohden. Omien kommellusten ja sohlaamisien jälkeen saatiin auto Jari-Pekan pihaan parkkiin ja päästiin lupia hakemaan.

Myyjä kehui minulle, kun kerrankin muistaa asiasta mainita, että on alamitat muuttuneet ja ne lukevat nyt luvan ohessa saatavassa kartassakin. Noh lukihan ne tosin käsin kirjoitettuna. Tämä nyt oli itselleni tiedossa oleva asia ja pisti vain hymyilyttämään, kun nettiä seuranneena on tuon ilmoittamisen laita ollut tosiaan vähän niin ja näin. Ville ei tosin saanut asiasta erillistä mainintaa eikä kyllä hänen kartassakaan tuosta mitään lukenut. Kumma juttu.

Luvat saatuamme käännyimme kohti ulko-ovea ja näky ei ilahduttanut. Sinä aikana kun oltiin lupia hakemassa, oli taivas revennyt ja lunta tuli taivaan täydeltä. Onneksi tuo kuitenkin hiipui ennen kuin päästiin yläosan parkkiin.

No mutta kalaan päästiin kuitenkin ja aloitettiin 1 alueelta, vaan tapahtumia ei kuulunut. Siinä kalasteltiin noin puolesta tunnista tuntiin ja siirryttiin eteenpäin. Kävimme alueita läpi suunnilleen samalla aika taululla, mutta hiljaista piteli kalojen suhteen. Itse sain alhaalta 4 alueelta yhden pienen tärpin ja ville koukutti reippaan 40cm taimenen joka kuitenkin tipahti jaloista onneksi pois.



Kävimme välillä Jari-Pekassa syömässä ja palasimme takaisin ylös. Kiersimme alueet vielä uudelleen lävitse ennen hämärän saapumista ja lopulta poistuimme takaisin kotiin päin.

Kalallisesti varsin hiljainen reissu, eikä kyllä pintomisiakaan näkynyt ainuttakaan.



Edellisestä reissusta sitten hieman eteenpäin avautui itselleni oiva mahdollisuus startata haukikausikin merellä, kun perhe poistui maisemista, keli näytti lupaavalta ja jäätkin ovat antaneet jo suurimmalta osilta pelipaikkoja periksi.

Soittelin Loksulle ja kyselin, josko voisin yöpyä heillä, kun sinne päin tulisin kalaan. Tämä passasi ja auton nokkani suuntasi launtaina kohti Inkoota. Kovin aikaisin ei ajoon päässyt edellisen illan saunomisen takia, mutta puolen päivän maissa jo liikenteessä. Kävin kääntymässä Lokkisten luona ja kasailin siinä hieman varusteita kasaan, ilmoittaen samalla paikan minne menen. Jos ei kuulu iltaan mennessä, niin tietää mistä lähteä etsimään.

Ajelin mestoille ja hieman kauhistelin matkalla olevaa merta jäätä, jäätä ja jäätä. Tuliko sittenkin lähdettyä liian ajoissa liikkeelle. Saavuin kuitenkin paikalle ja kävin siitä rantaan katselemaan. Ei tilanne nyt sitten aivan toivoton ollutkaan. Avointa vettä näkyi, mutta pieni 30m jääkenttä olisi edessä. Tämä onneksi ratkesi paikalla olleiden paikkakuntalaisten avustuksella ja sain lainata heidän rantaansa veteen menemiseen.

Rengas ja kamat kantoon ja vesille. Keepperi pääsi koe kelluntaan ja hyvin tuo tuntui asian ajavan. Tosin räpylät tuosta setistä lähtee lepikkoon heti pian kun saan toiset tilalle. Aikani siinä kelluskelin ja hain tekniikkaa, mutta kaloja ei kuulunut. Vesi oli kirkasta ja kylmää, tuuli rikkoi pinnan ja aurinko lämmitti. Mukavaa puuhaa, kalat vain hukassa. Ei ollut matalassa, ei korteikossa, ei sen reunalla, kummallista kun Turun suunnilla ainakin ovat jo korteikon suojaan menneet. Siinä sitten heitin perhon veteen ja lähdin vaihtamaan paikkaa, lahden keskiosilta pamahti ja sain vihdoin kosketuksen kalaan.

Tuo nyt iski taas kovin "normi perhostelu" meiningillä hinatessa pyytöä perässä. Muutaman potkun tuo pysyi kiinni, mutta pääsi lopulta irti ilman, että ehdin näköhavaintoa juurikaan saamaan. Vaihdoin kellusiiman intteriin ja piiskasin hetken keskustaa, kunnes sain uuden tällin ja tällä kertaa sain kalan renkaaseen astikin. n.65cm mittaa ja kala takaisin uimaan. Varsin paikka uskolliselta tuo kala vaikutti, kun oli kyljet täynnä tuota vihreää loismatoa tai mikä lie ny sitten onkaan, oletettavasti haukea pyytäneet tietävät mistä kyse. Tuota matoa oli paljon, kun vielä vapautuksen jälkeen oli mittaverkossakin tuollainen 13kpl niitä luikertelemassa.

Tässä kohtaa alkoi jo hieman jalkoja paleltamaan, joten suuntasin evästämään rantaan. Kävin vielä pienen kierroksen tekemässä toisella rannalla, mutta laihoin tuloksin. Päätin lähteä Lokkisille saunaan ja hieman olutta nauttimaan, mikäs sen mukavampaa.

Sunnuntaina päätettiin ottaa Loksun kanssa suunnaksi tuttu paikka Pikkalaan ja sinne sitä kurvailtiin. Vesi oli todella savista ja kalat loisti poissa olollaan, vaikka niitä haettiin niin matalasta kuin hieman syvemmästäkin. Ei kelvannut Loksun uistimet eikä omat perhonikaan.

Mukavia reissuja oli molemmat, vaikka kalat olikin hieman hukassa. Kiitosta Villelle ja Markolle seurasta.

Seuraavaa reissua tässä jo suunnitellaan.

Tästä vielä hieman kuvia reissuista hartola ja haukea.