Startattiin Villen kanssa perjantai illaste auto kohti pohjois-Ruotsia, matka hieman kiersi, kun täydennettiin kuvaus kamoja vielä Seinäjoelta.
Matka meni ilman murheita ja lauantaina päästiin sitten jo ylittämään raja ja ajelemaan Ruotsin puolella. Kiirunasta tehtiin lupahankinnat ja kierreltiin kyseistä jahti/kalastus kauppaa hyvä tovi ennen kuin jatkettiin määränpäähän. Ilma oli kostea ja tiedossa oli vihtumainen patikkamatka. Joten kun päästiin vihdoin paikalle johon auto jätetään, niin revittiin kiukulla kamat niskaan ja sadeviittaa päälle.
Tieltä metsään ja metsässä alkoi enemmän vituttamaan kuin hymyilyttämään, varsinkin kun ennusteet oli vielä luvannut viikolle samanmoista keliä kuin tälle ekalle päivälle jolloin piti kävellä. No käveltiinhän me, ei tosin ihan sinne minne alunperin oli tarkoitus, jäätiin muutama... metri... kilometri määränpäästä. Oikeastaan ensimmäiselle mahdolliselle telttapaikalle, liekö sitten tuo matka rasittanut, kun molemmat sällit kuitenkin heränneet perjantai aamuna viiden ja kuuden välissä, nyt kello huiteli la iltaa jossain seiskan paikkeilla.
Saatiin teltta kasaan ja tietenkin sen kaikkein pahimman sadekuuron aikana, niin kastuihan se sitten ihan sisältä asti. Hymyilyttikö.... no ei oikeastaan, kalja ja toinenkin kaatui kitusiin ja samaan syssyyn kaatui ukot teltan sisälle untenmaille.
Sunnuntaina kun heräiltiin sade jatkoi ropinaansa edelleen, edellisen illan vitutus oli jo hiukan huvennut tajunnasta ja hiljalleen päästiin jaloilleen, kunnes totuus iski vasten kasvoja. Niin tosiaan sitä aamukahvia tässä olisi helkkarin hieno saada, jotta voitaisiin jatkaa päivää. Puuta löytyy, mutta ei kuivaa. Sytytyspaloja löytyy, mutta nekään ei liiemmin kuivia ollut. Onhan se eräily kyllä hauskaa, toisinaan vituttaa oikein niin maan perkeleesti, mutta kuuluu asiaan. Liian helppoa ei saa olla. Aikamme siinä tuherrettua nuotion ääressä ja Villen jo melkein luovuttaessa, että ei saa kaffetta, niin se kuitenkin vain saatiin syttymään ja kaffe tulille. Siinä samalla kun nautittiin reissun ensimmäistä nuotiokaffetta, mietittiin vähän päivän suunnitelmaa.
Jatkettiin ilman telttaa ja rinkkoja, pelkkien kalastuskamojen kanssa kohti alkuperäistä määränpäätä, tarkoituksena saada kalastus aloitettua ja samalla katseltua paikkoja. Matkalta löytyikin hyvä leiripaikka johon päätettiin leiri siirtää jahka olisi kalastettu ja käyty paikkoja läpi. Sade alkoi hiljalleen antamaan periksi, mutta koleaa piteli silti.
Saavuttiin ensimmäiselle varteenotettavalle niskalle, jossa syväuoma oikein huokui kalaa. Olikohan sitä siellä taisin miettiä ja vastauksen sain heti ensimmäisillä uitoilla, oma harjusennätys rikkoontui älittömästi komealla 46cm harjuksella.
Samoilta jalansijoilta nousi vielä 3 yli 45cm kalaa ja olin varsin tyytyväinen aloitukseen. Villekin sai pari pienempää kalaa, mutta molemmille kalat ja reissu antoi jälleen aihetta hymyilyyn. Vitutus oli kaikonnut lopullisesti.
Villekin sai tuta hieman vauraamman kalan pyristelyt, mutta ylösasti tuota ei koskaan saanut. Hieno isompi taimen kuitenkin kävi tukistamassa herran siimaa.
Palattiin takaisin sille paikalle johon leiriä ajateltiin siirtää, jätettiin kalakamat siihen ja lähdettiin hakemaan telttaa ja muita tavaroita. Sade oli lakannut ja leiri saatiin siirrettyä. Ilta veti viileäksi lämpöjen tipahdettua alle viiden asteen.
Maanantai käytettiin tehokkaasti kalastukseen, kävimme alkuperäisessä määränpäässä ja sieltä tultiin jokivartta alaspäin. Päivän saldo toistasataa harjusta joihin laskettiin kaikki mitan ylittävät, lisäksi siikaa nousi suvannoista kiitettävästi. Yli 45 kalojakin liki parikymmentä, tosin juuri tuon 45-47cm väliin. Reissun ensimmäiset tappiot koettiin myöskin, kun Villen kahluukengistä irtosi pohjat ja ne lähtivät virran mukana, reippaasti tuo silti kenkien jämillä ja sukkasilteen painoi teltalle asti takaisin. Illalla kun oli safkaa saatu mahaan ja tiskaus suoritettu, niin minun PINKKILUHA (se jonka sain Villeltä yhdellä reissulla) meni rikki poikki ja siitähän tuli liki itku.
Päätettiin, että tiistaina hilpaistaan takaisin Kiirunaan ja käydään ostamassa mulle uusi luha ja Ville kengät, jotta voidaan jatkaa reissua täysipainoisesti. Ostosten jälkeen suunnattiin kohti Abiskoa, tarkoituksena käydä jollakin tienvarsi järvellä/lammella kokeilemassa onnea.
Päästiin yhden otollisen järven viereen ja kamat niskaan. Lähdettiin kiertämään järveä, heikoin tuloksin tosi. Lukuisat vieheen vaihdot koettuamme päästiin paikkaan, jossa ylemmästä järvestä tulee kiivaskuohuinen kosken pätkä alempaan järvee, loppuliu'ussa oli arviolta 6-7m monttu jota aloin ruoppaamaan. Hetken aikaa siinä jo tuntui, että munat menee pataan ja kovasti.
Hetki tuon ajatuksen jälkeen pamahti, tunsin siimassa muutaman voimakkaan potkun, jonka jälkeen vastus alkoi tuntua "pieneltä kalalta" kovassa virrassa. Sitä kuinka pieni se sitten oli en päässyt sanomaan, kala junttasi itsensä vähän väliä syvyyksiin, kunnes kävi pinnalle jättämässä kunnon pyörteet ja painuen takaisin syvälle. n.10minuutin päästä aloin saamaan kalaa liki itseäni, tosin suoraan edessänikin oli vielä virtaa ja vettä reilusti 4metrin päälle. Tämän jälkeen kuuluikin vain *********************************************, jätän kirjoittamatta. Siimat tuli silmille, koukku hieman oienneena. Koskaan en koko kalaa nähnyt, muuten kuin nuo isot pyörteet tuossa koskessa. Mutta voin sanoa, että kyse ei ollut ihan kaikkein pienimmästä kalasta, siitä mikä se oli en osaa sanoa, vitutti silloin, nyt se on vain muisto.
Vesi oli täällä todella kirkasta, sellaista jota en ole muilla kalapaikoilla ikinä nähnyt, lumien sulamisvettähän tuo on isolta osalta. Maisemat kuitenkin lämmitti vaikka ilman kalaa tältä reissulta jäätiin.
Keskiviikkona suunnattiin jälleen tuonne ylöspäin, keli oli vain muisto la/su/ma kosteasta ja koleasta, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpötila huiteli hellelukemissa. Voin kertoa, että tuo matka joka leiriltä ylös talsittiin oli jotain muuta kuin nautintoa. Helvetin hikistä touhua lähteä kahluuvehkeissä kävelemään.
Tuo itsensä rääkkääminen kuitenkin palkittiin ja loistavasti. Harjusta oli joki pullollaan, parhaimmillaan kalaa tuli 8 heitolla peräkkäin Villelle uistimiin, 40-47cm välissä. Pieniä löytyi myös, mutta todella vähän. Itselle napsui useat tuplat ja niistä parhaimpana suorituksena, kohtuu kovasta virrasta ylempään perhoon 47cm ja alempaan 44cm kala. Molemmat pussiin.
Saimme reilusti yli 45 kaloja joista muutama väsytys päätyi myös videolle, joka julkaistaan myöhemmin. Itselleni pamahti myös yksi 47cm kala, jonka olin jo luullut menetetyksi, kun kaveri kietoi itsensä todella lahjakkaasti heinikkoon, tämä ilmenee videolta sitten loistavasti, kiinni se kuitenkin pysyi ja lähti myöskin iltapalaksi tuolloin.
Taimenista ei vain ollut havaintoa, muutamaa pientä lukuunottamatta. Muita kalastajia sen sijaan löytyi, nämäkin etelä-suomesta =)
Paluumatkalla kohti leiriä kävimme vielä kopaisemassa yhden mestan jossa Villellä oli sunnuntaina isompi taimen kiinni. En saanut loppuliu'usta mitään, joten siirryin alemmas seuraavan kosken niskan läheisyyteen, paikassa on todella syvä uoma, jota reunustaa kivat kivikot. Päätin uittaa streameria tuossa uomassa, kun pamahti oikein kunnolla. Virran syvyyksistä nousi iso harjus streameriin ja vääntö alkoi. Virran paine oli vaikuttavan kova ja kalan voima päälle, niin voin sanoa, että oli vapakin hiukan mutkalla välillä. Huusin Villelle, että ny meni reissun isoimmaksi tämä ja puolenmetrin raja rikki. Väsytyksen loputtua sain kauhottua kalan haaviin, ja suunnaksi ranta jotta pääsee mittaamaan. Kalasta nopeasti kuva ja mittaamaan, no yksi mittaus yritys ja kala päätti lähteä matkoihinsa. Virtaa tuolla oli, mutta nopealla mitan vilautuksella 49cm ja reissun suurin. Tuosta olisi varmasti saanut sen puolimetriä ihan kuka vain, kun olisi pyrstöä puristanut yhteen ja ehtinyt kunnolla mittaamaan, mutta tyydyn tuohon 49 niin jää sitten tavoittelemista tuon puolenmetrin kanssa. Oma harjus enkka kuitenkin parani tuolla sen 10cm.
Torstaina Ville meinasi piipahtaa jälleen Kiirunassa, itse jäin nauttimaan fantaa leirille. Kävin leiripaikalta alaspäin muutaman niskan kopaisemassa ja sain näistä pari pienempää tanttua sekä parisen kymmentä pienempää harria.
Ennen Villen lähtöä tuli leirille myös tuttuja, pariskunta etelästä koiran kanssa, tiesin kyllä heidän olevan tuolla suunnilla, mutta en nyt ihan uskonut, että näin törmättäisiin. Pieni on maailma.
Illalla tulesteltiin ja nautittiin oloilusta, harjuksen kalastus ei jostain syystä oikein innostanut, harvoin on näin käynyt, mutta kun takana on reilusti päälle parisataa kalaa haaviin asti, niin alkaahan se vähän puulle maistua. Tehtiin suunnitelma, että lähdetään seuraavana päivänä metsästämään mahdollisia rautuvesiä ja muita kaloja kuin harjuksia.
Perjantaina siis suunnattiin kohti Abiskoa ja siitä kohti Norjan rajaa, paikkaan joka näytti lupaavalta kartalla. Tiedossa oli hikinen urakka, kun lähdettiin autolta kävelemään kalakamoissa pelipaikoille. Aurinko porotti kuten koko loppuviikon keskiviikosta alkaen täysin siniseltä taivaalta ja lämmöt huiteli +27 asteen päälle.
Tiedossa oli todellakin haasteellista kalastusta päivällä, kun vedet ovat äärimmäisen kirkkaita ja ilma samoin. Saatiin alueelta pieniä taimenia ja muutama pieni harjus. Itse vaihdoin hiljalleen perukkeita ohuempaan ja perhoja pienempään.
Yhdestä pienemmästä lampareesta johon tuli leveän kosken loppuliuku, onnistuin jallittamaan reissun suurimman taimenen, kokoa ei ollut kuin rapiat 45cm, mutta menohaluja olikin sitten niin maan perkuleesti. Vielä kun piuha oli 0,12 ja perhona 16koon öttiäinen niin olihan tuo ihan helvetin hienoa. Villelläkin kävi joku parempi kala kopauttamassa muutaman kerran, mutta ei pysynyt.
Rautuja ei löytynyt, mutta sen verran päätettiin, että siirretään seuraavana aamuna leiri näille main, maisemat oli lumoavat, eikä tarvitsisi sitten sunnuntai aamuna hikoilla kamojen kanssa autolle ja lähteä hikisenä ajamaan kohti etelää.
Yhden kosken ylityksessä näimme todella vaikuttavan kalan liki jaloissa, tuo oli taatusti sen +50cm ellei jopa +60 harjuksen selkäpurjekin oli varsin komia. Hitaasti tuo liikkui edestämme ylävirran suuntaa jääden isomman kiven huopeeseen, koitin sitä aikani härätä perhoilla, mutta ei kiinnostanut pätkääkään. Komea näky kuitenkin.
Lauantaina tosiaan vedettiin aamusta kamat kasaan ja suunnistettiin autolle, jotta voitiin vaihtaa paikkaa vielä kerran.
Tarkoitus oli ottaa hieman rauhallisemmin ilta ja kalastaa leirin lähellä noita kirkkaita vesiä. Jos sieltä se rautu saataisiin vielä kaivettua illan aikana, pieniä taimeni napsui perhoihin ja uistimeen, mutta ei isompia. Lopulta päätettiin luovuttaa ja alkaa aterioimaan sekä nauttimaan viimeisen kerran maisemista.
Hukutin muuten Villen luhan sitten viimeisenä iltana kyseiseen koskeen, enkä löytänyt sitä sieltä enään.
Sunnuntaina ajeltiin siis sitten jo kotiin.
Reissun tappiot, 2*luha (siis mun pinkki myös), yhdet kahluukengät sekä oma ilmatäytettävä retkipatja antoi periksi ja lensi reissun jälkeen roskikseen.
Reissun kalat:
Harjusta +300kpl, joista yli 45 kaloja 60-70kpl. Tuohon kokomäärään on sitten laskettu ainoastaan yli 35cm kalat. Se oli aivan käsittämätöntä tykitystä harjuksen osalta.
Siikaa tuli pientä tosin 25-40cm, määränä päälle 60kpl
Taimenta pientä ja pientä, suurin +45cm. Ei muuten ollut muillakaan juuri taimenia napsunut, joen alaosilla ollut porukka oli löytänyt taimenia, mutta siellä ei tullut käytyä.
Rautu antaa odottaa... (miten muuten mahtaa isompi rautu käyttäytyä siiman päässä? Hyppiikö kuten taimen, vai jurooko kohti pohjia?) Jos se yksi olisi ollut rautu, kuten itse veikkaan... Taimen olisi tullut ilmaan ja harjus on taas nopiampi liikkeinen.
Tästä sitten linkki reissun kuviin
Vesitilanne joessa, saapuessa +80cm normi vedestä, laski viikon aikana n.50cm
Sää alkuun sateinen, keskiviikosta eteenpäin hellettä ja aurinkoa
Kiitokset Villelle jälleen kerran reissuseurasta.
Upeat oli mestat ja takuuvarmasti palaan tuonne ja viimeistään jo ensi kesänä.
