Koko kesä tätä onkin odotettu.

Jälleen kerran saavuttiin Mikon kanssa perjantai illaksi Nukarille. Itsellä oli tarkoituksena uittaa ensimmäisiä itse sitomia oikeita perhoja. Reissu aloitettiin tuttuun tapaan, laavun yläpuoleiselta koskelta.

Vettä joessa olikin jälleen oikein mukavasti. Mutta missä oli kaikki kalat???
Alkuun ei tapahtumia kuulunut eikä näkynyt, vaikka koko koskiosuus tuli hyvinkin tarkkaan koluttua, mahtoiko isolla väkimäärällä joen rannassa olla osuutta asiaan. Kelissä kun ei mitään vikaa ollut. Pikkuisen ripsi vettä taivaalta, joten passeli keli.

Laavu suvantokaan ei antanut osumia. Vasta suvannon alapuoleinen koski toi sitten Mikolle ensimmäisen tärpin, 25cm harjus käväisi kättelemässä ja pääsi tämän jälkeen jatkamaan uintiaan.

Mielen kiintoinen tilanna, itsellä kun ei mitään tapahtumia tähän mennessä ja Mikolla tuo yksi. Eikö oma sitomani perhot kelpaa? Tuo musta liitsi, tuli tässä kohtaa vaihdettua pinkillä kuulalla varustettuun pikku pupaan. Tämäkin itse sitoma.

Hetken aikaa koskea alas päin koluttua, iski itsellekin ensimmäinen kala kiinni. Vaikka tämä pieni taimen ylös asti tulikin, ei sitä voitu saaduksi laskea suun ulkopuolisen tartunnan takia. Muuta tämä koski ei antanutkaan. Ainoastaan padon yläpuoleinen suvanto, toi illan ainoan tärpin kirreen. Samoilta seuduilta kuin, edellisen reissun kalakin.
Pari upeaa pyrähdystä ja hyppy ilmaan. Siinä oli taisto kalaa kohtaan. Kättelemään ei päässyt. Tulipa ainakin todettua, että oma sitomakin perho pystyy kalaa tuomaan. =)

Illan hämärtyessä siirryttiin autolle ja suunnattiin kotiin. Tehtiin samalla päätös, että palataan heti lauantai aamuna takaisin. Sen verran jäi itseä tuo karkuutus häiritsemään.

Lauantai aamu alkoikin sumuisissa ja hieman koleassa ilmassa. Tällä kertaa aloiteltiin padolta nousu ylös päin.

Tuota eilen illalla karkuuttamaan kirreä, ei niiltä sijoilta enään löytynyt. Vaikka tuo kohta tulikin hyvin tarkkaan ronkittua, tosin eri pupan kanssa.

Kosken alaosasta iski, taimenen penikka perhoon kiinni. Tuollainen reipas 20cm, tällä kertaa suusta kiinni. Hetken matkaa tästä ylös päin, iski samaiseen perhoon vielä toinen, pienempi kiinni. Perhon vaihto ja loppu koski ylös. Matkalla itselle vielä kolmas taimen ja Mikollekin yksi. =)
Kaikki vain tuota pientä. Alkuun oli suunnitelmissa, vielä tuo laavu suvanto koluta läpi, vaan rannoilla oli 3 kepin heiluttajaa jo ennestään, niin päätettiin suunnata padon alla kuohuvalle koskelle. Ensimmäinen kerta tänä kesänä, kun tuolle osalle osun paremman veden aikaan. Kalat vaan tuntuivat olevan todella hyvin hukassa myös tältä osalta jokea.

Hetken aikaa tuota ehdittiinkin alaspäin ronkkia, kunnes koko kesän odotettu asia sai iskeä minuun. Tuo pirun petollinen isompi kivi, kun varovasta liikkumisesta huomaamatta, päätti kuitenkin lähteä vauhdilla kallistumaan. Seuraava kivi ei sitten osunutkaan jalan alle, niin uimaanhan sitä päädyttiin. Näin kahluuhousujen kera, se kun on todella mahtavaa. Niistä pysyy vesi ulkona, niin kuin myös sisällä. Onni onnettomuudessa, että satuin tipahtamaan selälleni 2 kiven väliin, niin ylös nouseminenkin sattui olemaan helppoa. Isoimmilta vahingoilta siis selvittiin. Henkinen puoli onkin eri asia. =)

Tämä tapaus vain tarkoitti reissun lopetusta. Nyt on sitten Vantaanjoessakin "uitu". ei mieluisa kokemus, mutta jälleen tuli muistutus tuon lajin vaaroista, kun kivillä hypitään/liikutaan.

Onneksi kamera oli, itsellä niin ei päässyt Mikko ikuistamaan tuota tapausta. Vaikka kamera olikin reissussa, niin kuvia ei tullut otettua. Noita pieniä taimenia, kun ei viitsi kuvauksen takia vaivata.

Hyvä reissu kaikin puolin muuten, kalat vain hukassa.
Seuraavaa Nukarille suuntaavaa reissua, saakin varmaan tovin odotella. Rauhoituksia ennen ei pelipaikalle kerkeä. Joten ensi keväänä sitten, talven kun harrastan toista heittolajia ja sidoskelen noita perhoja.

Kyllä tässä tosin syksyn aikana vielä kalaankin pääsee. Karkkilaan ja Vanhankaupunginkoskelle on tarkoitus ainakin suunnata. Niin ja onhan ne kerhon lammen päättäjäisetkin edessä vielä

Näillä kuulumisin ensi kertaan.

Nukarin pika visiitti.

Saimpa kesken duunipäivän puhelun, Mikko oli käynyt aamuste kääntymässä paikalla ja oli vielä jäänyt nälkä iltaa varten, joten kyllähän sitä piti lähteä käymään paikalla lievittämässä toisen nälkää.

Sovittiin treffit myllykukolle, josta yhden auton voimin nukarille. n.18.10 paikanpäällä. Autoja parkissa oli kymmenkunta, joten ruuhkaa oli odoteltavissa. Kyllähän sitä porukkaa koskella olikin, mutta vielä mahtui mukaan.

Mikko raapas kamerankin matkaan ja jossain kohtiin totesikin, että täytyyhän sitä jokin kalakuvakin matkalta saada.

Aloiteltiin laavun yläpuoleiselta koskelta, pienten sotkujen selvittelyjen jälkeen päästiin itse asiaankin, alku ei kovasti tuonut tapahtumia pyöreä nolla taululla.

Pikkuhiljaa valuttiin alas päin. Hieman ennen laavusuvantoa tuli tapahtumatkin peliin, ensin pienehkö harri kävi kiduttamassa larvaa, onneksi ei pysynyt kiinni.
Hetki tämän jälkeen, kävi raju tälli siiman päässä, taimen n.30-35cm kävi raivoisasti perhon kimppuun, ihan kiva rimpuilu ja vain hetki ennen haavia, otti ja lähti.

Mikkokin muutaman kuvan sai paikan päältä otettua, fiilistely kuvia niin sanotusti.

Matka jatkui alas päin. Laavusuvanto oli miehitetty, joten se päätettiin suosiolla jättää väliin ja siirtyä hieman koskea alaspäin. Ensimmäisille heitoille, eikä niitä seuraaville heitoille, ei kyseisestä koskesta tapahtumia saatu, vaikka jokainen pienikin mahdollinen paikka tuli ronkittua, ainakin Mikon toimesta hyvinkin tarkkaan.

Kosken alaosilla hieman ennen padon suvantoa, larva valui pikku hiljaa alaspäin, kohti minua. Näky oli upea, kirkas välähdys ja pam. Kirbeli iski kiinni, harvinaisen pirteyden kera. Vain hetki iskusta ja siimaa rullasi ulos 15m, kivaa. Tässä kohtaa Mikkokin pienen huutelun jälkeen havahtui ja kaivoi kameran esille.

Nyt oli mahdollisuus hyviinkin kuviin. Sain kelailtua kirren n, 2m päähän kun kela pärähti uudemman kerran, toinen n.25m pyrähdys kohti patoa. En ole moista hulinaa kirreltä ennen nähnytkään. Väsytys kuvat otettu ja kala haaviin.

Pikaiset kuvat maissa ja kala takaisin elvyttelyn jälkeen.

Arvio n.1,2kg. Jokainen päätelköön kuvasta lisää.

Hieman yhdeksän jälkeen, päätettiin pakkailla kamat ja suunnata pois. Pieni katselu kierros vielä Lemmensillalla ja siitä kotio.

Mikolle saaliiksi reissusta tuli, kokemusta, kokemusta, uppopuiden "rakkaus" ja läjä kuvia. Niitä kuvia odotellen, jotta saadaan tännekin lisättyä.

------Kaikki kuvat Mikon ottamia, siitä iso KIITOS hänelle.-----