Kuviani

Reissuissa on toisinaan tullut otettua enemmänkin kuvia. Niihin pääsee käsiksi joko teksteissä olevista linkeistä taikka sitten tästä.

Translate

23.11.2011

Lampeilua Storträskissä

Tulipa sovittua Mikon kanssa reissu kyseiselle lammelle. Hiukan tyydyttämään pervoilun himoja. Päiväksi sovittiin 20.11 sunnuntai. Kun ilmatkin olivat vielä koko viikon lämpimänpuoleisia.

Vielä lauantaina näytti hyvältä, eikä tuo yöksi luvattu pakkanen (-4) hirveältä vaikuttanut.
Sunnuntai aamuna tuli herättyä 7 aikaan ja aamupalan jälkeen olikin aika pakata kamat autoon ja suunnata rehvipaikalle. Ei tosin kovastikaan mieltä lämmittänyt tiedosta, että yöllä oli pakkasta -10 astetta ja vielä lähtiessä oli -7 astetta.

Joka tapauksessa luvan olin jo perjantaina maksanut ja reissu oli sovittu, niin kyllähän sitä mennään pelipaikoille.

Siinä kun kamat vaihdettiin toiseen autoon ja suunnattiin kohti Kuusijärven kahvilaa, josta Mikolle lupa haettiin. Naureskeltiin kylmää keliä ja vastassa olevaa mahdollista jääkantta.

Kuusijärvellä ei hyvältä näyttänyt, kyseinen järvi kun oli täysin jääkannen päällystämä. Juotiin vielä aamukaffet luvan haun yhteydessä. Tästä sitten suunnattiinkin kohti kyseistä lampea. Mietittiin vain, että mitä tehdään jos lampi on samassa jamassa kuin Kuusijärvikin. Voi olla perhoilu hankalan puoleista touhua.

Aurinko paistoi, joten se toi hieman toivoa jäiden sulamisesta, vaan tuulta ei ollut lainkaan ja ilmakin pysytteli -5 paikkeilla koko päivän.


Tasakalliontien parkkipaikalle päästyämme, päätimme lähteä kävellen katselemaan maisemia, ennen kamojen kasaamista. Tosin kun ekaa kertaa paikalla oltiin, niin eikös poijjaat lähteny tietä väärään paikkaan. =)
Näinhän se tuppaa usein menemään, kun ei viitsitä yhtään katsoa karttaa/ohjeita mihin parkkipaikalta pitäisi lähteä.
Olipa lupaava alku, siinä kävi jo mielessä lausahdus. Kaupunkipojat lähtee perhoilemaan, eksyy matkalla ja kaiken lisäksi vielä lampi umpijäässä.

Palattiin siis takaisin autolle, lyötiin kamat nippuun ja otettiin hetken tuumausten jälkeen oikea suunta ja kohti lampea.

Hetken siinä saikin tallustella, ennen kuin lammelle päästiin. Pakkasen sävyttämä aamu sai kuitenkin mielen kirkkaaksi, kun huomasimme, että sulaa vettä oli riittävästi, jotta kalaan päästään.


Jostain kumman syystä Mikko oli raahannut vielä virpankin matkaansa. Ai jai.
Tosin kolmannella heitolla saikin ensimmäisen iskun siiman päähän. Pienehkö kirre kävi hieman kurittamassa, vaan ei pysynyt kiinni.

Itse tässä huidoin jo perhoa ahkeraan veteen, vaan ilman mitään tulosta. Kunnes alkoi pakkanen tehdä jälleen hallaa heittämiselle. Vaparenkaiden ja siiman jäätymisen muodossa. Odotettavaahan tämä oli.

Tässä sitten lähdettiin kiertämään lampea, välillä ihmetellen ja välillä heitellen. Sain kuin sainkin jonkin moisen iskun perhoon, mutta ei sen kummempaa. Yksi kala kävi pinnassa mulaamassa, joten ainakin kalaa pitäisi olla.

Ensimmäiselle heittolaiturille meno pysähtyi, kun koko "laiturin" pääty alkoi upota, n.30cm veden alle. Ei siis asiaa päätyyn.

Nuotiopaikan puoleinen pääty olikin sitten jääkannen alla, joten suunnattiin siinä pikkuhiljaa maisemia katsellen kohti nuotiota. Jossa oli tarkoitus paistella hieman makkaraa ja evästää muutenkin.


Tulet saatiin aikaiseksi ja hyvät turinat muutenkin. Evästeltyä ja ihmeteltyä minkin menoa jäällä. Oli aika suunnata takaisin toiselle puolelle sulan veden ääreen.

Aurinko lämmitti hieman siellä missä se pääsi paistamaan.
Jäätyminen häiritsi koko reissun tuota perhonheittämistä. Muutama heitto ja renkaiden aukominen. Tämä toistui koko ajan, eikä tuo perhokaan kovin kauas suostunut jäisen siiman kanssa lentämään.

Tässä kun päästiin sulan puoleista rantaa, noin puoleen väliin siitä mitä oli jäljellä, iski valvoja kimppuun. Hyvä näin, että valvonta oikeasti pelaa. Luvathan meillä oli kunnossa. Vai oliko sittenkään?
Mikolla oli tuolta kuusijärveltä haettu lupa ihan kunnossa, mutta omalta kohdalta ei. Olipa pankin järjestelmä tehnyt tepposet. Perjantaina lupaa maksaessani kirjoitin viesti kenttään asiaan kuuluvan tekstin (20.11.2011 klo 9.00, 12h/lupa), painoin maksa kohtaa ja kas kummaa, pankin järjestelmä ilmoitti vaihtaneensa tilinumeron IBAN numeroksi. Eihän tämä tietenkään minua haittaa ja sen enempää katsomatta laitoin maksuun. Tulostin vielä kuitin ja laitoin sen lompakkoon talteen sen enempiä tätä katsomatta. Valvojapa havaitsi tuon kyseisen epäkohdan. Viestikentän tekstiä ei näkynyt. Yritin puhelimella päästä pankin sivuilta katsomaan, tässä kuitenkin onnistumatta. Tässä vierähti jokin tovi, mutta asia saatiin selvitettyä. Hetki tämän jälkeen, kun sain sulateltua renkaat auki, aloin jälleen viuhtomaan perhoa. Mutta kas kummaa, kun toistin uudestaan tuon renkaiden sulattamisen, napsahti vapa kärjestä poikki. Toinen vapa samalle kesälle. Tämä olikin sitten kyllä päivälle upea päätös.

Tästä sen enempää lannistumatta, laitoin kamat kasaan ja totesin, että eiköhän tämä kausi sitten ollut tässä, ensi keväänä uudestaan.

Reissu oli onnistunut, vaikka kalaa ei saatu ja pieniä vastoinkäymisiä olikin.
Kiitos kuuluu Mikolle ja hyvälle seuralle. Mikko sai minun tekemät perhot ja muutenkin saatiin hieman tyydytystä kalastus himoihin.

Kotiin päästyäni ajattelin vielä, pankin sivuilta selvittää tuon lupahomman. Tosiaan oli järjestelmä sitten hävittänyt tuon viestin samalla, kun oli sen tilinumeron vaihtanut. Joten tätä jälkipuintia jään nyt odottelemaan. Näitä sattuu, mutta jatkossa tulee varmasti tarkistettua tämäkin asia.
KUVIA LISÄÄ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti