Kauden starttaus Nukarilla 6.4.2016

Nyt se on vihdoin omalta osaltakin kausi avattu.

Tässä talvilomaa viettäessä ja maalaushommien ohessa iski mahdollisuus lähteä hetkeksi katsastamaan "kotikosken" vesitilanne ja muutenkin hieman oikomassa siimoja. Yleensä olen ollut kauden avaamassa jo aikaisemmin kelien salliessa, yleensä tosin haukihommilla. Tänä vuonna en ole saanut persettäni liikkeelle niin paljoa, että olisin merellä päässyt piipahtamaan.



Talven aikana on tullut sidottua rasiat taas sille mallille, että viitsii kesän huidella menemään ilman painetta siitä, että otikat loppuu heti kesken. Samoin pari uutta vapaa eksyi välinearsenaaliin, toinen viime vuonna katkenneen tilalle ja toinen noin muuten vaan. Molemmat tikut olivat Flextecin streamtec vapoja (#5 9,0' & #6 9,6'), nappasin näistä matkaani tuon vitosen, joka ajaa varmaan jatkossa peruskepin toimea. Sonikin vastaavaan kun nyt lopulta menetin hermoni viime kesänä kovuuden takia. Makuasioita toki, mutta niitähän tähän maailmaan mahtuu ja paljon. Toiset kun tykkää äideistä, toiset tyttäristä ja loput jostain muusta. Mutta sitten itse asiaan.

Eli starttasin keskiviikko aamuna liikenteeseen ja suuntasin itseni Nukarille. Kasailin kamat ja sidoin pari perhoa perukkeeseen kiinni urheilukentän parkkipaikalla. Aurinko paisteli pilvien lomasta ja ilma oli mukavan oloinen. Tepastelin liki suorilta koulusuvannolle, toki katselin matkalla rantoja ja jokea. Vettä näytti virtaavan kuten oli tiedossakin, mutta ei lainkaan pahasti tulvassa, joten kalastamaan pystyisi ihan hyvin.

Suvannolle päästyäni nakkasin kauden avausheiton ja olin varsin tyytyväinen heti kättelyssä vapaan, siima lensi suunnilleen sinne minne piti ja heitossa tuo toimi ihan ilman ongelmia, tai ainakin omilla heittotaidoillani. Kolmas heitto ja uitto tuottikin sitten jo tulosta, joten pääsin myös testaamaan vavan väsytysominaisuuksia, jotka osoittautui makumieltymyksieni iloksi paremmaksi kuin tuo mainitsemani sonik, vaikka kala olikin vähän kylmänkankea ja laiska, niin kyllä se kivalta silti tuntui. Kala pussiin ja evääksihän tuo myös lähti.



Tuossa samalla huomasin rannalla muitakin kalastajia ja päätin siitä hetken nakkelun jälkeen käydä luvat kyselemässä. Kunnossahan nuo oli, kuten myös kaikilla muilla ketä rannalla kalassa tuona päivänä näin.

Vaihdoin vähän paikkaa ja jatkoin samalla setillä nautiskelua ja kuinka ollakkaan sain vielä toisen hieman pienemmän kirjolohen pyörähtämään haavissa. Varsin tyytyväinen kauden aloitus, vajaa kolmen tunnin reissu ja kaksi kalaa pussiin, toinen evääksi toinen takaisin jokeen. Harvoin on kauden avaus tuolla ollut näin juhlallista, kun kyseessä kuitenkin viime syksyn istukkaita ja paikalla paljon kalastajia ollut viime päivinä.

Rannalta löytyi myös komea ravunsaksi, joka oletettavasti on saukon jättämä. Lisäksi tässä vielä muutama kuva reissusta.



Hyvillä mielin siis tulevaa kesää odotellen, uutta reissuakin on jo suunnitteilla nukarille.
Kauheasti on suunnitelmia kesäksi, kuten varmasti monella meistä. Muutama on jo lyöty lukkoon ja muutama avoin roikkuu ilmassa. Mielikuvituksia ja ajatuksia reissuista on pyörinyt paljon päässä ja tulee varmasti pyörimään. Parasta tässä on kuitekin nyt se, että nyt voin ja saan tehdä noita reissuja, sekä pystyn jälleen nauttimaan elämästä ilman isompia murheita. Kun fiilis pysyy tälläisenä, niin kalastuskin on enemmän taas nautintoa, kun se viime suvena alkoi välillä olemaan sellaista puurtamista, eikä juuri kisoissakaan saanut itsestään irti sitä mitä piti. Ainoa onnistuminen kisoissa tuli joukkuekisoissa omalle kohdalleni. Toki viime vuoteen mahtui paljon hyviä hetkiä ja ihan kiva kalasaalis kaiken kaikkiaan. Tänä vuonna vähän paremmalla meiningillä kuitenkin.

Perhokalastuksen kelluntarengas SM-kisat, Kerimaan Kannantakainen 2015

Jaahas, sitä on jäänyt sit hiukan tekstit puuttumaan blogista sitten elokuun jälkeen.
Toisaalta en ihmettele, kun on ollut vähän muutakin elämää kuin kalastus, mutta siittä ei enempiä.

Otin perjantain 12.6 lomapäiväksi, koska kisat alkoivat jo tuolloin illalla yhden jakson verran. Aamulla lähdin suuntaamaan kohti Kerimaata ja sinne päästyä piti sitten alkaa hiukan kamoja kasailemaan ja ihmettelemään mitä kaikkea edessä olisi.

Kannantakaisella kaloja pintoi siellä täällä ja hiljalleen tuulikin rupesi tyyntymään ennen starttia.
Kaikki 10 kilpailijaa oli valmiina kun annettiin lupa siirtyä vesille. Itselle oli aika selkeästi tiedossa mitä teen tai miten aloitan. Eikä pillin vihellyksen jälkeen mennyt kuin parin heiton verran, kun ensimmäisen kerran kalat antoi tuta voimansa. Hirveä vastapallo tälli ja piuha poikki. Tätä tapahtui kyllä muillekin, joten tiedossa oli varsin meno vilkkaita kaloja, olihan lammessa isoja kirjolohia, taimenia ja vielä isompia nieriöitä.

Itse sain jaksolle kolme kalaa kaukaloon asti ja lisäksi mukaan mahtui useampi karkuutus ja tälli. Yhden taimenen ja parin kirjon voimin olin avaus päivän jälkeen vielä ihan kohtuu sijalla 5.



Ilta meni enemmän ja vähemmän turhia joristen ja muutaman sandels tölkin tahtiin, yön nukuin autossa, siis sen mitä nukuttua sai.

Aamupalan jälkeen olikin aika siirtyä takaisin tositoimiin ja aamun jakso vihellettiin käyntiin klo 8:00. Heti toisella heitolla sain kalan siiman päähän, mutta hetken tappelun jälkeen kala veti pidemmän korren. Koko aamun jakso oli iteselle aika moista tuskaa, tuon ensimmmäisen tällin jälkeen ei kuulunut eikä kolissut kaukalossa. Rankka plänkki kisaan, mutta onneksi oli vielä pari jaksoa vielä jäljellä.
No jos ny ihan tosissaan ollaan, niin kyllähän se kalakin sieltä sitten lopulta nousi, tosin vei multa 15-20min jakson lopusta kelluntarenkaalla surffailuun ja sen toivomiseen, että vapa pysyy nipussa. Oli sitten #6 keppi kohtalaisen hyvin kierona, kun kala paineli liki suoraan kohti ja helvetillistä kyytiä suoraan renkaan alta, oli kyllä varsin nautinnollinen väsyttely tuokio ja toive isosta nieriästä eli. Tosin tuo toive mureni, kun kala ensimmäisen kerran pintaantui renkaan vierelle ja ilmoittaen olevansa hauki. Arvioin pika silmäyksellä kalan tuonn 6-8kg hujakoille, mutta todellisuus iski vasten kasvoja kun sain kalan viimein haaviin ja kiikutettua rantaan. Kisakala tämä ei ollut, mutta päätin tappaa aikani tuohon ja hinata mörön kuiville. Jakson jälkeen käytettiin kalaa vähän puntarissa ja mitalla... loppu lukemat toi itselle vihdoin kerho- ja ennätyskalan. 11,31kg ja 115cm mitoilla. 0,25mm perukkeella ja pienellä mustalla liitsillä saatuna tuo on varsin vakuuttava saalis. Että on se kumma, minäkin kun pienen ikäni olen haukia pyytänyt, liki kymppiäkin päässyt, mutta ei tuollaisiin lukuihin, niin silloin kun pitäisi kalastaa kilpaa kirjolohia, taimenia ja nieriöitä, niin minä se tapan aikani tuollaiseen. Oman tovin siinä ehdin tosin miettiä perukkeen katkontaa, mutta sisu ei antanut myöden.



Seuraavalle jaksolle vaihdoin hiukan settiä, mutta ei se paljoa lohduttanut. Kaloista ei tullut edes tuota yhtä tärppiä eikä enempää haukia. Tosin ajatukset ei ihan ollut ehkä vaadittavalla tasolla ja kalastuskin hieman ailahtelevaa.

Ruokailun jälkeen vedettiin vielä viimeinen jakso, jossa sain yhden varovaisen tärpin kalasta, mutta muuten piteli hiljaista. Eikä juuri ollut hirviästi motivaatiota enään kalastaa kunnolla, kun ei ollut mitään suuntaa enään ylöspäin.
Joten loppu tuloksissa olin ihan ansaitusti porukan viimeisenä, mutta en sentään vissiinkään ilman palkintoa silti jäänyt, tuosta möröstä taisi tipahtaa ilmainen yöpyminen Kerimaalla, joten ehkäpä sitten käyn ottamassa revanssin noiden muiden kalojen kanssa.

Kisan suurin mitattu kisakala oli 75cm nieriä, lisäksi oli useampia +50cm kirjoja, muutama taimen ja nieriä lisäksi.


Upea paikka se oli kalastella, ainakin porukka teki siitä upean.

Kärkikolmikko näytti tältä
1. Juhani Rosenström
2. Petri Virolainen
3. Jari Jylhä

Onnea mitallisteille tätäkin kautta.

Tästä pääsee vielä katsomaan loput kuvat kisoista.

Pieni kierros Nukarilla

Päätettiin Villen kanssa käydä hakemassa hänelle vuosilupa Nukarille ja samalla pistäytyä kalassa muutama tunti töiden jälkeen, hieman siis hermojen lepuutusta.

Paikalle saavuttuamme oli rannassa pari kalastajaa ennestään, mutta tilaa kalastamiseen oli silti reilusti, joten kamat kasaan ja kohti jokea. Itse tein pienen virhe valinnan vavan suhteen ja palasin sitä hetken kalastamisen jälkeen autolle vaihtamaan. Saman virheen teki Villekin jolla oli hieman pulmia kalastuksen saralla :)

Vavat oli vaihdettu ja jatkettiin kalastusta, tämän vaihtelu episodin jälkeen ei kovin kauaa mennyt kun Villellä oli vieheet jälleen pohjassa kiinni ja samalla itse sain koukutettua kirren siimanpäähän. Tämän myös sain haaviin ja päätin ottaa ruokakalaakin tästä.

Löysin muutaman valveilla olevan kalan, mutta en saanut näitä tarttumaan niin paljoa, että olisi ylös asti tullut. Villellä meni tuo kalastus hieman enemmän hermoon, kun ei sitten tuntunut onnistuvan mikään. Eli hermojen lepuutus jäi kovin kauas tavoitteesta. Mutta eipä käännellä veistä haavassa enempää, vaan latastaan tähän Villen ottamat pari kuvaa tuosta ylös asti tulleesta kirbelistä ja lopetellaan tämä höpöttely tähän.



Oma kamera oli jäänyt matkasta, harmi koska olisi saanut muutaman mahtavan tilanne kuvan Villestä ja tapahtumista maapallon kanssa. Ei se aina niin helppoa ole.

Ps.Te ketkä paikalla käytte ja mahdollisesti tätä luette, niin muistakaapa niiden perkuujätteiden kanssa toimia fiksusti, älkääkä heittäkö niitä koskeen/rannalle. Ei ollut järin kiva nyppiä siimaa rannalle ja siitä sitten repiä vanhoja perkuu jätteitä irti. Eikä se kovin kaunista katseltavaakaan ole, kun ne siinä suvannon pyörteissä pyörivät. Luvat sentään oli kaikilla paikalla olleilla tällä kertaa kunnossa, hyvä niin.

Kierros Storträskissä pitkästä aikaa

Suunnittelin jo alkuviikosta, että lähden pistäytymään kalassa pitkästä aikaa Storträskissä Sipoossa. Vaimon vapaapäivä lauantaina toi tähän mahdollisuuden.

Starttasin kotoa lauantaina hieman ennen kahdeksaa ja ajelin tuon puolituntia pelipaikalle. Säätiedoitus oli luvannut pilvistä, mutta sateetonta päivää. Siltä tuo aamulla näyttikin, vaikka aurinkokin pilviverhon takaa toisinaan pilkottikin. Parkkipaikalle päästyäni, paikalla oli jo muutama auto. Tosin osasin hieman odottaakin, että paikalla on muitakin kalastajia, lampi kun on tahnaonkijoiden suosiossa. Nappasin repun selkään ja vavan käteen ja lähdin kävelemään kohti lampea, muistelin polun olevan usein märkä vaikka viime kerrasta olikin jo parivuotta aikaa, mutta samalle tuo polku vaikutti kuin silloinkin, tosin polulle oli ilmestynyt laskuri, jolla seurataan ilmeisesti kulkijoiden määrää. Ota ja tiedä.

Saavuttuani lammelle, näin itärannalla muutaman tahnaonkijan ja länsirannalla joku heitteli haspelia. Kasasin setin itselleni kasaan ja lähdin kulkemaan länsirantaa pitkin kohti nuotiopaikkaa, sain matkalla parikin kosketusta kaloihin, toisen pysyen kiinni useamman sekunnin ja voimakkaat potkut välittyivät kyllä varsin tuntuvasti käsiini, irtosi kuitenki ja syykin selvisi, kun sain perhot käsiini, oli 1 koukku katkennut. Ei muuta kuin uutta perhoa kiinni ja homma jatkui.



Loppupätkä ei antanut tapahtumia ennen nuotiopaikkaa, jonne pistäydyin hieman pitämään taukoa ja juttelemaan osakaskunnan puheenjohtajan kanssa alueesta ja sen valvonnasta. Nyt seuraavassa osakaskunnan kokouksessa hyväksyttäneen minun valtuutus valvoa kyseisellä lammella, joten jotain hyvääkin tähän päivään mahtui. Samalla paikalta löytyi luvaton kalasta, jolle mätkäistiin näyttömääräys ja välineet haltuunotettiin poliisille. Näitä vain ikävä kyllä toisinaan tulee vastaan, vaikka ei tuo pitäisi mikään ongelma olla lupia kenenkään ostaa. Tulee vaan luvalle hintaa tuota kautta.

Tästä jatkoin kohti itärantaa, kun aurinko hävisi lopullisesti ja taivas avasi vesihanansa, vettä sateli kuuro luonteisesti noin tunnin ajan. Kalat lopettivat vähäisetkin pintomiset, mutta kalastajia paikalle valui lisää silti. Parhaimmillaan laskin reilut parikymmentä ukkoa rannoilta, osa perhoilla, toiset haspelilla ja loput tahnoilla.

Lähdin palamaan takaisin samaa reittiä kun saavuinkin, koska itäranta oli tiiviisti tahnakavereiden asuttama, enkä mieltänyt mukavaksi lähteä sinne siimoja oikomaan. Pääsin melkein samoille paikoille, missä aamullakin sain tapahtumia. Eli suunnilleen nuotiopaikkaa vastapäätä olevalle "niemen"kärjelle. Katselin vastarannalle, missä kaksi perhokaveria vaihtoivat perhoja siimaan, niin kuinkas ollakkaan samalle laiturille marssi muuan tahnaonkija, kysymättä mitään tempaisi vapansa siihen. Omasta mielestä aika sikamainen temppu, kun selvästi näki, että pojat siinä kalastivat. No samainen kaveri heitti tuossa pohjukassa siimansa, välittömästi samaan paikkaan, missä itse sain parinpotkun tärpin. Saihan tuo siitä sitten kalan siimansa päähän, mutta rantauttaminen ei onnistunut ja hirveä kiroaminen kuului läpi lammen, itseäni nauratti ihan pikkuisen vain, haha.



Heittelin itse vielä hetken aikaa siinä ja kuin vain "vittuillaikseni" tälle kaverille koukutin kalan ja sain sen nätisti haaviin asti. Ruokakalaksi lähti kotiin tämä noin kiloinen kirjolohi, kun tällä lammellahan C&R on kiellettyä. Jatkoin tyytyväisenä matkaa ja katselin/kyselin muilta kalojen saannista, tahnoihin oli tullut tärppejä, mutta ylösasti näitä ei oltu saatu. Toisen valvojan kanssa vielä hetki juteltiin, ennen kuin poistuin lammelta. Eipä ollut kaloja ylösasti muille tullut, kuin itselleni. Vaikka kalaa selvästi lammella oli ja paljon. Tärpit oli hentoja ja syönti aika olematonta.

Täytyy nyt syksyn aikana pistäytyä vielä toistekin paikalla, jollei useamminkin. Kivaahan tuo lampikalastuskin toisinaan on, varsinkin näin rauhoitusaikana, kun moni koski paikka on kiinni. Tosin rauhoituskin loppuu parin viikonpäästä, niin koskellekin taas pääsee. Ja tykkään tuosta lammesta, vaikka siellä onkin kalastajia usein paljon. Aina olen siellä kuitenkin mahtunut kalastamaan, kuten myös tällä reissulla. Toivottavasti sielä muutkin kalaa saivat, vaikka kohti hämärää mentiinkin, kun lähdin kotio.



Hieno päivä kaikin puolin, itse sain hermoja lepuutettua, isä täytti upeat 60 vuotta joten ONNITTELUT SINNE ja perhekin oli kovin hyvällä tuulella, kun kotio saavuin. Lie sitten johtunut siitä, että saivat olla hetken ilman minua vai siitä, että saavuin ajoissa kotiin reissulta, toisin kuin yleensä. =) Ota ja tiedä.

Kuva vuoden 2005 reissulta.

Onnea tälle takanani seisovalle, minua paljon kouluttaneelle/opettaneelle isälleni. Upea ikä saavutettu. Toivotaan vielä monia reissuja kanssasi pohjoisen vesillä, jonne sinun mielesi halajaa kokoajan entistä enemmän. KIITOS ja ONNEA ISÄ.

Perniö Lohenrengas SM-karsinta 5-6.10.2013

Tuli startattua omalta kohdalta vuoden viimeiseen karsintaan lauantai aamuna tuossa puoli kuuden pintaan. Matka taittui ja aamupalan tarjosi Piihovin ABC tututtuun tapaan.

Kurvailin siitä sitten itse kisapaikalle kamoja kasaamaan, hyvissä ajoin kun oli, niin ehti vielä tovin pohtia perhovalintoja ja jutella paikalla olevien kanssa kilpailijoiden kera. Toivosen Olli saapui myös paikalle ja huuteli jotta ollaan jälleen taistelu parina. Tämä oli itselleni mukava tieto, koska Ollilta olen paljon oppia ottanut ja häntä myös jokseenkin arvostan näissä piireissä, kuten myös muutenkin taimen projektien kautta.



Aloitettiin aamujakso uudelta järveltä 1 poolista. Itse kun olin tuon B lapun nostanut, niin edessä oli valvontaa tunnin verran, samalla sai katsella mitä A ryhmä tekee ja etenkin Olli tässä poolissa. Tunti vierähti ja hiljaista piteli meidän poolilla. Sain sitten tilaisuuden itse oikoa siimat veteen ja aloittaa kalastuksen. Muutaman heiton jälkeen sain ensimmäisen tärpin, sitä seurasi toinen ja se tulikin sitten pienen väsytyksen jälkeen ylös asti. Hyvän kokoisia sikoja oli lampeen kipattu, 49cm kille kaukaloon.



Jatkoin kalastusta ja löysin poolin toisesta reunasta vielä kirjolohen kaukaloon asti. 2 kalaa ensimmäiseen varttiin, sitten kuului pari tälliä ja muuten piteli hiljaista. Kiersin poolin toiseen laitaan, mutta sieltä ei tapahtumia kuulunut. Otin vielä tuon saman paikan josta aloitin, niin käsittelyyn viimeiselle 5 minuutille. Tähän mahtuikin sitten pari kunnon tälliä, mutta ne eivät pysyneet kiinni. Viimeisellä minuutilla sain tällin, ei pysy. Latasin vielä viimeisen heiton, kun Olli alkoi huutelemaan sekuntteja. 5 sekunnin aikana huusin, että kala kiinni ja sain kuin sainkin tähän loppuun vielä komean 37cm siian kaukaloon asti. 3 kalaa poolilta ja ihan ok avaus.

Jakso kun oli vasta puolessa välissä, kun edessä oli toinen tunnin rypistys 3 poolilla. Alkuun piteli Ollilla täälläkin hiljaista, kunnes puolivälin jälkeen alkoi tapahtumaan. Olli kaivoi avausjaksolleen tästä poolista sen 3 kalaa, jotka kaikki tuli viimeisen puolen tunnin sisään. Itse kalastin seuraavaksi ja todella todella hiljaista piteli. Siirryin kuitenkin lopuksi vielä toiseen reunaan kiskomaan ja sain kuin sainkin kaivettua yhden kalan vielä kaukaloon asti. Joten jakson lopullinen kalamäärä oli 4 kalaa ja se oikeutti jakson kolmanteen sijaan. Itse sain kaikki tapahtumat joko heti pinnan alta tai välivedestä. Upponaruilla ei tullut mitään eloa, vaikka aamun jaksolla todella moni kalastikin pohjasta ja saivat kalaa.



Oli aika ravita omaa kupua Virkkien valmistamaa lihapyttipannua. Kyllä oli taas hyvät kisapöperöt. Sitten jäi vielä aikaa valmistautua iltajaksoon. Meille oli tässä kohtaa tiedossa poolit 6 ja 8, kutonen oli kivijärvellä ja 8 pömppärissä. Hyvät poolit tiedossa, vaikka kivijärvi olikin osoittaunut hiljenemistä aamun viimeisellä puoliskolla.

Kivijärvi oli kuitenkin nyt saanut elpyä reilun tunnin ja toiveissa oli, että kalaa sieltä tulisi. Vaan kuinkas kävikään....
B ryhmä aloitti iltajakson kalastuksen. Kova vastatuuli aiheutti hieman päänvaivaa monelle kilpailijalle illan jaksolla, kuten myös itselleni. Heitot ei menneet sinne minne piti ja kun menivät, niin oli solmukasa yleensä vavan jatkona.
En saanut alkuun ainuttakaan tapahtumaa, kiersin pohjukkaa toiselle puolelle, mutta täällä heittäminen oli vielä hankalampaa. Sain kuitenkin tapahtuman siiman päähän, mutta tapsi meni poikki ja kala jäi saamatta. Loppu jakson opettelinkin sitten heittämään täysin ilman tapahtumia. Olli sen sijaan aloitti jälkeeni kohtalaisen tappavasti ja ensimmäisellä heitolla kala kaukaloon. Mutta sen jälkeen pitelikin sitten todella hiljaista. Kivijärvi ei montaakaan kalaa antanut illan jaksolla. Onnekseni seuraavaksi oli edessä pömppäri, joka pitäisi olla kohtuu "varma" paikka.



Aloitin tuttuun tapaani kallion päältä, mutta en saanut kontaktia kaloihin. Kiersin lampea hiljalleen, mutta ei vain tärppejä kuulunut. Viimeiseen 5 minuuttiin mahtuikin sitten paljon. Sain tällin ja sain toisenkin, aika vain kului tappavan nopeasti ja aloin suotta hätiköimään, vastatuuleen paiskiessa tuosta puskien välistä, oli loppu tuloksena perse kipeänä kaatumisesta, 3:sta setistä siimat solmussa, eikä ainuttakaan kalaa jaksolta. Vitutuksen maksimointia.

Joonas tuli parkkipaikalle vastaan ja siitä suunnattiin olut ostosten jälkeen Joonaksen luokse hieman saunomaan ja parantamaan maailmaa.

Yön jälkeen olo oli mitä "pirtein" ja vointi paras mahdollinen sunnuntain koitoksiin. Uudet juonetkin oli pohdittu valmiiksi.
Ei muuta kuin auto käyntiin ja ajelemaan takaisin kisapaikalle. Tosin jouduin matkalla hätäilemään ja soittamaan, että ehdin varmasti ajoissa paikalle. Ehdin kyllä ja suunnitelma oli, mutta sitten se pienten perhojen sitominen perukkeisiin ja niiden perukkeiden teko päälle. EI OLE HELPPOA.

No sain kuitenkin muutaman setin kasaan juuri ennen avausta ja samaan syssyyn jopa perhot pyytämään. Jonkin aikaa hain tyhjää, kunnes puolenvälin jälkeen tämähti ja sain kalan kaukaloon. Ihan OK avaus sunnuntaille oloista huolimatta. Tosin muuten se sitten pitelikin jaksolla hiljaista. Päästin Ollin jatkamaan kalastusta, mutta kovin piteli hiljaista. Taisi sieltä kuitenkin se sunnuntain avauskala kuitenkin nousta, jos nyt en väärin muista. Tätä kun näin jälkikäteen kirjoittelee.

Vaihdettiin poolia ja jatkettiin kalastusta. Sain jakson toisella puoliskolla yhden hennon tärpin ja siinä kaikki. Ei niin sitten mitään. Ollillakin piteli hiljaista puoliväliin asti, kunnes samasta paikasta samoilta jaloilta sai kaukaloon asti 2 kalaa ja koko jakson määräksi Ollille 3 kalaa. Tasaista oli miehen työskentely, kun 3 jaksoa takana ja 3 kalaa jokaiselta jaksolta.

Syötiin jälleen maittavat kisapöperöt ja turistiin turhat pulinat pois, kunnes siirryttiin kisan viimeiselle jaksorypistykselle, edessä vielä 2tuntia kalastusta per äijä.

Olli aloitti kalastamisen ja sain seurata tiukkaa etsintää ja uiton vaihtelua. Pitkään oli todella hiljaista, vaikka muutamalle pintovallekin pääsi Olli suoraan heittämään. Sai hän kuitenkin jakson loppuun kaivettua yhden kalan kaukaloon asti. Oli kyllä tyytyväinen mies. Itse turasin koko jakson saamatta ainuttakaan tapahtumaa.



Viimeiseltä poolilta ei sitten tapahtumia kuulunut lainkaan. Molemmat veti tyhjää tappavan tehokkaasti.
Näin oli koko kisa paketissa ja tuloksista käytiin parkkipaikalla keskustelua.

Lopullinen kolmen kärki olikin sitten seuraavanlainen:

1.Tapio Penttilä
2.Olli Toivonen
3.Markus Tuloisela

Tässä vielä linkki koko listaan ja tästä kuvat.

Itselleni tuo sijoitus oli sunnuntain olotilan mukainen. =) Nooh, empä juuri isoja osannut odottakaan.

Näin omalta kohdalta vuoden 2013 kisailut kisailtu ja edessä kutuseurantaa sekä haukijahtia, niistä lisää myöhemmin.

Tulevaa syksyä miettien

Se olisi jälleen arvonta ruljanssi syksyn karsintojen osalta ohitse.

Syksy on itselleni hieman haasteellisempi, kuin aikaisempina vuosina. Johtuen lähinnä vaimon uusista työkuvioista. Jää nuo reissut vähemmälle pikkuhiljaa. Lisäksi hieman kerhomuutosta kilpailemisen saralla. Edustan tätä nykyä sitten Järvi-Suomen KilpaPerhoKalastajia.

Muutenkin on tarkoitus tänä vuonna lisätä hieman omia paineita ja tavoitteena tulevalle kaudelle olisi se finaalipaikka.

Tässä sitten listaa kisoista joihin arpa soi paikan. Neljään kisaan hain, joista 2 päällekkäistä. Näistä pääsin sitten kolmeen kisaan.

14.9.2013 Julkujärvi
5-6.10.2013 Perniö Lohenrengas
19.10.2013 Risulampi

Näistä tuttuja ovat kaksi viimeistä. Molemmissa on käyty kilpailemassa aikaisemmin. Tosin nämä lampikisat ei koskaan ole olleet, minulle se vahvin alue, mutta harjoitusta niistä tulee näiden kisojen osalta hyvin.

Joitain reissuja tulee varmasti heitettyä Vantaanjoen suuntaan vielä loppuvuodenkin aikana, mutta tarkoitus olisi myöskin alkaa tuota haukiperhostusta treenaamaan hieman. Nyt kun siihen olisi välineetkin olemassa. Eriasia onkin, saanko mahdollisuutta ajallisesti tai muuten järjestettyä.

Rasiat huutavat osittain tyhjyyttään kesän kalastusten jäljiltä, joten niitä täytynee hieman tässä paikkailla ennen kisojen alkua. Tai itseasiassa on jo hieman tullutkin päivitettyä, mutta lisää pitäisi vielä sitoa. Tyttäremme on ollut tiukasti "auttamassa" ja opettelemassa tuota touhua. Se lupaa ihan hyvää, kun ajattelee pidemmän päälle. Ehkäpä minulla on pian oma hovisitoja, joten jää enemmän aikaa muuhun hommaan. Kovin ovat lapset muutenkin kalastus touhuista innoissaan ja neiti on muutaman kerran päässytkin matkaan. Jahka nyt hieman vielä saavat ikää lisää, niin päästään kunnolla opettelemaan kalastusta.

Tuli myös tuossa viikonpäivät sitten, heitettyä reissu Keravanjoelle. Vettä oli vähän, mutta muuten oli ihan hyvä reissu. Tosin muutama iso ärräpää tuli, kun alueelta Kaukas-Kellokoski löytyi yhdet verkot ja runsaasti mato-ongintaan viittaavaa kalustoa.

Aloitimme Villen kanssa reissun Kaukasten padolta ja valuimme siitä sitten alas Kellokosken padolle asti. Kävimme useassa kohteessa tällä välillä. Kalasto oli seuraavaa, muutama lahna, ahven ja särki. Sekä lisäksi löysimme 4 kirjolohta. Taimenista ei paria epävarmaa pintomis havaintoa enempää ollut tietoa. Vaikka näitä pitäisi kuitenkin alueelta löytyä. Mukavaahan tuo oli kuitenkin hieman uusia mestoja käydä katselemassa ja ryteiköissä edetä. Töröjä alueella oli todella paljon ja näitä oli helppo haavilla ottaa kuvattavaksi, kun viitsi hieman pohjaa hämmentää ja asettaa haavin pohjalle.