Jälleen kerran tuli lähdettyä Nukarille siimoja oikomaan, toistamiseen tälle kaudelle. Janne lähti mukaan kaveriksi ja kuskiksi. Tutustumaan perhoilun saloihin.
Jannelle haettiin aamuste hieman 8 jälkeen luvat Seolta, siinä sitten vielä kupit kaffetta ja suunnaksi ranta.
Parkkipaikalla kamoja kasatessa huomasin taas edukseni, että kyllä kannattaa sitoa perukkeet perhoineen valmiiksi kotosalla, niin ei sormet jäädy. Vaan kuinkas ollakkaan, oliko se sittenkään hyvä idea. =)
Jonkin moisen sotkuun olin saanut perukkeet kuitenkin kieputettua, joten aukomiseen meni aikaa liki 20min ja sormet oli todella kohmeessa, aamun mittarilukemat kun huitelivat siinä -4 hujakoilla. Mitä tästä opin??? En taas mitään, jollei jollain satu olemaan jotain helv... hyvää vinkkiä tuon valmiin perukkeen säilömiseen, niin kertokaa ihmeessä.
Rantaan kuitenkin päästiin ja alkuun hieman piti Jannelle näyttää miten se siima siitä vavasta lähtee liikenteeseen. Hyvin tuntu oppi menevän jakeluun ja jonkin verran tuntumaakin taisi tulla, kun loppu reissusta se siima jo viuhui rullaamalla sinne 10metrin tietämiin. Ei kaikkein helpoin paikka opetella, kun pusikkoa ympärillä ja sen huomasi myös Janne useamman menetetyn perhon kanssa.
Alkujaan pommitettiin padon yllä olevaa, hitaampi virtaista aluetta ilman tuloksia. Tästä siirryttiin sitten suoraan tuonne koulusuvannolle. Sitä siinä pikkuhiljaa ronkittiin ja tultiin reunaa myöden alaspäin. Välillä vavanrenkaita aukoen ja välillä vain ihmetellen maailmanmenoa.
Kunnes tästä kohtaa ronkittuani (katso ylempikuva) totesin...
Kas kummaa täältähän löytyi kalaa. Aikani olin siinä jo paikkaa ronkkinut, kun vihdoin siima kiristyi ja hetken ajan taimen potki siiman päässä, kunnes antautui kohtalaisen helposti. Kylmä vesi teki varmasti tehtävänsä voimien kuolettajana. Kala haaviin, perho irti, kuvat ja kaveri takas jatkamaan menoaan. Tuollainen hiukan 30cm ylitse päässyt taimenen penikka, varsin nätti kaveri. Näin oli omalta osalta kauden ensimmäinen kalakin ylös saatu. Isoimpia taimenia mitä olen Nukarilta tavoittanut. Toi hymyn naamalle ja uskoa tulevaan.
Tästä siirryttiin laavulle evästämään.
Laavusuvanto ei kaloja tai havaintoja tuonut, joten jatkettiin alaspäin. Päätettiin käydä kääntymässä aina tuolla Harrikosken alla kääntymässä. Vähän paikkoja katselemassa. Hyvältähän ne näyttää edelleen, mutta paha on rannassa viskoa, jääkansi kun on petollinen ja hurjasti puita kaatunut jokeen ja rantaan. Paikkoja joista kalan olisi olettanut tulevan löytyi ja niitä tuli myös kalastettua ilman tulosta. Tosin jos olisi kala innostunut perhoon tarttumaan ja hieman virkeällä päällä olemaan, niin ongelmissa olisi äkkiä ollut, kaatuneiden puiden oksistoon mennessä olisi peli ollut hyvin pitkälti menetetty.
Sitä siinä sitten noustiin ylöspäin välillä aina paikkoja kokeillen. Vaan kun ei kalaa tuntunut löytyvän, niin suunnattiin suoraan sitten takas autolle ja näin ollen reissu oli taputeltu.
Mukava aamupäivä, hyvässä seurassa ja kauden avauskalan saanti piristi tätä pääsiäistä kummasti.
Seuraavaa kertaa odotellessa... ehkä sitten jo maanantaina hieman erilaisissa maisemissa.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Se On Moro.
7.4.2012
18.3.2012
Nukari 18.3.2012
No nyt se on virallisesti kausi avattu.
Aamulla tuossa yhdeksän pintaan alkoi parempi puolisko hätyytellä minua pois kotoa, lieneen syynä nämä kalastajan vieroitus oireet pitkin talvea, että oikeen piti hätistää kalaan. =)
Mikäpä tuossa, kun tarkoitus oli kuitenkin lähteä, nyt vain formulat veivät aamulla tuon kiinnostuksen hetkeksi pois kalastuksesta.
Suuntasin siitä sitten sen suurempia ihmettelemättä autolle kamojen kanssa, matkaan tosin lähtivät vain kamera, 1 rasia pervåja, kahluutakki, vissun vapa ja guiden kela. Pitihän se uusi aisapari ottaa matkaan kokeiltavaksi. Kalastus oli tällä reissulla se tois sijainen asia.
Suuntasin kotoa suoraan SEOlle hakemaan vuosiluvan ja kupposen kaffetta. Tuttu hinta luvalle 61€. Siinä tuli seon pihassa kahvista ja auringosta nauttien sitaistua perukkeeseen streemu.
Tästä siis suunnaksi nukarin parkkipaikka. Paikalle saavuttua aurinko senkuin porotti ja vesi solisi kivasti. Joku siinä tuli kyselemään, että taimenia narraamaan, pienen virneen kera. Itsellekin pieni nauru tästä pääsi. Totesimpa vain, että täytyyhän sitä kausi avata ja hieman saada heittoharjoitusta ennen tositilannetta. Se kun oli jo vahvasti tiedossa, että hirveästi ei heittopaikkoja saati kaloja ole edessä.
Niin kuin arvelinkin, nuo todella pahassa kunnossa olevat portaat alaspäästyäni, oli edessä jäätä, jäätä ja jäätä. No ei sentään aivan mahdotonta tuo ajatus siiman kastelusta. Kaloista kylläkin. Ja jos ny olisi niin hassusti käynyt, että tuolta olisi joku iskenyt siiman päähän, niin toivotonta olisi ollut ylös saada. Jään reunalta n.1m tiputus veteen, taikka sítten sellaiset paikat, mistä olisi itse päässyt jokeen uimaan. Haavia kun ei matkassa ollut. Päädyin vain tosiaan kokeilemaan tuota heittämistä uuden kepin ja siiman kanssa. Hyvinhän tuo tosiaan tuntui toimivan ja sopivan omaan käteen.
Tuossa viuhtoessa, osui silmääni liikettä hangen päällä. Hankikorrihan se siellä viipotti menemään. Näitä näkyikin kokonaiset 7kappaletta koko reissun aikana. Sen enempää näitä en kyllä etsinyt, mutta joku sentään näkyi.
Paikkoja heittämiseen oli useampiakin, mutta näistä virroista ei niitä kaloja kylläkään tällä hetkellä löydy. Myöhemmin suvena sitten.
Kaikkiaan heitot jäivät n.30kpl. Pääasia kun tuli selväksi, setti toimii omissa käsissä ja heittotaitoakin on vielä hiven jäljellä. Ehkäpä siis on mahdollista jopa päästä kunnon tuntumaan heti, kun vain sellainen tilanne tulee. Viimeistään sitten reilun kk päästä karsinnoissa. Sen verran pahalta tuo nukarin tilanne vielä näyttää, että ei ainakaan seuraavaan 2-3vkon ole kunnon kalastukseen mahdollisuuksia, sillä nuo jäät/lumet kun tuolta lähtevät liikkeelle niin veden pinta nousee ja rajusti. Tällä hetkellä tuota vettä ei hirveitä ollut, mutta kuvista paljastuvat hyvin noiden jäiden tilanteet.
Virhon keväällä nukarille suunnitellut kunnostustyötkin näkyvät jo maisemakuvassa, kutusoraalöytyi kasapäin. Tässä vielä linkki virhon sivuille, jossa enemmän asiasta.
Laavusuvannolla hieman avonaista vettä reunoilla, samoin tuolla koulusuvannolla. Muuten kyllä aika lailla kattava jääpeite yllä.
Tässä vielä muutama kuva paikan päältä.
ja loput täälä
Aamulla tuossa yhdeksän pintaan alkoi parempi puolisko hätyytellä minua pois kotoa, lieneen syynä nämä kalastajan vieroitus oireet pitkin talvea, että oikeen piti hätistää kalaan. =)
Mikäpä tuossa, kun tarkoitus oli kuitenkin lähteä, nyt vain formulat veivät aamulla tuon kiinnostuksen hetkeksi pois kalastuksesta.
Suuntasin siitä sitten sen suurempia ihmettelemättä autolle kamojen kanssa, matkaan tosin lähtivät vain kamera, 1 rasia pervåja, kahluutakki, vissun vapa ja guiden kela. Pitihän se uusi aisapari ottaa matkaan kokeiltavaksi. Kalastus oli tällä reissulla se tois sijainen asia.
Suuntasin kotoa suoraan SEOlle hakemaan vuosiluvan ja kupposen kaffetta. Tuttu hinta luvalle 61€. Siinä tuli seon pihassa kahvista ja auringosta nauttien sitaistua perukkeeseen streemu.
Tästä siis suunnaksi nukarin parkkipaikka. Paikalle saavuttua aurinko senkuin porotti ja vesi solisi kivasti. Joku siinä tuli kyselemään, että taimenia narraamaan, pienen virneen kera. Itsellekin pieni nauru tästä pääsi. Totesimpa vain, että täytyyhän sitä kausi avata ja hieman saada heittoharjoitusta ennen tositilannetta. Se kun oli jo vahvasti tiedossa, että hirveästi ei heittopaikkoja saati kaloja ole edessä.
Niin kuin arvelinkin, nuo todella pahassa kunnossa olevat portaat alaspäästyäni, oli edessä jäätä, jäätä ja jäätä. No ei sentään aivan mahdotonta tuo ajatus siiman kastelusta. Kaloista kylläkin. Ja jos ny olisi niin hassusti käynyt, että tuolta olisi joku iskenyt siiman päähän, niin toivotonta olisi ollut ylös saada. Jään reunalta n.1m tiputus veteen, taikka sítten sellaiset paikat, mistä olisi itse päässyt jokeen uimaan. Haavia kun ei matkassa ollut. Päädyin vain tosiaan kokeilemaan tuota heittämistä uuden kepin ja siiman kanssa. Hyvinhän tuo tosiaan tuntui toimivan ja sopivan omaan käteen.
Tuossa viuhtoessa, osui silmääni liikettä hangen päällä. Hankikorrihan se siellä viipotti menemään. Näitä näkyikin kokonaiset 7kappaletta koko reissun aikana. Sen enempää näitä en kyllä etsinyt, mutta joku sentään näkyi.
Paikkoja heittämiseen oli useampiakin, mutta näistä virroista ei niitä kaloja kylläkään tällä hetkellä löydy. Myöhemmin suvena sitten.
Kaikkiaan heitot jäivät n.30kpl. Pääasia kun tuli selväksi, setti toimii omissa käsissä ja heittotaitoakin on vielä hiven jäljellä. Ehkäpä siis on mahdollista jopa päästä kunnon tuntumaan heti, kun vain sellainen tilanne tulee. Viimeistään sitten reilun kk päästä karsinnoissa. Sen verran pahalta tuo nukarin tilanne vielä näyttää, että ei ainakaan seuraavaan 2-3vkon ole kunnon kalastukseen mahdollisuuksia, sillä nuo jäät/lumet kun tuolta lähtevät liikkeelle niin veden pinta nousee ja rajusti. Tällä hetkellä tuota vettä ei hirveitä ollut, mutta kuvista paljastuvat hyvin noiden jäiden tilanteet.
Virhon keväällä nukarille suunnitellut kunnostustyötkin näkyvät jo maisemakuvassa, kutusoraalöytyi kasapäin. Tässä vielä linkki virhon sivuille, jossa enemmän asiasta.
Laavusuvannolla hieman avonaista vettä reunoilla, samoin tuolla koulusuvannolla. Muuten kyllä aika lailla kattava jääpeite yllä.
Tässä vielä muutama kuva paikan päältä.
ja loput täälä
Tunnisteet:
2012,
Nukari,
Nukarinkoski,
Sumari,
Vantaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)