Aloin suunnittelemaan reissua noin puolivuotta ennen ajankohtaa, jollen jo aikaisemminkin. Matka seuraksi valikoitui duunikaveri Ville ja Villen polvet xD
Arveluttavin kysymys oli, että tuleeko kalaa, kestääkö paikat ja kuis menee matkat. Matkaa kun edessä olisi 1054km suuntaansa, sellainen 14tunnin ajorupeama ja korttia kun ei kaverin taskusta löydy, niin ajot on omissa näpeissä.
Ville oli ensikertalaisena matkassa, eikä kyllä muutenkaan ole hälle pohjoisen seudut tuttuja. Joten aika turistina hän matkaan lähti.
Pakkailin kamojakin hiljakseen nippuun n.2vko ennen reissua ekat. Loppujen lopuksi liki valmis paketti makasi olohuoneen lattialla 2.6 lauantaina. Painoa tässä kohtaa 28,5kg ja lisää olisi vielä tulossa, jahka on loput safkat Rovaniemeltä matkaan ostettu.
Starttasin matkaan torstai iltana hieman seitsemän jälkeen ja suuntasin auton keulan kohti Kellokoskea hakemaan Ville matkaan. Kellikseltä startattiin matkaan kellon näyttäessä puoli yhdeksää. Edessä olisi pitkä ajo Rovaniemelle kauppaan ja sieltä vielä jokunen tunti etiäpäin. Matka sujui kuin sujuikin ilman isompia ongelmia ja Rollon s-marketin pihalle saavuttiin perjantai aamuste n.klo 6.15 tässä sitten hieman odottelua, kun kauppa aukesi vasta kahdeksalta. Hieman unta kupoliin ja kasilta kauppaan, loput sapuskatarpeet ja juomat kassalle, kunnes kassaneiti sitten totesi, että ei vielä voi myydä näitä. =)) Heh eipä tietenkään ennen yhdeksää. Ei siinä ihmeitä, jätettiin virvokkeet tiskille ja suunnattiin ruokakassin kanssa autolle. Haetaan nuo sitten Kemijärveltä, kun siellä kuitenkin viimeinen tankkaus ennen erämaahan siirtymistä pitää toimittaa.
Loppumatkasta sateli välillä vettä ja taas viiden minuutin jälkeen porotti aurinko, tätä jatkui koko aamun eräkeskukselle asti, jonne saavuttiin hieman kahdentoista jälkeen.
Kylmä olut teki kuskillekin terää samalla, kun luvat ja jatko kyyti makseltiin. Jyrki sitten lähti meitä vielä kuskaamaan kohti Aarttonivanlanssia, joka oli ensimmäinen leiripaikka. Siinä kahden aikoihin oltiinkin paikalla ja kamat purettuna autosta pois. Vettä sateli hissuksiin koko illan, joten päätettiin vetää kylmästi eka yö puuliiterissä.
Iltapäivän aikana nautittiin maisemista ja kasailtiin kalavehkeitä. Ville kokkaili upeat ruoat, lihaa ja pottua. Oli todellakin taivaallista ruokaa, erä oloissa. (Naudan filepihviä, parmesan-kinkkuun käärittynä, pottupaloja yrtti-valkosipuli tuorejuuston kera).
Illaste vielä hieman kalasteltiin ja katseltiin kun pintovia pikkuharreja oli reilusti, näistä muutama iski hanakasti myös Villen uistimeen ja omiin perhoihini.
Lopulta iski pieni ukkonen maisemiin ja tämän myötä hävisivät kaikki pintomiset, joten päätettiin painua unille vaikka kello ei paljoa ollutkaan, oli tuo matka kuitenkin rasittanut reissulaisia.
Yö meni rauhallisesti ja hyvällä unella.
Aamuste herättiin siinä seiskan jälkeen. Aamu kaffet ja puurot, kamat kasaan ja rinkat kantoon. Ensimmäinen vaelluspätkä edessä ja suuntana Riekkohaudanlaavu, matka taittui alkuun polkua pitkin, kunnes vastaan tuli ensimmäinen suo, tätä joutui kiertämään ja hakemaan ylityspaikkaa hetkenkin aikaa, vetistä kun oli. Kyllähän se ylitys paikkakin löytyi, vaikka hieman siinä silti pääsi kengät valskaamaan ja jalat kastuivat. Tämä ei menoa haitannut ja suunnattiin eteenpäin. Siirryimme suon jälkeen takaisin jokivarteen ja jatkettiin matkaa ylöspäin.
Pysähdyimme matkalla morottajanojan suulle ja tämän yläpuolella olevalle koskelle kalaan. Ville nosti pienen taimenen loppuliusta, muuten piteli aikalailla hiljaista.
Vihdoin kun pääsimme Riekkohaudan kohdalle, oli aika suunnitella joen ylitystä. Kahluuvarusteet päälle ja jokeen, hetken siinä kävelin edes takas joessa etsien ylitys paikkaa. Ei vaan löytynyt laavun kohdalta, kun vettä oli jo heti rannasta irtautuessa reilusti mahaan asti ja virta kovaa, niin kamojen vieminen yli olisi turhan ison riskin takana.
Päätettiin sitten kokeilla onneamme alempaa saaren kohdalta, jossa jo aikaisemmin olimme pienen tauon pitäneet. Tästä se onnistuikin hyvin, kun vettä ei enään ollut kuin hieman yli puoleen reiteen. Ylitse päästiin ja lopulta myös laavulle asti. Upea paikka ja pari yötä tässä olikin tarkoitus viettää ja kalastella.
Kamat leirikuntoon ja nuotioon tulta. Hieman jaloille lepoa ja ruokaa mahaan. Tässä kohtaa myös 2 immeistä kulki vastarannalta leiripaikkamme ohitse. Hiljaista oli kalojen suhteen heillä ollut.
Reilusatsi ruokaa olikin, mutta hyvin tuo näytti upoavan. Illemmalla päätettiin lähteä kalastamaan jokea alavirtaan, tuolle koskelle josta ylitsekin tultiin. Itse ehdin koukuttamaan muutaman pienen harrin ja yhden pienen taimenen. Olin jo saaren toisella puolella, kun alkoi ylävirrasta kuulua huutelua, että mittaa tarvitaan. Ville se sieltä sitten tallusteli mairea hymy kasvoilla vastaan, upean taimen kanssa.
Mittailtiin ja kuvailtiin tämä komistus jolle saatiin mittaa 52cm ja 1,7kg. Perkuu pienen kömpelöinnin kanssa (tyhmempänä piti vielä kokeilla uudelleen, että pettikö veitsen lukko) ja kala oksan haarassa kantoon. Päätettiin tässä kohtaa siirtyä jo takaisin laavulle, kun piti saada paikattua sormi kuntoon ja samalla sitten fileoitua taimen.
Fileet loimutettiin nuotiolla ja kala nautittiin muutaman virvoikkeen kera. Hyväähän tuo oli ja unikin maittoi.
Aamuste päätettiin lähteä ylöspäin katselemaan seuraavan etapin maastoa ja kalastamaan. Ensimmäinen tarkastus paikka oli Vakliojan ylitys, itse olin kahluuhousut napannut päivärepun sisään mukaan, mutta päädyttiin viileämpään ratkaisuun ja nostettiin housut ylös ja mentiin ojasta paljain jaloin ylitse.
Voin kertoa, että oli kyllä kylmää. Vaikka nopeasti se siitä helpotti, kun auringossa hetken kuivatteli kkinttuja ja tempaisi sukat ja kengät jalkaan. Tultiin samalla siihen tulokseen, että tämä on varmasti paras ratkaisu seuraavan päivän vaelluksenkin aikana.
Käytiin Saunavaaralla asti kiertelemässä ja paisteltiin makkaraa ja juotiin kaffet Saunavaaran tulipaikalla.
Pientä harria oli liikkeellä koko päivän, muutama isompikin löytyi vaikka alamittaisia nämäkin olivat +30cm. Saunavaaran sillan alapuolelta, sain yhden isomman tärpin, joka vastaiskun aikana katkoi piuhat. Kaikki pääsivät jatkamaan eloaan Kairinvirtauksissa. Laavulle päästyämme kello tikitti likimain aamu neljää, joten olikin jo aika siirtyä yöpuulle.
"Aamulla" herättyämme n.klo 13. Hoideltiin aamu sapuskointi ja päätettiin reitti, jota pitkin suunnataan kohti Kuritsan laavua.
Vakliojalla pidettiin pienehkö tauko ylityksen aikana. Päätin tässä hieman uittaa perhoa lähimutkassa ja eikä siinä mennyt montaakaan hetkeä, kun siiman päässä päristeli 10cm kaunis pilkkukylkinen puronieriä. Villelle täysin uusi tuttavuus. Nätti kala pienessä koossa.
Jatkettiin tästä matkaa lähinnä tietä pitkin kohti Saunavaaran maastoa. Jätettiin siinä sitten kamat hetkeksi tienvarteen ja suunnattiin tutulle Saunavaaran tulipaikalle grillaamaan hieman matkaevästä ja muutama kalastus minuutti samalla. Eipä keskellä kirkasta päivää tapahtumia saatu, joten siitä sitten takaisin kamoille ja kamat kantoon. Vielä olisi pieni pätkä käveltävää edessä. Lekkiojan ylitys sujui ilman ongelmia, kun silta oli valmiina paikoillaan. Kuritsan laavukin löydettiin, vaikka aavistus liian aikaisin joen varteen mentiinkin. Ja Kuritsan laavusta löydettiin vuorostaan paikallinen uhvo. =)
Laavulla sitten kokkailtiin päivän sapuskat ja päätettiin lähteä katselemaan tulevaa maastoa aina sormijoelle asti. Sormijoella kalasteltiin hiukan aikaa, kunnes tunsin jälleen perhosiiman päässä tuttua päristystä. Jälleen oli purkkari erehtynyt perhoon nappaamaan. Pääsi kyllä tämäkin vielä jatkamaan elämistään. Koluttiin vielä hetki Sormijoen ja Kairijoen yhtymäkohtaa. Sain alkuun pari mukavaa tälliä siiman päähän. Vaan eivät pysyneet. Vaihdoin sitten perhoja välillä ja koitin uudemman kerran. Jälleen siima pysähtyi, tällöin myös vastaisku onnistui kunnolla ja siiman päässä tuntui hieman vauraamman kalan potkuja. Kovin kauaa vastustusta ei kestänyt, kun sain kalan haavittua. 37cm harri makasi haavin pohjalla.
Päätettiin otta iltapalaksi, joten perkuu hommiksi meni. Sain kalan puhdistettua ja uudestaan perhot jokeen uimaan. Samalla siimaa vietiin jälleen ylävirtaan. Samanlaista potkimista kuin edellinenkin kala oli antanut, tuntui hetken ennen kuin kala oli haavissa. Nyt vain mittaa 34cm, joten kala takaisin vapauteen. Tämän lisäksi kun siirryttiin takaisin laavua kohden, matkalla aika ajoin pysähdellen, iski pienempiä 25-35cm harreja useampikin kiinni. Kaikki pääsivät jatkamaan eloaan, samoin kuin viime metreiltä Villen lippaan erehtynyt pieni nieriäkin. Pienehkö sadekin pääsi yllättämään ennen laavulle saapumista, joten loppu ilta menikin kamoja kuivaillessa ja halsterin kanssa paistettua harria nauttiessa. Tarkoituksemme oli täällä olla pari yötä, mutta tuo sormijoen suu ja ympäristö teki sen verran hyvän vaikutuksen, että päätettiin seuraavana päivänä suunnata Sormijoensuun laavulle leiriytymään.
Aamuste heräiltiin jossain kohtia, oli helv. kuuma yö. Hieman heräämisen jälkeen alkoi kuulua tuttua jylinää, ukkosta tuntui taas keräilevän ympärille. Vastarannalla se kävi jälleen kääntymässä, mutta suuntasi sitten kuitenkin muihin maisemiin. Siinä ukkosta kuunnella tuli kaffet sun muut hoidettua alta pois. Sade loppui ja oli aika tempaista kamat kantoon ja suunnata edellisen illan päätösten suuntaan.
Lyhyt matkahan tuo oli, vaikka Sormijoen ylitys hieman aikaa veikin. Kahluuvermein joutui ylityksen tekemään, sen verran runsaasti vettä oli ja rannoilta reilusti upottava pohja.
Jätettiin kamat laavulle ja suunnattiin suoraan kahluuvehkeet valmiina päällä joelle kalaan. Ei montaakaan heittoa kun alkoi pieniä taas roikkumaan perhoissa. Ei näitä kauaa viitsinyt kalastaa, joten siirryttiin laavulle ruoan laittoon ja hiomaan suunnitelmia illalle.
Jokunen tunti siinä vierähti, kunnes päätettiin vetää kamat niskaan ja suunnata ensin purkkari jahtiin Sormijokea ylöspäin. Jonkunen pätkä sitä tulikin talsittua, ennen kuin aloitettiin jallittaminen. Pari heittoa ja ensimmäinen kunnon tälli perhon päähän. Kala iski "kosken"loppuliusta ja ampaisi pienen hypyn siivittämänä alapuollelani olevan jokeen kaatuneen puun suojiin. Sai sotkettua piuhat oksistoon ja näin ollen olin tämän taiston hävinnyt. Purkkari tuo oli ja kooltaan n.20cm. Uutta perhoa kiinni ja eteenpäin. Montaa heittoa ei tarvittu, kunnes jälleen perhoja revittiin tällä kertaa 33cm harrin voimin. Tämän lisäksi samasta kohtaa perhoon iski useampi pienempi kaveri, mutta ei ainuttakaan purkkaria. Ville huuteli hieman alempaa saaneensa purkkarin ylös. Tästä sitten siirryttiin pikkuhiljaa takaisin jokien yhtymiskohtaa, matkalla saatiin usea pienempi harri, joiden laskuissa jäin jo jalkoihin, joten lopetin määrän laskemisen. Otettiin sitten vielä illaksi muutama purkkari nuotiolle paistoon. Kairijoelle päästyämme jatkoimme kumpikin hieman erikohdissa kalojen jallittamista.
Itse en viitsinyt edes peruketta vaihtaa paksumpaan saati sitten tapsia, vaan jatkoin tuolla 6X:n tapseilla.
Edellis iltana oli kyseisessä kohdassa ollut paljon pintomista, jopa paremmilta kaloilta, joten ajattelin näitä harreja jallittaa. Muutaman heiton sainkin aikaiseksi, kunnes tunsin siiman päässä reilut potkut. Suoraan koskesta iskenyt kala, ei paljoa armoa antanut vaan temmelsi suoraan parin kiven kautta alavirtaan ja vei pätkän tapsia ja perhon mukanaan. Noh ei mahra mitään. Nousin vielä hieman Villen perässä koskea ylöspäin, ilman isompia iskuja. Pari pientä taimenta ja harria kävi vielä illan viiletessä perhoja kiusaamassa.
Laitettiin sitten hieman tulta nuotioon ja opetettiin Villelle perkuuhommia. Saatiin makoisat paistetut purkkarit syötyä ja hyvä fiilis päälle. Hieno ilta määrällisesti, vaikka pientä tuo olikin. Sentään jotain tapahtumaa, mikä pelasti paljon tältäkin illalta. Puronieriät 10-23cm. Iloinen ylläri tuo isompi.
Aamulla päätettiin sitten suunnata Majavakoskelle viimeiseen yöpymispaikkaan ennen eräkeskusta. Ensimmäinen vaelluspätkä kun sateli vettä, joten päästiin kastumaankin matkalla. Sateesta huolimatta päästiin Majavan laavulle, jossa olikin reissun kolmas ihminen jo kalastamassa joella. Nostimme rinkat laavuun ja vaihdoimme kuivaa ylle. Laitettiin tulta nuotioon ja samalla keiteltiin kaffetta. Päätettiin myös siirtyä kalaan pikkuhiljaa sateen tauottua. Koskella jo ollut kalamieskin saapui laavulle, kassissaan n.50cm taneli. Iltapalaa hälle. Hetki siinä turistiin, kunnes päätettiin siirtyä itse kalaan. Lähdettiin alavirtaa kohti, pikkuisen aina kokeillen. Ei montaakaan heittoa, kun tutuksi tulleet pienet harrit olivat perhojen kimpussa. Elämäni ensimmäinen tuplatärppikin oli tosi. Perukkeessa roikkui 2 n.25cm harrin penikkaa. Itse jo pääsin hieman reilummasti alavirtaan, kun ylhäältä kuului hymyilevän virppamiehen huuteloa. Ville oli saanut koukutettua 51cm taimenen samasta kohtaa, jota olin itse tovi aikaisemmin kohtuu huolella perholla ronkkinut.
Tässä kohtaa kyllä jo hieman ahdisti. Perho ei tuntunut kelpaavan. Jatkoin matkaa alaspäin samoin kuin Ville. Pääsin matkalla vielä jallittamaan kahta näkyvää taimenta, n.50cm hujakoilla taisivat olla, vaan ei kelvannut perho tai perhot paremminkin. Tuli käytyä kaikki lävitse mitä olin matkaan varannut. Olin sitten lopulta kyllästynyt pieniin harrin penikoihin joita tuli joka toisella uitolla, niin isoon kuin pieneenkin perhoon. Päätin lähteä talsimaan takaisin ylöspäin ja katselemaan mitäs se virppamies touhuilee. Siellähän se kyyri rannalla ja huuteli vaa'an perään. Lisäsin hieman askeleisiin vauhtia ja tulin tarkistamaan mikä oli miehen naaman vääntänyt todelliseen hymyyn. Syykin selvisi, rannalla pötkötti 63cm 2.42kg taimen.
Jälleen oli samasta montusta iskenyt, jota olin perhoilla kolunnut. Iskuvyön alle oli tosi. Villen elämänsä toistaiseksi suurin taimen ja todennäköisesti tulee sellaisena pysymäänkin pitkään, nyt kun on ensikertalaisen viitta hänenkin harteilta tullut poistettua.
Siitä sitten siirryttiin laavulle perkuu hommiin ja hieman iltapalaa taikomaan. Muutama juniorikin kävi isoisänsä seurassa katsomassa Villen kalan, kun olivat tarkkoina poikina perkuuhommat huomanneet ohi mennessään.
Komiahan tuo olikin ja sille hetkelle Kairilta tämän vuoden suurin, mitä oli tietoon tullut.
Siinähän se ilta sitten menikin, pienoista kettuilua kuunnellessa. Itse lähdin vielä toviksi koskelle ronkkimaan. Sain kuin sainkin koukutettua isomman kalan siiman päähän, vaan SUUREKSI pettymykseksi tämä jöllikkä osoittautui "vihernieriäksi", hauen lötkö sai jatkaa matkaansa suoraan takaisin jokeen. Näitä en tosiaan tullut täältä reilun 1100km:n päästä hakemaan.
Luovutin tässä kohtaa toiveet isoista kaloista, vaikka olikin vielä seuraava päivä aikaa kalastaa. Kun ei perhot kelpaa, niin ei väkisin.
Hyvin nukutun yön jälkeen, laiteltiin aamupalaa ja suunnattiin takaisin koskelle kalaan. Pientä harjusta oli jälleen riesaksi asti, joskin toisen tuplatärpin sainkin aikaiseksi, hieman edellisiä pienemmillä kaloilla. Muuten ei tapahtumia kuulunut, joten päätettiin mennä kokkailemaan viimeinen leiri menuu ja tämän jälkeen lähdettiin kipittämään viimeistä pätkää kohti eräkeskusta.
Eräkeskukselle saavuttua, ei mielessä ollut kuin kylmä olut. Vaikka keskuksen emäntä auton avaimia tarjosikin, niin päätin silti nauttia olueni ensin rauhassa.
Käytiin vielä kiertämässä eräkeskuksen alapuolen virtoja ja katselemassa maisemia. Pääsin tällä pienellä reissulla vielä jallittamaan neljää isohkoa taimenta, jotka loikoilivat lähellä rantaa. Päästivät jopa n.metrin päähän seisomaan. Perhot eivät vain kelvanneet kenellekään. Turhauttavaa etten sanoisi.
Palattiin sitten ilta-auringon paisteessa takaisin keskukselle ja päästiin saunomaan ja uimaan. Kylmää vettä, mutta kyllä se saunan kanssa teki terää tämän viikon mittaisen reissun jälkeen. Laiteltiin vielä teltta kasaan ja painuttiin nauttimaan Jyrkin taikomasta loistavasta iltapalasta. Joka oli pienemmästä taimenesta, korvasienikastikkeesta ja perunoista koostunut taianomainen nautinto. Siitä kuuluu kiitos kokille ja kalamiehelle. (perhanan virppasankari) =)
Perjantai aamuna sitten heräiltiin ja käytiin vielä nauttimassa aamupala eräkeskuksen lämmössä, jonka jälkeen suunnattiin auton nokka kohti etelää. Matka meni ja kilometrejä kertyi.
Iso kiitos Ville hyvästä reissuseurasta.
Samoin ISO KIITOS kuuluu Anitalle, Jyrkille ja sakelle, upeasta palvelusta ja ystävällisyydestä eräkeskuksen tiimoilta.
Mitäkö opin.... älä koskaan jätä ainuttakaan perhorasiaa kotiin reissuun lähdettäessä. (Nyt jätin ne värikkäät ärsytys liitsit kotiin, vaikka olisivat olleet todennäköisesti avain näille istaritaimenille, joita oli käyty jokeen kippaamassa reissumme aikana)
Äläkä enään koskaan lähde ensikertalaisen kanssa reissuun, takuu varmasti tulee "nenille" kalastuksessa. Tämän olen jo kokenut 3 kertaa näissä touhuissa. =))
Onneksi Villeltä tuo ensikertalaisen viitta tippui joen vietäväksi tällä reissulla.
Ajomatkaa kertyi kaikkiaan 2108km. Tähän lisäksi viikon aikana kävellyt kilometrit, ei ole jaksanut laskea, mutta n.50-70km.
Upea reissu kaikin puolin joka tapauksessa ja uusintaa tulee, kun vain saa aikaa taas järjestymään. On ne vaan mahtavat maisemat ja meiningit siellä päin.
Tästä vielä linkki kuviin.
