Kauden starttaus Nukarilla 6.4.2016

Nyt se on vihdoin omalta osaltakin kausi avattu.

Tässä talvilomaa viettäessä ja maalaushommien ohessa iski mahdollisuus lähteä hetkeksi katsastamaan "kotikosken" vesitilanne ja muutenkin hieman oikomassa siimoja. Yleensä olen ollut kauden avaamassa jo aikaisemmin kelien salliessa, yleensä tosin haukihommilla. Tänä vuonna en ole saanut persettäni liikkeelle niin paljoa, että olisin merellä päässyt piipahtamaan.



Talven aikana on tullut sidottua rasiat taas sille mallille, että viitsii kesän huidella menemään ilman painetta siitä, että otikat loppuu heti kesken. Samoin pari uutta vapaa eksyi välinearsenaaliin, toinen viime vuonna katkenneen tilalle ja toinen noin muuten vaan. Molemmat tikut olivat Flextecin streamtec vapoja (#5 9,0' & #6 9,6'), nappasin näistä matkaani tuon vitosen, joka ajaa varmaan jatkossa peruskepin toimea. Sonikin vastaavaan kun nyt lopulta menetin hermoni viime kesänä kovuuden takia. Makuasioita toki, mutta niitähän tähän maailmaan mahtuu ja paljon. Toiset kun tykkää äideistä, toiset tyttäristä ja loput jostain muusta. Mutta sitten itse asiaan.

Eli starttasin keskiviikko aamuna liikenteeseen ja suuntasin itseni Nukarille. Kasailin kamat ja sidoin pari perhoa perukkeeseen kiinni urheilukentän parkkipaikalla. Aurinko paisteli pilvien lomasta ja ilma oli mukavan oloinen. Tepastelin liki suorilta koulusuvannolle, toki katselin matkalla rantoja ja jokea. Vettä näytti virtaavan kuten oli tiedossakin, mutta ei lainkaan pahasti tulvassa, joten kalastamaan pystyisi ihan hyvin.

Suvannolle päästyäni nakkasin kauden avausheiton ja olin varsin tyytyväinen heti kättelyssä vapaan, siima lensi suunnilleen sinne minne piti ja heitossa tuo toimi ihan ilman ongelmia, tai ainakin omilla heittotaidoillani. Kolmas heitto ja uitto tuottikin sitten jo tulosta, joten pääsin myös testaamaan vavan väsytysominaisuuksia, jotka osoittautui makumieltymyksieni iloksi paremmaksi kuin tuo mainitsemani sonik, vaikka kala olikin vähän kylmänkankea ja laiska, niin kyllä se kivalta silti tuntui. Kala pussiin ja evääksihän tuo myös lähti.



Tuossa samalla huomasin rannalla muitakin kalastajia ja päätin siitä hetken nakkelun jälkeen käydä luvat kyselemässä. Kunnossahan nuo oli, kuten myös kaikilla muilla ketä rannalla kalassa tuona päivänä näin.

Vaihdoin vähän paikkaa ja jatkoin samalla setillä nautiskelua ja kuinka ollakkaan sain vielä toisen hieman pienemmän kirjolohen pyörähtämään haavissa. Varsin tyytyväinen kauden aloitus, vajaa kolmen tunnin reissu ja kaksi kalaa pussiin, toinen evääksi toinen takaisin jokeen. Harvoin on kauden avaus tuolla ollut näin juhlallista, kun kyseessä kuitenkin viime syksyn istukkaita ja paikalla paljon kalastajia ollut viime päivinä.

Rannalta löytyi myös komea ravunsaksi, joka oletettavasti on saukon jättämä. Lisäksi tässä vielä muutama kuva reissusta.



Hyvillä mielin siis tulevaa kesää odotellen, uutta reissuakin on jo suunnitteilla nukarille.
Kauheasti on suunnitelmia kesäksi, kuten varmasti monella meistä. Muutama on jo lyöty lukkoon ja muutama avoin roikkuu ilmassa. Mielikuvituksia ja ajatuksia reissuista on pyörinyt paljon päässä ja tulee varmasti pyörimään. Parasta tässä on kuitekin nyt se, että nyt voin ja saan tehdä noita reissuja, sekä pystyn jälleen nauttimaan elämästä ilman isompia murheita. Kun fiilis pysyy tälläisenä, niin kalastuskin on enemmän taas nautintoa, kun se viime suvena alkoi välillä olemaan sellaista puurtamista, eikä juuri kisoissakaan saanut itsestään irti sitä mitä piti. Ainoa onnistuminen kisoissa tuli joukkuekisoissa omalle kohdalleni. Toki viime vuoteen mahtui paljon hyviä hetkiä ja ihan kiva kalasaalis kaiken kaikkiaan. Tänä vuonna vähän paremmalla meiningillä kuitenkin.

Pieni kierros Nukarilla

Päätettiin Villen kanssa käydä hakemassa hänelle vuosilupa Nukarille ja samalla pistäytyä kalassa muutama tunti töiden jälkeen, hieman siis hermojen lepuutusta.

Paikalle saavuttuamme oli rannassa pari kalastajaa ennestään, mutta tilaa kalastamiseen oli silti reilusti, joten kamat kasaan ja kohti jokea. Itse tein pienen virhe valinnan vavan suhteen ja palasin sitä hetken kalastamisen jälkeen autolle vaihtamaan. Saman virheen teki Villekin jolla oli hieman pulmia kalastuksen saralla :)

Vavat oli vaihdettu ja jatkettiin kalastusta, tämän vaihtelu episodin jälkeen ei kovin kauaa mennyt kun Villellä oli vieheet jälleen pohjassa kiinni ja samalla itse sain koukutettua kirren siimanpäähän. Tämän myös sain haaviin ja päätin ottaa ruokakalaakin tästä.

Löysin muutaman valveilla olevan kalan, mutta en saanut näitä tarttumaan niin paljoa, että olisi ylös asti tullut. Villellä meni tuo kalastus hieman enemmän hermoon, kun ei sitten tuntunut onnistuvan mikään. Eli hermojen lepuutus jäi kovin kauas tavoitteesta. Mutta eipä käännellä veistä haavassa enempää, vaan latastaan tähän Villen ottamat pari kuvaa tuosta ylös asti tulleesta kirbelistä ja lopetellaan tämä höpöttely tähän.



Oma kamera oli jäänyt matkasta, harmi koska olisi saanut muutaman mahtavan tilanne kuvan Villestä ja tapahtumista maapallon kanssa. Ei se aina niin helppoa ole.

Ps.Te ketkä paikalla käytte ja mahdollisesti tätä luette, niin muistakaapa niiden perkuujätteiden kanssa toimia fiksusti, älkääkä heittäkö niitä koskeen/rannalle. Ei ollut järin kiva nyppiä siimaa rannalle ja siitä sitten repiä vanhoja perkuu jätteitä irti. Eikä se kovin kaunista katseltavaakaan ole, kun ne siinä suvannon pyörteissä pyörivät. Luvat sentään oli kaikilla paikalla olleilla tällä kertaa kunnossa, hyvä niin.

Ennätyksiä uusiksi

Dodih.

Nyt olisi sitten kausi avattu ihan kalojenkin osalta. Pitkän ajan tuo tuntui tänävuonna ottavan, vaikka ei noita reissuja nyt ihan hirveästi ole tullut heitettyä.

Koti joella on tullut piipahdettua tasaiseen tahtiin ja tahti varmaan jatkunee koko kesän.
Nyt tapahtui jotain mitä en olisi omalle kohdalle välttämättä uskonut, otsikko hieman virheellisesti antaa kuvan, että on enemmänkin ennätyksiä rikottu, mutta ei sentään muuta kuin perholla saatu taimen ennätys pyörähti ylöspäin, tällä nätillä reilulla puolenmetrin kalalla.


Kieltämättä oli pienoinen yllätys, vaikka tosin tiedän, että näitä siellä on ja isompiakin. Upea avaus kalojen osalta tulevalle kaudelle ja roimasti uutta virtaa asioiden suhteen.
Näistä upeista kaloista on ISO KIITTÄMINEN Virhoa ja heidän tekemän työtä. Toivotaan että näitä tulee löytymään jatkossa lisää. Tämäkin sai jatkaa matkaansa kuohuissa ja on toivottavasti ensi kerralla tavatessamme reilusti isompi. =) Toivoa sopii.

Seuraavaksi onkin vuorossa sitten kauden avaus kisojen saralla ja torstaina edessä Espoon Sulalammen karsinta.
Onneksi kalakin on osunut koukkuun, niin on taas hieman tuntumaa hommaan ja uskoa omaan tekemiseen.

Sitten onkin heti perään Karkkilan karsinta lauantaina ja sunnuntaina. Sen jälkeen onkin aika alkaa keskittymään hieman erilaiseen kalastukseen, kun edessä on kalamaraton FC Madon porukan kanssa.

Eipä tuota ongintaa ole hirveästi tullut harrasteltua, eikä noita eri lajeja etsittyä. Mutta eiköhän tuokin upeassa porukassa luonnistu.



Tälläistä nytten seuraavaksi sitten kisoista päivityksiä.

Aamu häkellys koskella 18.8.2012

Lauantai aamuna soi kello 5.01 tarkoituksellisesti. Ajatuksissa oli suunnata Nukarinkoskelle hieman jallittamaan kaloja.

Siitä sitten sängystä ylös, muutama leipä naamaan ja kohti koskea. Matkalla piti käydä myllykukosta hakemassa kuppi kahvia.
Aurinko alkoi pikkuhiljaa näyttäytymään enemmän ja enemmän puiden takaa, ilma oli noin 10 asteen tietämissä ja pientä usvaa oli siellä täällä. Ajellessani lähemmäs kohdepaikkaa, maisemat oli upeaa katsottavaa, auringon värjätessä punaisella tuota usvaa joka leijaili metsien reunassa ja pelloilla.

Saavuin parkkipaikalle hieman ennen kuutta. Ei auton autoa, joten rauhassa sai ainakin aloittaa kalastuksen.

Suuntasin tutuille mestoille rantaan päästyäni ja lähdin koskea koluamaan. Ensin alkuun löytyi muutama reilu 35cm taimen toinen taisi olla jopa lähempänä 40cm.

Muutama metri ylempää kiven huopeesta uitettuun perhoon iski hieman kilon alle jäävä kirjolohi. Näin tuli jälleen tiedostettua, että kyllä kalaa on, kun vain hieman viitsii nähdä vaivaa.

Koskessa kahlatessani näin huomattavan paljon rapuja siellä täällä. Muutama yritti pohjaa myöden uinutta perhoakin saalistaa, sellaiset vibrat siitä siiman päässä tuntuu.
Ylöspäin noustessa, löytyi aivan rannan tuntumasta jälleen kirbeli. Varovaisia tärppejä olivat tähän asti olleet, molempien kalojen iskut. Tarkkana sai olla.

Käännyin niskalta takaisin alaspäin. Muita kalastajia ei ollut ilmestynyt rantaan, joten sain vielä koluta aavistuksen tarkemmin vähä vetistä koskea, josta kalojen mahdolliset olin paikat oli kohtuu helppo löytää. Laskulla löytyi jälleen yksi kala, joka sekin löytyi isomman kiven "alta".

Päätin vielä kipaista toiselle koskelle, kun ei muita maisemissa näy.
Siirryin tovin matkaa eteenpäin ja aloitin jälleen kalastamisen, tällä kertaa koskea laskien. Alkuun tuntui kovin hiljaiselta. Pidin pienen tauon ja nautin kosken kohinasta ja auringon säteistä, jotka vihdoin saavuttivat jokiuomankin. Polttelin tupakkia rauhassa ja katselin yhtä varteen otettavaa monttua. Näin kun isompi kala kävi möyrähtämässä pinnassa, ensi oletus oli kirjolohi. Päätin sitten uittaa perhot kyseisen montun reunaa myöden, kun siima kiristyi ja vesi pärskähti. Samassa ennen kuin ehdin enempiä miettiä alkoi kala nousta koskea ylös, liki 15m raivokas nousu kivien ohitse ja sitten pysähtyi. Aloin lapata siimaa sisään ja samassa nousta koskea itsekin ylös. Kala juroi hetken 2 kiven alla, jonka jälkeen otti vielä pienen spurtin ylöspäin, kiertäen kiven ja kääntyen takaisin. Tässä kohtaa 2X piuhat paukkui poikki, todennäköisesti kivi nirhaumien takia. En ollut enään varma oliko sittenkään kirjo. Mutta koskaan en tuota saa itselleni varmistettua, joten elän siinä toivossa, että se olisi ollut koskessa pidempään viihtynyt kirjolohi. Tällä vältän sen suuren pettymyksen, että olisin hukannut vauraamman taimen.

Tästä sen enempiä murehtimatta, sidoin uutta perhoa perukkeeseen ja jatkoin matkaa. Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes sitten alkoi tapahtua uudemman kerran. Kilon luokkaa ole kirjo iski kiven edestä perhoon kiinni ja antautui aika suosiolla haavittavaksi.

Kosken alaosista löysin vielä muutaman kirjon ja pienempiä taimenia n.25-30cm, sekä yhden todella kiukkuisella päällä olleen ahvenen. Taisi olla "herännyt" väärällä evällä, pieneen kokoonsa nähden niin "raivokasta" menoa.

Lähdin siinä sitten vielä takaisin autolle päin, samalla koskea läpi käyden. Pystyin jo auringon avulla spottaamaan muutaman kalan matkalla, mutta kovin tuntuivat olevan passiivisia perhoja kohtaan.
Sai kuitenkin vielä pari hassua koukutettua ja hyvillä mielin palattua autolle.

Pieni häkellys jäi siitä yhdestä rallista mieleen, mutta yritän olla miettimättä sitä sen enempiä. Huomis aamuna sitten starttailen autoa kuuden pintaan kotoa ja suuntaan koko päivän reissulle Jaalan suuntaan Sontajoelle.

Tässä vielä linkki perinteisiin reissu kuviin.

Pervoilua Nukarin kuohuissa 8.8.2012

Pitihän sitä käydä "koti"koskikin katsastamassa.

Kentän parkkipaikalla oli autoja useampi kappale ja rannalla perhonvispaajia useampi kappale. Päätin kuitenkin ottaa yhden nousun padolta laavulle, kun tällä välillä ei ollut kuin 1 kalastaja ja hänkin jo reilusti alkua ylempänä.

Sitaisin perukkeeseen pari luottoperhoa ja lähdin tutuista montuista kalastamaan. Menomatkalla puhuin kaverini kanssa puhelimessa ja he olivat aikaisemmin ihmetelleet vaijeri viritystä kosken yläosissa, tiesin jo siinä kohtaa, että vihdoin ovat virhon puolelta käyneet hoitamassa uusia kutusorakoita Nukarille.

Yksi tutuista montuista oli täytetty soralla ja hyvässä paikkaahan tuo oli näin kutua ajatellen. Lisää uusia kutusoraikkoja löytyi sitten ylempää.

Aikani siinä koskea noustuani sain heikon iskun perhoon, ei vain pysynyt kiinni. Uutta yritystä ja jälleen tälli, tällä kertaa kala pysyikin kiinni ja pienehkö kirjo pääsi käymään haavin pohjalla ja kuvauksessa.

Tässä kohtaa päätin hieman laittaa pienempää perhoa kiinni ja jatkaa matkaa ylöspäin. Aina tuohon laavun suvannolle asti kolusin kosken lävitse, muutaman tärpin kera. Päätin kuitenkin tässä kohtaa kääntyä takaisin, kun porukkaa oli koskelle tullut lisää. Ajattelin hakea pistäytyä vielä toisaalla, kyseisen alueen paikalla.

Siirryin toisaalle ja yllätyin jälleen, kun oli tienvierustalla autoa jonossa useampi. Porukkaa olikin kosken yläosalla useampi. Päätin suosiolla aloittaa kosken alaosasta ja nousta siitä sitten pikkuhiljaa ylöspäin.

Karkuutin liki heti yhden kalan tapsin mentyä poikki. Ei iso, mutta pääsi pyörähtämään sopivasti kiven alta. Sitaisin uutta perhoa perukkeeseen ja jatkoin kohti yläosaa. Kalaa tuntui löytyvän ja muutaman käytin jälleen haavissa. Niskan alta haavitsin jälleen yhden kirjoevällisen ja päätin tämän ottaa mukaani.

Siirryin vielä niskalle ja haavitsin täältäkin yhden kirjon. Tuntuivat olevan yllättävän vireällä päällä. 2 karkuutusta yläosasta jotka molemmat ottivat reilut spurtit virran mukana, toinen näistä antoi vielä upeat hyppy esitykset ennen kuin katkoi alemman perhon tapsin.

Mukava piipahdus koskella, vaikka porukkaa olikin todella paljon. Ruuhkassa kalastaminen ei kyllä ole koskaan mitään ylimmäistä herkkua, mutta siihen on jotenkin tottunut näillä seuduilla.

Reissun saaliit koostuivat 5 haavissa käytetystä kirjosta, 2 särjestä ja 4 selvästä karkuutuksesta. Useampia tärppejä löytyi, mutta tarkkana sai olla ainakin alaosilla.

Seuraava pistokin paikalle on jo tiedossa, mutta se on ajankohdaltaan sellainen, että pitäisi hieman enemmän saada rauhassa kalastaa.

Tästä vielä linkki reissun loppuihin kuviin.

Juhannus taikoja Nukarilla 22.6.2012

Päätettiimpä torstaina duunissa Karvanaaman kanssa, että josko piipahdettaisiin jussiaattona kalassa.

Törmäiltiin siinä kahden hujakoilla seolla kaffen merkeissä ja siitä sitten suunnattiin joenrantaan.

Kamojen kasaus ja yksi pieni olut siinä ohessa. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja lämmin tuntui olevan.
Tästä sitten suunnattiinkin rantaan ja alettiin siimoja oikomaan. Karvanaama aloitti niskalta ja itse hieman alempaa. Jokunen hetki siinä vierähti, kunnes päätin itsekin nousta niskalle kokeilemaan, että eikö siitä oikeasti kalaa nouse. Noh uitto ja toinenkin siinä meni, kunnes ensimmäinen isku saatiin perhoihin aikaiseksi. Ei pysynyt, mutta seuraavalla sitten uudelleen ja tällä kertaa kala pysyikin kiinni.
Kovin oli kalassa virtaa, toisin kuin itse kalastajassa. Sieltä se kuitenkin haavinpohjalle saatiin koukattua, kuvat otettua ja kirjo vapautensa. Molemmat näistä oli hieman vauraamman puoleisia 1,5-2kg siltä väliltä.

Ei mennyt kuin pari heittoa, niin samasta montusta kolahti uudelleen, hieman vielä pirteämpi kaveri. Hetken aikaa annoin tämän siinä temmeltää, kunnes koukkasin haavilla ylös ja päästin kaverin jatkamaan menoaan ilman perhoja.

Siirryin itse sitten vielä alaspäin seuraavia monttuja kokeilemaan. Karvanaama jäi vielä niskalle hetkeksi pyörimään ja sai kuin saikin koukutettua kirbelin siiman jatkeeksi, vaikka muutama perho siinä taisi sitä ennen saada vapautensa niskan kiviin/uppopuihin.

Kun kaveri suuntasi autolta hakemaan perukemateriaalejaan, siirryin itse jälleen hieman alemmas. Koukutin lähes heti paikoille päästyäni ensin pienen särjen ja heti perään tuollaisen kilon luokkaa olevan kirjoevän. Muutama kuva ja kala takaisin uiskentelemaan kosken kuohuihin.


Siirryin itsekin autolle ja nautin vielä toisen (ah niin lämpöisen) oluen. Hetki turistiin ja ihmeteltiin, kun ei vissun perukesiima kestänyt vetoa, napsui poikki tuon tuosta jatkosolmua tehdessä. Pykälä paksumpaa ja alkoi kestämään, liekö jotain vikaa tuossa 4X:n siimassa, kun ei se noin pitäisi napsua.

Suunnattiin tästä sitten edelliseen ottipaikkaan ja siitä sitten pikkuhiljaa alaspäin. Itse menin vastarannalle ja Karvis jäi toiselle. Vaan kun ei herralle kelvannut kalat, niin piti itse sitten koukuttaa siitä nenän edestä yksi kirjo kuvattavaksi, kala pääsi jatkamaan eloaan jälleen.

Ei mennyt kovinkaan montaa metriä alavirran suuntaan, kun jälleen kiven takusesta iski evällinen siiman päähän sidottuihin "loisto"perhoihin. Tässä kohtaa taisi ehkä kaveriakin jo ottaa hieman päähän??? =)

Suunnattiin edelleen alavirtaan ilman isompia tapahtumia, sain koukutettua matkalla 2 pientä ahventa ja yhdestä kovemman virran montusta kirjon, joka halusi pitää yhden perhoistani omanaan ja paineli se suupielessään sitten omille teilleen.



Käytiin kääntymässä koulusuvannon reunoilla josta ei kummoisia tapahtumia saatu, pirullisen kuuma vain tuntui olevan. Päätettiin palailla takaisin autoille päin ja käydä vielä ennen lähtöä koluamassa aikaisemmin kalaisina olleet montut.

Vaan eipä tuntunut ensi alkuun löytyvän kalaa, kunnes sitten kahden kiven välistä iski kirjolohi perhoon kiinni ja hyppäsi komean ilmaloikan ravistaen samalla perhot irti. Jotain sentään täältäkin. Hieman siinä vielä päätettiin suunnata ylöspäin, vaikka niskalla näyttikin muita jo olevan. Jäätiin hieman alemmas uittamaan perhoja, josta sitten itse sain vielä yhden kaverin tarttumaan ylätapsin perhoon, samalla alkoi hulvaton meno ylös alas, kunnes eväkäs päätti uida aivan jalkojen vierestä, tämä taas tuotti sen, että alatapsin perho tarttui kahluuhousuihin. Tapsi onneksi poikkesi ja sain vielä hetken väsytellä kalaa, kunnes haavin ja kuvien kautta kaveri pääsi jatkamaan menoaan. Hieman tässä kohtaa meinasi potuttaa, kun kohtuu uusiin pöksyihin tuli pienet reiät, onneksi nuo ei tuntunut hirveästi vuotavan ja paikkaantuvatkin pelkän liiman kanssa.

Tälläistä tälläkertaa, ensi kerrasta ei sitten tiedä. Saattaa olla näin perheellisenä "turvallisempaa" jättää reissut taas vähemmälle, kun seuraavat 3vkonloppua on kuitenkin kisoja taas täynnä. Niin ehkä en "kotikoskella" tule käymään muutamaan viikkoon.
Voisi pysyä sopu kotona jatkossakin ja pääsisin viettämään näitä mukavia reissuja muulloinkin.



Kiitokset reissuseurasta Karvanaamalle.

Tästä kuviin

Tuskan tyydytystä Nukarilla 19.6.2012

Tuli vielä anottua emännältä pohjoisen reissun jälkeen yksi vapaa ilta kalastamiseen. Suuntasin töiden jälkeen "koti"koskelle hieman siimoja oikomaan.

Laitoin kamoja parkkipaikalla kuosiin ja suuntasin siitä sitten tutuille paikoille heilumaan. Noin 5 minuuttia ehdin perhoja liottaa, kunnes ensimmäinen kala viipotti jo siiman päässä. Kirre kävi jo hetkeä aikaisemmin tukistamassa, vaan ei tarttunut syöttiin.



Kala haaviin, pikaiset kuvat ja laskuvapauteen. Kyllä se helpotti, kun pohjoisen reissusta jäi hieman tuskaa, kun ei taimenet tarttuneet.

Suuntasin tästä sitten pikkuhiljaa ylöspäin, koskesta kaivelin kivien takusia ja monttuja. Näistä irtosi muutama tapahtuma myöskin. Päätin viedä kotiokin kalaa, kun niitä siellä oli pyydelty. Joten kolkkasin sitten yhden noin kilon kalan matkaani.
Vaikkakin onkin aikamoinen poikkeus omiin rutiineihini, 4 vuoden aikana olen tätä ennen 3 kalaa kotio vienyt.



Laavulta suuntasin kohti maantiesiltaa hitaasti koskea samalla haravoiden. Muutamasta "varmasta" montusta ei kalaa löytynyt, mutta tärppejä tuli kohtuu tasaisesti koko alueelta.

Haavissa kävi loppujen lopuksi koko reissun aikana 7 kalaa ja karkuutuksiakin oli useampi. Kassitin itselleni vielä toisen kalan matkaan, tuollaisen 1.7kg painavan kirjoevällisen.



Kalaa tuntui löytyvän koko jokialueelta oikein mukavasti, vaikka hieman töitä saikin välillä tehdä, mutta sehän se on lajin suolakin. Ei ole kivaa, jos liian helposti kalaa nousee.

Tälläistä pientä tällä kertaa, ny painutaan jussin viettoon ja nautitaan grillisapuskaa ja olutta.

Hyvää Juhannusta kaikille ketä täällä pyörii lueskelemassa.

ps. tästäkin reissusta on kuvat normaalissa paikassa, vaikka samat kuvat ovatkin tässä tekstin yhteydessä.

Kauden ensimmäinen ylös

Jälleen kerran tuli lähdettyä Nukarille siimoja oikomaan, toistamiseen tälle kaudelle. Janne lähti mukaan kaveriksi ja kuskiksi. Tutustumaan perhoilun saloihin.

Jannelle haettiin aamuste hieman 8 jälkeen luvat Seolta, siinä sitten vielä kupit kaffetta ja suunnaksi ranta.
Parkkipaikalla kamoja kasatessa huomasin taas edukseni, että kyllä kannattaa sitoa perukkeet perhoineen valmiiksi kotosalla, niin ei sormet jäädy. Vaan kuinkas ollakkaan, oliko se sittenkään hyvä idea. =)
Jonkin moisen sotkuun olin saanut perukkeet kuitenkin kieputettua, joten aukomiseen meni aikaa liki 20min ja sormet oli todella kohmeessa, aamun mittarilukemat kun huitelivat siinä -4 hujakoilla. Mitä tästä opin??? En taas mitään, jollei jollain satu olemaan jotain helv... hyvää vinkkiä tuon valmiin perukkeen säilömiseen, niin kertokaa ihmeessä.

Rantaan kuitenkin päästiin ja alkuun hieman piti Jannelle näyttää miten se siima siitä vavasta lähtee liikenteeseen. Hyvin tuntu oppi menevän jakeluun ja jonkin verran tuntumaakin taisi tulla, kun loppu reissusta se siima jo viuhui rullaamalla sinne 10metrin tietämiin. Ei kaikkein helpoin paikka opetella, kun pusikkoa ympärillä ja sen huomasi myös Janne useamman menetetyn perhon kanssa.

Alkujaan pommitettiin padon yllä olevaa, hitaampi virtaista aluetta ilman tuloksia. Tästä siirryttiin sitten suoraan tuonne koulusuvannolle. Sitä siinä pikkuhiljaa ronkittiin ja tultiin reunaa myöden alaspäin. Välillä vavanrenkaita aukoen ja välillä vain ihmetellen maailmanmenoa.

Kunnes tästä kohtaa ronkittuani (katso ylempikuva) totesin...
Kas kummaa täältähän löytyi kalaa. Aikani olin siinä jo paikkaa ronkkinut, kun vihdoin siima kiristyi ja hetken ajan taimen potki siiman päässä, kunnes antautui kohtalaisen helposti. Kylmä vesi teki varmasti tehtävänsä voimien kuolettajana. Kala haaviin, perho irti, kuvat ja kaveri takas jatkamaan menoaan. Tuollainen hiukan 30cm ylitse päässyt taimenen penikka, varsin nätti kaveri. Näin oli omalta osalta kauden ensimmäinen kalakin ylös saatu. Isoimpia taimenia mitä olen Nukarilta tavoittanut. Toi hymyn naamalle ja uskoa tulevaan.

Tästä siirryttiin laavulle evästämään.
Laavusuvanto ei kaloja tai havaintoja tuonut, joten jatkettiin alaspäin. Päätettiin käydä kääntymässä aina tuolla Harrikosken alla kääntymässä. Vähän paikkoja katselemassa. Hyvältähän ne näyttää edelleen, mutta paha on rannassa viskoa, jääkansi kun on petollinen ja hurjasti puita kaatunut jokeen ja rantaan. Paikkoja joista kalan olisi olettanut tulevan löytyi ja niitä tuli myös kalastettua ilman tulosta. Tosin jos olisi kala innostunut perhoon tarttumaan ja hieman virkeällä päällä olemaan, niin ongelmissa olisi äkkiä ollut, kaatuneiden puiden oksistoon mennessä olisi peli ollut hyvin pitkälti menetetty.

Sitä siinä sitten noustiin ylöspäin välillä aina paikkoja kokeillen. Vaan kun ei kalaa tuntunut löytyvän, niin suunnattiin suoraan sitten takas autolle ja näin ollen reissu oli taputeltu.

Mukava aamupäivä, hyvässä seurassa ja kauden avauskalan saanti piristi tätä pääsiäistä kummasti.
Seuraavaa kertaa odotellessa... ehkä sitten jo maanantaina hieman erilaisissa maisemissa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Se On Moro.

Nukarilla 4.12.2011

Laitellaas vielä hieman jälkijunassa tekstiä viime reissusta.

Tuli samalla viikolla perjantaina muutama paketti postista. Uusia tavaroita kalastuksen tiimoille. Vapaan uusi kärki, uusi kela, siima ja muuta pikku sälää, joten olihan näitä pakko päästä heti kokeilemaan.

Joten ensimmäinen mahdollisuus olikin tuo sunnuntai. Seuraksi kyselin Mikkoa, joka innostuikin lähtemään.

Kelit olivat suotuisammat, kuin edellisellä reissulla. Ei ainakaan pakkanen ollut jäädyttämässä siimoja/kalastajia.

Vettä tosin sateli kohtalaisesti koko päivän, välillä taukoa pidellen.
Napattiin treffi paikalta vielä hetken mielijohteesta kertakäyttö sadeasut matkaan, kun kahluu vehkeitä eikä muita vast. ollut matkassa. Itselläni kun oli nuo uudet kahluukengät lähteneet takaisin myyjälle. Joten ne on sitten ensi kesänä käytössä.

Rantaan päästyämme mietittiin, että miten edetään. Päätettiin lähteä padolta ylöspäin. Vettä oli oikein reippaasti, joten paikkoja joutui haeskelemaan. Siinä edettiin pikkuhiljaa laavua kohden.

Hankalalta tuntui kalojen suhteen, uusi siima kuitenkin toimi paremmin kuin odotin. Siima lensi rullaamalla n.2*pidemmälle kuin edellisellä kokoonpanolla.
Laavulle saavuttuamme ei kaloja näkynyt, eikä kuulunut. Vain pari perhoa jäi johonkin nukarin uppopuuhun. Jatkoimme matkaa tästä vielä ylös päin, itse aina tuohon koulusuvannon reunalle. Ei edelleenkään mitään tapahtumaa.
Mikko sentään sai jonkin moisen tärpin ja tämänkin virpalla.

Päätettiin suunnata takas padolle päin ja siitä sitten suunnaksi lemmensilta. Matkalla ei muita tapahtumia tullut, kuin perhon menetys.

Suunnattiin autolle ja ajeltiin ylöspäin, lemmensillalla ei näkynyt ketään, joten päätettiin kokeilla vielä tovi näitä vesiä. Todella laihoin tuloksin kyllä tämäkin.
Näin siis iski MP reissu kauden päätökseksi. Tässä vielä kuvia
Nyt keskitytään sidontaan ja toisen heittolajin kauteen.
Palaillaan ensi keväänä taaseen, viimeistään sm-karsintojen yhteydessä.

Kerho reissu VKK:lle.

Olipa kerho järkännyt meille mahdollisuuden mennä porukalla vkk:lle kalaan. Sunnuntaina 9.10.2011 paikka oli varattuna meille 7-19.
Sunnuntai aamuna herättiinkin pikkupakkasen höystämään ilmaan. Auton lasien raapisen jälkeen, oli aika suunnata nokka kohti Helsinkiä. Tiedossa olisi loistava ilma ainakin säätiedotusten mukaan ja niinhän se olikin.

Paikalle saavuin itse vasta 8.30, tosin tässä kohtaa en pikaisella kävely reissulla nähnyt ketään muutakaan paikalla. Joten päätin avata aamun vielä kahvilla meri-infossa. Tovi siinä vierähtikin höpötellessä niitä näitä. Tästä sitten autolle kamat kasaan ja koskelle.

Ensimmäistä kertaa näissä maisemissa ja hyvältähän tuo näytti, vaikkakin lyhyt on pätkä jota kalastamaan pystyy. Vettä tuntui olevan riittävästi ja se myös nousi koko päivän aikana liki 10cm. Ei niinkään joen osalta vaan meren suunnalta.
Aikani rannassa pyörittyäni, saapui paikalle muitakin kerholaisia.

Aamu meni omalta osalta muutaman tärpin/havainnon säestämänä. Toiset sentään yhden kirrenkin ylös saivat, sekä useammankin tärpin. Ylempänä onkijapatsaan alapuolella oli ensimmäinen kunnon taisto edessä, isokala kiinni ja toivossa jo oman ennätyksen puhkominen, mutta puihin meni. Hetken rimpuilun jälkeen kala veti pidemmän korren ja hävisi maisemsta. Toista havaintoa ei kalasta saatu.

Aamupäivän aikana paikalle ilmaantui muutama kerholainen lisää. Siinä sitä tuli turistua ja ihmeteltyä maailmanmenoa. Mikäs se on hyvässä seurassa ja upeassa ilmassa olla. Tärppejä oli siellä täällä, vaan ylös asti ei montaakaan saatu.

Itselleni iski nälkä kesken päivän, joten oli aika lähteä murkinoimaan. Eihän se hetken tauko kalastuksesta pahaa tee.

Ruokapaussin jälkeen tulikin palattua nopeasti takaisin koskelle, katselin touhua sillalta ja kuvailin hieman kerholaisia "työssään".
Olihan sieltä joku pienempi mertsarikin ylös saatu. Santtukin eksyi paikalle iltapäivän tunteina. Tässä kohtaa meitä olikin suurin porukka kasassa, taisi siis kaikki 7 kerholaista paikalla olla, mikäli ny laskuissa pysyin mukana. Itselleni iski paussin jälkeen tärppi sillan alapuolelta, tämä toi hiukan lisä intoa taas kalastukseen ja aikani samaa monttua ronkittua alkoikin väsyttämisen työstäminen ja tämän tuloksena päivän toinen karkuutus. Pari upeaa hyppyä ja kiva pikku spurtti alavirtaan oli kivaa seurattavaa.
Annoin paikan hetken aikaa olla ja lähdin seuraamaan Santun toimintaa. Tarkkaa työskentelyä, mutta tuloksetonta. Tässä sitä tuli nautittua auringosta ja seurasta jälleen hyvä tovi. Olikin siis aika palata edellämainittua monttua uudemman kerran ronkkimaan. Ei montaakaan heittoa niin siiman päässä tärähti. Hetken taisto, jotta sai kalan kiven takaa nousemaan lähemmäksi, ei siis isompaa vastusta antanut, lieneekö ollut sama kala jonka aikaisemmin karkuutin. Kassitus ja ensimmäinen mertsari itselläni ylhäällä.

Tässä kohtaa voikin omalta osalta jo hieman höllätä tuota heittojen määrää. Käsikin alkoi jo pieniä lihaskipuja tuovan esiin. Tottumus kysymys, kun rullaus heittoja heittelee koko päivän, niin kyllähän se "voimille" ottaa. Löytyi ns. uusia lihaksia.

Tuon kalan jälkeen ei osumia itselleni tullut, eikä kyllä hirveästi muillekaan. Vasta kun olin itse tuossa kuuden pintaa lopettamassa ja suuntaamassa autolle, alkoi Santun työskentely tuottamaan tulosta. Hänhän sitä kehuikin että illan hämärtyessä alkaa syönti piikki. Siinä tovi vaihdettiin ajatuksia yms. Sitten Santtu alkoikin perhojaan uittamaan tutuilta kiviltä sillan yläpuolella. Eikä aikaakaan kun ensimmäinen kala haavitukseen, toinen heti perään. Tähän vielä kolmas kala haaviin. Saldo 5 heitolla kolme mertsaria samalta kohdin ylös ja taisi yksi karkuutuskin olla matkassa. Samalla kivellä olin itse ja moni muukin kerholainen perhojaan uittanut. Toinen kerholainen vielä viereisellä kivellä samaa monttua Santun kanssa koluten, mutta ei ainuttakaan tärppiä. Kova on Santtu kalamiehenä, ammattilainen näin amatöörin silmin. =)

Viimeisestä kalasta tuli pätkä videotakin otettua väsytyksen yhteydessä sekä muutama kuva haavituksen jälkeen. Kaunis/komea kala.
Tämä innosti tietenkin itseänikin ja päätin kuitenkin lähtemisen sijasta jäädä vielä viimeiseksi tunniksi kalaan. Vaan eipä tuo ilta tuonut itselleni sen enempää, yksi tärppi patsaan luota jäi viimeiseksi havainnoksi kaloista. Eipä tuo syönti huippu kestänyt kuin sen puolisen tuntia. Loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Kiitokset kerholle ja kerholaisille. Oli mahtava jutella niitä näitä ja viettää aurinkoinen päivä itselle uudella koskella. Tulen takuu varmasti palaamaan näihin maisemiin uudemman kerran ja ottamaan yhdeksi "vakio" paikoista ensi kesäksi.

Kaikista kaloista joita saatiin ei itsellä täyttä varmuutta ole, joten jos joku porukasta kokee suurta vääryyttä, kun ei häntä tai hänen saalista mainittu niin ottakoon yhteyttä ja korjataan asia.

Näihin kuulumisiin tälläkertaa. Parit kuvat vielä