Kierros Storträskissä pitkästä aikaa

Suunnittelin jo alkuviikosta, että lähden pistäytymään kalassa pitkästä aikaa Storträskissä Sipoossa. Vaimon vapaapäivä lauantaina toi tähän mahdollisuuden.

Starttasin kotoa lauantaina hieman ennen kahdeksaa ja ajelin tuon puolituntia pelipaikalle. Säätiedoitus oli luvannut pilvistä, mutta sateetonta päivää. Siltä tuo aamulla näyttikin, vaikka aurinkokin pilviverhon takaa toisinaan pilkottikin. Parkkipaikalle päästyäni, paikalla oli jo muutama auto. Tosin osasin hieman odottaakin, että paikalla on muitakin kalastajia, lampi kun on tahnaonkijoiden suosiossa. Nappasin repun selkään ja vavan käteen ja lähdin kävelemään kohti lampea, muistelin polun olevan usein märkä vaikka viime kerrasta olikin jo parivuotta aikaa, mutta samalle tuo polku vaikutti kuin silloinkin, tosin polulle oli ilmestynyt laskuri, jolla seurataan ilmeisesti kulkijoiden määrää. Ota ja tiedä.

Saavuttuani lammelle, näin itärannalla muutaman tahnaonkijan ja länsirannalla joku heitteli haspelia. Kasasin setin itselleni kasaan ja lähdin kulkemaan länsirantaa pitkin kohti nuotiopaikkaa, sain matkalla parikin kosketusta kaloihin, toisen pysyen kiinni useamman sekunnin ja voimakkaat potkut välittyivät kyllä varsin tuntuvasti käsiini, irtosi kuitenki ja syykin selvisi, kun sain perhot käsiini, oli 1 koukku katkennut. Ei muuta kuin uutta perhoa kiinni ja homma jatkui.



Loppupätkä ei antanut tapahtumia ennen nuotiopaikkaa, jonne pistäydyin hieman pitämään taukoa ja juttelemaan osakaskunnan puheenjohtajan kanssa alueesta ja sen valvonnasta. Nyt seuraavassa osakaskunnan kokouksessa hyväksyttäneen minun valtuutus valvoa kyseisellä lammella, joten jotain hyvääkin tähän päivään mahtui. Samalla paikalta löytyi luvaton kalasta, jolle mätkäistiin näyttömääräys ja välineet haltuunotettiin poliisille. Näitä vain ikävä kyllä toisinaan tulee vastaan, vaikka ei tuo pitäisi mikään ongelma olla lupia kenenkään ostaa. Tulee vaan luvalle hintaa tuota kautta.

Tästä jatkoin kohti itärantaa, kun aurinko hävisi lopullisesti ja taivas avasi vesihanansa, vettä sateli kuuro luonteisesti noin tunnin ajan. Kalat lopettivat vähäisetkin pintomiset, mutta kalastajia paikalle valui lisää silti. Parhaimmillaan laskin reilut parikymmentä ukkoa rannoilta, osa perhoilla, toiset haspelilla ja loput tahnoilla.

Lähdin palamaan takaisin samaa reittiä kun saavuinkin, koska itäranta oli tiiviisti tahnakavereiden asuttama, enkä mieltänyt mukavaksi lähteä sinne siimoja oikomaan. Pääsin melkein samoille paikoille, missä aamullakin sain tapahtumia. Eli suunnilleen nuotiopaikkaa vastapäätä olevalle "niemen"kärjelle. Katselin vastarannalle, missä kaksi perhokaveria vaihtoivat perhoja siimaan, niin kuinkas ollakkaan samalle laiturille marssi muuan tahnaonkija, kysymättä mitään tempaisi vapansa siihen. Omasta mielestä aika sikamainen temppu, kun selvästi näki, että pojat siinä kalastivat. No samainen kaveri heitti tuossa pohjukassa siimansa, välittömästi samaan paikkaan, missä itse sain parinpotkun tärpin. Saihan tuo siitä sitten kalan siimansa päähän, mutta rantauttaminen ei onnistunut ja hirveä kiroaminen kuului läpi lammen, itseäni nauratti ihan pikkuisen vain, haha.



Heittelin itse vielä hetken aikaa siinä ja kuin vain "vittuillaikseni" tälle kaverille koukutin kalan ja sain sen nätisti haaviin asti. Ruokakalaksi lähti kotiin tämä noin kiloinen kirjolohi, kun tällä lammellahan C&R on kiellettyä. Jatkoin tyytyväisenä matkaa ja katselin/kyselin muilta kalojen saannista, tahnoihin oli tullut tärppejä, mutta ylösasti näitä ei oltu saatu. Toisen valvojan kanssa vielä hetki juteltiin, ennen kuin poistuin lammelta. Eipä ollut kaloja ylösasti muille tullut, kuin itselleni. Vaikka kalaa selvästi lammella oli ja paljon. Tärpit oli hentoja ja syönti aika olematonta.

Täytyy nyt syksyn aikana pistäytyä vielä toistekin paikalla, jollei useamminkin. Kivaahan tuo lampikalastuskin toisinaan on, varsinkin näin rauhoitusaikana, kun moni koski paikka on kiinni. Tosin rauhoituskin loppuu parin viikonpäästä, niin koskellekin taas pääsee. Ja tykkään tuosta lammesta, vaikka siellä onkin kalastajia usein paljon. Aina olen siellä kuitenkin mahtunut kalastamaan, kuten myös tällä reissulla. Toivottavasti sielä muutkin kalaa saivat, vaikka kohti hämärää mentiinkin, kun lähdin kotio.



Hieno päivä kaikin puolin, itse sain hermoja lepuutettua, isä täytti upeat 60 vuotta joten ONNITTELUT SINNE ja perhekin oli kovin hyvällä tuulella, kun kotio saavuin. Lie sitten johtunut siitä, että saivat olla hetken ilman minua vai siitä, että saavuin ajoissa kotiin reissulta, toisin kuin yleensä. =) Ota ja tiedä.

Kuva vuoden 2005 reissulta.

Onnea tälle takanani seisovalle, minua paljon kouluttaneelle/opettaneelle isälleni. Upea ikä saavutettu. Toivotaan vielä monia reissuja kanssasi pohjoisen vesillä, jonne sinun mielesi halajaa kokoajan entistä enemmän. KIITOS ja ONNEA ISÄ.

Uusia juttuja ja uusia kavereita

Jee Jee.

Tälle vuodelle olisi sitten lampikalastuskin aloitettu.
Tarkoituksena oli alkujaan lähteä Ahdin kanssa Nukarille reenaamaan tulevan vkonlopun Karkkilan karsintoja varten, vaan luonto ilmoitti perjantai iltana, että ei onnaa poijjaat. Kävin perjantaina työpäivän jälkeen kääntymässä Nukarilla ja katsomassa miltä tilanne näyttää, noh huonoltahan se näytti vettä oli runsaasti ja rantaviivaa katsoen n.3m ylempänä kuin normaalisti. Tultiin siinä sitten siihen tulokseen, että suunnataan tämän kertainen reissu Perniöön Lohenrenkaalle, jossa olisi omalle kohdalle ollut karsintapaikka parin viikon päästä, kuten myös Ahdilla. Omalta osalta jätän kuitenkin kyseisen kisan väliin, sopivasti samalle vkonlopulle sovitun haukireissun takia.

Starttasin auton la aamuna kirkkaassa kelissä n.klo 7. aamulla ja suuntasin kohti Kirkkonummea. Kirkkonummen päässä ei sitten olisi naviin ollut luottamista, kiitos tietöiden ja näin ollen tuli ajeltua oikeasta rampistakin ohitse. Pienen kiertelyn jälkeen löysin kuitenkin Ahdin kotipihaan, kamat kyytiin ja jätkät autoon. Tästä sitten suunnaksi Lohenrengas.
Matka suijui kuten kaikki muutkin reissut tähän mennessä, jälleen ajelin ohi oikeasta risteyksestä, en tosin navin takia, vaan oman ajatuskatkoksen. =)

Paikalle kuitenkin löydettiin viimein kellon näyttäessä 9.30. Muutama auto oli parkissa ja lisää tuli pikkuhiljaa. Yksin ei siis tarvinnut lampia kierrellä. Itse en paikalla ole ennen käynyt joten uusi kokemus sinällään. Muutenkin on lampikalastus vähiin jäänyt, viime kesänä muutamaan kertaan.
Kamat saatiin laitettua kalastus kuntoon ja suunnattiin ensimmäisenä Pömpiäisen rantaan. Pinnassa ei elämää näkynyt, eikä kyllä siiman päässäkään. Heitto oli itsellä hieman hukassa alkuun, mutta siitä se sitte päivän mittaan taas parantui ja perhotkin lähtivät reilusti rannasta irti.

Pömpiäinen ei tuloksia antanut, näkymä kaloihin kuitenkin saatiin, liki rannassa uinut kirjo ja toinen joka kävi pinnalla molskauttamassa. Kierrettiin lampi ympäri ja tämän jälkeen suunnattiin isommalle Kivijärvelle. Rantaan tullessa paikalla olikin jo pari pervoilijaa. Aloiteltiin heti tulo rannasta heittolaitureilta vispaaminen. Pintaelämää ei täälläkään näkynyt, paria sorsaa lukuunottamatta. Aikamoinen lemmenleikki oli menossa linnuilla menossa. Siinä pikkuhiljaa lampea myötäpäivään kiertäen tepasteli toinen rannalla olleista perhosankareista vastaan. Siinä tulikin sitten turistua jokunen tovi paikasta ja eräästä netin sankarista joka ei niin kaikkien mieleen ole. Todettiin, että samoissa karsinnoissa ollaan tulevalla kaudella ja "liki" naapureita. Sovittiin vielä pikaisesti kalarehvit tulevalle tiistaille. Josko päästäisiin ihan joellekin reenaamaan. Kyllä tämä on hienolaji, uusia tuttavuuksia ja uusia asioita harvase reissu. Eipä ollut tapahtumia ollut hänelläkään, joten ei oltu ainoita ketä ei onnistanut. Kierreltiin siinä loppu lampea läpi ilman minkäänlaista tuttuvuutta vavan kautta kalaan, pinnassa kävi yksi pyörähtämässä siinä oli kaikki tapaukset tällä lammella. Jollei sitten lasketa tähän lampeen menetettyjä perhoja, Ahdilla 7kpl ja itsellä 2kpl.

Kierros saatiin täyteen ja meinattiin josko sitä sitten pitäisi kunnon evästauon. Paisteltiin makkarat Pömpiäisen rannalla ja nautittiin auringosta. Päivällä lämpötilakin kohosi varmaan reippaaseen 15 asteeseen, joten pakko oli takkikin heittää takas autoon. Siinä kesken evästyksen kävi Pömpiäisessä kirjo läjäyttämässä pinnassa, mutta pikaisen perhontarjonnan tulos oli edelleen pyöreä nolla.

Siirryttiin tauon jälkeen uudelle järvelle (nimestä ei tietoa) joka löytyy heti paikalle tulotien vierestä. Täällä oli 1 pervoilija rannalla ja kertoi yhden tapahtuman saanneen. Rannan korteikossakin pariin kertaan käsi kirjoevä pyörähtämässä. Päätin tässä kohtaa itse sitaista kolmen setin perhoja isosta pieneen ja kaikki erivärejä. Taisipa olla kolmas heitto ja tunsin kun vapavääntyi, tuntui kovin oudolta ei nykyjä, mutta siima lähti kummasti tekemään laajaa kaarrosta poikittain itseeni nähden. Tuli kokoajan lähemmäs siiman vedon yhteydessä. No tulihan se sitten viimein näkösällekin, n.2m mittainen risu oli pohjasta tarttunut matkaan. =) Seuraava heitto ja jälleen tämähti, tosin nyt jäi sitten kaikki 3 perhoa pohjaan kiinni ja piuhat poikki. Sama ralli jatkui molemmilla, perhoja menetettiin, mutta kaloja ei piuhojen jatkeeksi saatu.
Neljän maissa tieltäkatsottuna lammen vastarannalla tunsin jälleen saman ikävän tunteen, siima pysähtyi kuin seinään ja olin takuuvarma, että olin saanut jälleen vihatun pohjan kiinni. Ensin tempaisin kuin yleensäkin siimaa ylöspäin, josko lähtisi perhot irti, vaan "pohja" olikin toista mieltä. Tämähän elää, siima lähti liikkeelle vinhaa tahtia ja kirbeli kävi ensimmäisen kerran näyttäytymässä pinnassa. Voimakas kala, teki muutaman isomman kaarroksen ennen kuin lopulta antautui todella helpon tuntuisesti. Kala haaviin, kuvat, mittaus ja kala takaisin lampeen. n.1,5kg ja 48cm kaunis eväkäs.

Olisin odottanut isompaa mekastusta, mutta nyt sitä ei saatu tältä liitsiä purreelta kalalta. Tästä sitten jatkettiin rantaa eteenpäin, eikä siinä mennyt kuin vajaa tunteroinen, kun Ahdin siiman päässä mekasti jo paljon pirteämpi kirjo. Pari kaunista ilmaloikkaa ja kiertelyä, kala haaviin koukut irti, kuvat ja kala takas uimaan. +40cm kaunis evällinen.

Tällä jälkimmäisellä kalalla oli mädin tulo herkässä, sitä oli haavissa ja kaikkialla muuallakin. Kovin vaikutti maha tyhjältä tämän lastin purkamisen jälkeen, tässä vielä parit kuvat tästä sotkusta.

Pitihän sitä vielä tapahtumien saamiseksi Ahdin jättää muutama perho pohjaan. =)
Noh noh.. taisimpa itse tehdä vielä saman tempun ja tästä sainkin maininnan jo paikan päällä.

Päätettiin tästä vielä tehdä toinen kierros Pömpiäiselle ja Kivijärjelle, vaan laihat oli tapahtumat, itse tiputin juuri sidotut perhot toisella heitolla Kivijärveen johonkin kiinni ja sinne jäivät. Muita tapahtumia ei matkasta löytynyt, joten suunnattiin autolle ja kohti kotikulmia. Paikalta poistuttiin siinä ilta kahdeksan hujakoilla. Hiljaista oli muillakin ollut, paikalla kuitenkin perhoilijoita näkyi reipas 10 ukkoa ja yksi nainen.
Matkalla kotiin käytiin vielä Perniön ABC:llä vetämässä munkkikaffet. Rauhallinen matka kotiin tuotti vielä näkymiin kolmen peuran juoksut tien ylitse. Ahti Kirkkonummelle ja itse kotiin kellon näyttäessä 22.15. Täysipäivänen reissu, nautintoa ja kokemuksia. Hienokeli ja upea seura pelasti liki tyhjän päivän.

KUVIA

Kiitos tästä jälleen kalakaverille.
Palaillaan taas viikolla asiaan ja käydään kokeilemassa Nukaria.

Lampeilua Storträskissä

Tulipa sovittua Mikon kanssa reissu kyseiselle lammelle. Hiukan tyydyttämään pervoilun himoja. Päiväksi sovittiin 20.11 sunnuntai. Kun ilmatkin olivat vielä koko viikon lämpimänpuoleisia.

Vielä lauantaina näytti hyvältä, eikä tuo yöksi luvattu pakkanen (-4) hirveältä vaikuttanut.
Sunnuntai aamuna tuli herättyä 7 aikaan ja aamupalan jälkeen olikin aika pakata kamat autoon ja suunnata rehvipaikalle. Ei tosin kovastikaan mieltä lämmittänyt tiedosta, että yöllä oli pakkasta -10 astetta ja vielä lähtiessä oli -7 astetta.

Joka tapauksessa luvan olin jo perjantaina maksanut ja reissu oli sovittu, niin kyllähän sitä mennään pelipaikoille.

Siinä kun kamat vaihdettiin toiseen autoon ja suunnattiin kohti Kuusijärven kahvilaa, josta Mikolle lupa haettiin. Naureskeltiin kylmää keliä ja vastassa olevaa mahdollista jääkantta.

Kuusijärvellä ei hyvältä näyttänyt, kyseinen järvi kun oli täysin jääkannen päällystämä. Juotiin vielä aamukaffet luvan haun yhteydessä. Tästä sitten suunnattiinkin kohti kyseistä lampea. Mietittiin vain, että mitä tehdään jos lampi on samassa jamassa kuin Kuusijärvikin. Voi olla perhoilu hankalan puoleista touhua.

Aurinko paistoi, joten se toi hieman toivoa jäiden sulamisesta, vaan tuulta ei ollut lainkaan ja ilmakin pysytteli -5 paikkeilla koko päivän.

Tasakalliontien parkkipaikalle päästyämme, päätimme lähteä kävellen katselemaan maisemia, ennen kamojen kasaamista. Tosin kun ekaa kertaa paikalla oltiin, niin eikös poijjaat lähteny tietä väärään paikkaan. =)
Näinhän se tuppaa usein menemään, kun ei viitsitä yhtään katsoa karttaa/ohjeita mihin parkkipaikalta pitäisi lähteä.
Olipa lupaava alku, siinä kävi jo mielessä lausahdus. Kaupunkipojat lähtee perhoilemaan, eksyy matkalla ja kaiken lisäksi vielä lampi umpijäässä.

Palattiin siis takaisin autolle, lyötiin kamat nippuun ja otettiin hetken tuumausten jälkeen oikea suunta ja kohti lampea.

Hetken siinä saikin tallustella, ennen kuin lammelle päästiin. Pakkasen sävyttämä aamu sai kuitenkin mielen kirkkaaksi, kun huomasimme, että sulaa vettä oli riittävästi, jotta kalaan päästään.

Jostain kumman syystä Mikko oli raahannut vielä virpankin matkaansa. Ai jai.
Tosin kolmannella heitolla saikin ensimmäisen iskun siiman päähän. Pienehkö kirre kävi hieman kurittamassa, vaan ei pysynyt kiinni.

Itse tässä huidoin jo perhoa ahkeraan veteen, vaan ilman mitään tulosta. Kunnes alkoi pakkanen tehdä jälleen hallaa heittämiselle. Vaparenkaiden ja siiman jäätymisen muodossa. Odotettavaahan tämä oli.

Tässä sitten lähdettiin kiertämään lampea, välillä ihmetellen ja välillä heitellen. Sain kuin sainkin jonkin moisen iskun perhoon, mutta ei sen kummempaa. Yksi kala kävi pinnassa mulaamassa, joten ainakin kalaa pitäisi olla.

Ensimmäiselle heittolaiturille meno pysähtyi, kun koko "laiturin" pääty alkoi upota, n.30cm veden alle. Ei siis asiaa päätyyn.

Nuotiopaikan puoleinen pääty olikin sitten jääkannen alla, joten suunnattiin siinä pikkuhiljaa maisemia katsellen kohti nuotiota. Jossa oli tarkoitus paistella hieman makkaraa ja evästää muutenkin.

Tulet saatiin aikaiseksi ja hyvät turinat muutenkin. Evästeltyä ja ihmeteltyä minkin menoa jäällä. Oli aika suunnata takaisin toiselle puolelle sulan veden ääreen.

Aurinko lämmitti hieman siellä missä se pääsi paistamaan.
Jäätyminen häiritsi koko reissun tuota perhonheittämistä. Muutama heitto ja renkaiden aukominen. Tämä toistui koko ajan, eikä tuo perhokaan kovin kauas suostunut jäisen siiman kanssa lentämään.

Tässä kun päästiin sulan puoleista rantaa, noin puoleen väliin siitä mitä oli jäljellä, iski valvoja kimppuun. Hyvä näin, että valvonta oikeasti pelaa. Luvathan meillä oli kunnossa. Vai oliko sittenkään?
Mikolla oli tuolta kuusijärveltä haettu lupa ihan kunnossa, mutta omalta kohdalta ei. Olipa pankin järjestelmä tehnyt tepposet. Perjantaina lupaa maksaessani kirjoitin viesti kenttään asiaan kuuluvan tekstin (20.11.2011 klo 9.00, 12h/lupa), painoin maksa kohtaa ja kas kummaa, pankin järjestelmä ilmoitti vaihtaneensa tilinumeron IBAN numeroksi. Eihän tämä tietenkään minua haittaa ja sen enempää katsomatta laitoin maksuun. Tulostin vielä kuitin ja laitoin sen lompakkoon talteen sen enempiä tätä katsomatta. Valvojapa havaitsi tuon kyseisen epäkohdan. Viestikentän tekstiä ei näkynyt. Yritin puhelimella päästä pankin sivuilta katsomaan, tässä kuitenkin onnistumatta. Tässä vierähti jokin tovi, mutta asia saatiin selvitettyä. Hetki tämän jälkeen, kun sain sulateltua renkaat auki, aloin jälleen viuhtomaan perhoa. Mutta kas kummaa, kun toistin uudestaan tuon renkaiden sulattamisen, napsahti vapa kärjestä poikki. Toinen vapa samalle kesälle. Tämä olikin sitten kyllä päivälle upea päätös.

Tästä sen enempää lannistumatta, laitoin kamat kasaan ja totesin, että eiköhän tämä kausi sitten ollut tässä, ensi keväänä uudestaan.

Reissu oli onnistunut, vaikka kalaa ei saatu ja pieniä vastoinkäymisiä olikin.
Kiitos kuuluu Mikolle ja hyvälle seuralle. Mikko sai minun tekemät perhot ja muutenkin saatiin hieman tyydytystä kalastus himoihin.

Kotiin päästyäni ajattelin vielä, pankin sivuilta selvittää tuon lupahomman. Tosiaan oli järjestelmä sitten hävittänyt tuon viestin samalla, kun oli sen tilinumeron vaihtanut. Joten tätä jälkipuintia jään nyt odottelemaan. Näitä sattuu, mutta jatkossa tulee varmasti tarkistettua tämäkin asia.

KUVIA LISÄÄ