Sunnuntai aamuna herättiinkin pikkupakkasen höystämään ilmaan. Auton lasien raapisen jälkeen, oli aika suunnata nokka kohti Helsinkiä. Tiedossa olisi loistava ilma ainakin säätiedotusten mukaan ja niinhän se olikin.
Paikalle saavuin itse vasta 8.30, tosin tässä kohtaa en pikaisella kävely reissulla nähnyt ketään muutakaan paikalla. Joten päätin avata aamun vielä kahvilla meri-infossa. Tovi siinä vierähtikin höpötellessä niitä näitä. Tästä sitten autolle kamat kasaan ja koskelle.
Ensimmäistä kertaa näissä maisemissa ja hyvältähän tuo näytti, vaikkakin lyhyt on pätkä jota kalastamaan pystyy. Vettä tuntui olevan riittävästi ja se myös nousi koko päivän aikana liki 10cm. Ei niinkään joen osalta vaan meren suunnalta.
Aikani rannassa pyörittyäni, saapui paikalle muitakin kerholaisia.
Aamu meni omalta osalta muutaman tärpin/havainnon säestämänä. Toiset sentään yhden kirrenkin ylös saivat, sekä useammankin tärpin. Ylempänä onkijapatsaan alapuolella oli ensimmäinen kunnon taisto edessä, isokala kiinni ja toivossa jo oman ennätyksen puhkominen, mutta puihin meni. Hetken rimpuilun jälkeen kala veti pidemmän korren ja hävisi maisemsta. Toista havaintoa ei kalasta saatu.
Aamupäivän aikana paikalle ilmaantui muutama kerholainen lisää. Siinä sitä tuli turistua ja ihmeteltyä maailmanmenoa. Mikäs se on hyvässä seurassa ja upeassa ilmassa olla. Tärppejä oli siellä täällä, vaan ylös asti ei montaakaan saatu.
Itselleni iski nälkä kesken päivän, joten oli aika lähteä murkinoimaan. Eihän se hetken tauko kalastuksesta pahaa tee.
Ruokapaussin jälkeen tulikin palattua nopeasti takaisin koskelle, katselin touhua sillalta ja kuvailin hieman kerholaisia "työssään".
Olihan sieltä joku pienempi mertsarikin ylös saatu. Santtukin eksyi paikalle iltapäivän tunteina. Tässä kohtaa meitä olikin suurin porukka kasassa, taisi siis kaikki 7 kerholaista paikalla olla, mikäli ny laskuissa pysyin mukana. Itselleni iski paussin jälkeen tärppi sillan alapuolelta, tämä toi hiukan lisä intoa taas kalastukseen ja aikani samaa monttua ronkittua alkoikin väsyttämisen työstäminen ja tämän tuloksena päivän toinen karkuutus. Pari upeaa hyppyä ja kiva pikku spurtti alavirtaan oli kivaa seurattavaa.
Annoin paikan hetken aikaa olla ja lähdin seuraamaan Santun toimintaa. Tarkkaa työskentelyä, mutta tuloksetonta. Tässä sitä tuli nautittua auringosta ja seurasta jälleen hyvä tovi. Olikin siis aika palata edellämainittua monttua uudemman kerran ronkkimaan. Ei montaakaan heittoa niin siiman päässä tärähti. Hetken taisto, jotta sai kalan kiven takaa nousemaan lähemmäksi, ei siis isompaa vastusta antanut, lieneekö ollut sama kala jonka aikaisemmin karkuutin. Kassitus ja ensimmäinen mertsari itselläni ylhäällä.
Tässä kohtaa voikin omalta osalta jo hieman höllätä tuota heittojen määrää. Käsikin alkoi jo pieniä lihaskipuja tuovan esiin. Tottumus kysymys, kun rullaus heittoja heittelee koko päivän, niin kyllähän se "voimille" ottaa. Löytyi ns. uusia lihaksia.
Tuon kalan jälkeen ei osumia itselleni tullut, eikä kyllä hirveästi muillekaan. Vasta kun olin itse tuossa kuuden pintaa lopettamassa ja suuntaamassa autolle, alkoi Santun työskentely tuottamaan tulosta. Hänhän sitä kehuikin että illan hämärtyessä alkaa syönti piikki. Siinä tovi vaihdettiin ajatuksia yms. Sitten Santtu alkoikin perhojaan uittamaan tutuilta kiviltä sillan yläpuolella. Eikä aikaakaan kun ensimmäinen kala haavitukseen, toinen heti perään. Tähän vielä kolmas kala haaviin. Saldo 5 heitolla kolme mertsaria samalta kohdin ylös ja taisi yksi karkuutuskin olla matkassa. Samalla kivellä olin itse ja moni muukin kerholainen perhojaan uittanut. Toinen kerholainen vielä viereisellä kivellä samaa monttua Santun kanssa koluten, mutta ei ainuttakaan tärppiä. Kova on Santtu kalamiehenä, ammattilainen näin amatöörin silmin. =)
Viimeisestä kalasta tuli pätkä videotakin otettua väsytyksen yhteydessä sekä muutama kuva haavituksen jälkeen. Kaunis/komea kala.
Tämä innosti tietenkin itseänikin ja päätin kuitenkin lähtemisen sijasta jäädä vielä viimeiseksi tunniksi kalaan. Vaan eipä tuo ilta tuonut itselleni sen enempää, yksi tärppi patsaan luota jäi viimeiseksi havainnoksi kaloista. Eipä tuo syönti huippu kestänyt kuin sen puolisen tuntia. Loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Kiitokset kerholle ja kerholaisille. Oli mahtava jutella niitä näitä ja viettää aurinkoinen päivä itselle uudella koskella. Tulen takuu varmasti palaamaan näihin maisemiin uudemman kerran ja ottamaan yhdeksi "vakio" paikoista ensi kesäksi.
Kaikista kaloista joita saatiin ei itsellä täyttä varmuutta ole, joten jos joku porukasta kokee suurta vääryyttä, kun ei häntä tai hänen saalista mainittu niin ottakoon yhteyttä ja korjataan asia.
Näihin kuulumisiin tälläkertaa. Parit kuvat vielä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti