Jannelle haettiin aamuste hieman 8 jälkeen luvat Seolta, siinä sitten vielä kupit kaffetta ja suunnaksi ranta.
Parkkipaikalla kamoja kasatessa huomasin taas edukseni, että kyllä kannattaa sitoa perukkeet perhoineen valmiiksi kotosalla, niin ei sormet jäädy. Vaan kuinkas ollakkaan, oliko se sittenkään hyvä idea. =)
Jonkin moisen sotkuun olin saanut perukkeet kuitenkin kieputettua, joten aukomiseen meni aikaa liki 20min ja sormet oli todella kohmeessa, aamun mittarilukemat kun huitelivat siinä -4 hujakoilla. Mitä tästä opin??? En taas mitään, jollei jollain satu olemaan jotain helv... hyvää vinkkiä tuon valmiin perukkeen säilömiseen, niin kertokaa ihmeessä.
Rantaan kuitenkin päästiin ja alkuun hieman piti Jannelle näyttää miten se siima siitä vavasta lähtee liikenteeseen. Hyvin tuntu oppi menevän jakeluun ja jonkin verran tuntumaakin taisi tulla, kun loppu reissusta se siima jo viuhui rullaamalla sinne 10metrin tietämiin. Ei kaikkein helpoin paikka opetella, kun pusikkoa ympärillä ja sen huomasi myös Janne useamman menetetyn perhon kanssa.
Alkujaan pommitettiin padon yllä olevaa, hitaampi virtaista aluetta ilman tuloksia. Tästä siirryttiin sitten suoraan tuonne koulusuvannolle. Sitä siinä pikkuhiljaa ronkittiin ja tultiin reunaa myöden alaspäin. Välillä vavanrenkaita aukoen ja välillä vain ihmetellen maailmanmenoa.
Kunnes tästä kohtaa ronkittuani (katso ylempikuva) totesin...
Kas kummaa täältähän löytyi kalaa. Aikani olin siinä jo paikkaa ronkkinut, kun vihdoin siima kiristyi ja hetken ajan taimen potki siiman päässä, kunnes antautui kohtalaisen helposti. Kylmä vesi teki varmasti tehtävänsä voimien kuolettajana. Kala haaviin, perho irti, kuvat ja kaveri takas jatkamaan menoaan. Tuollainen hiukan 30cm ylitse päässyt taimenen penikka, varsin nätti kaveri. Näin oli omalta osalta kauden ensimmäinen kalakin ylös saatu. Isoimpia taimenia mitä olen Nukarilta tavoittanut. Toi hymyn naamalle ja uskoa tulevaan.
Tästä siirryttiin laavulle evästämään.
Laavusuvanto ei kaloja tai havaintoja tuonut, joten jatkettiin alaspäin. Päätettiin käydä kääntymässä aina tuolla Harrikosken alla kääntymässä. Vähän paikkoja katselemassa. Hyvältähän ne näyttää edelleen, mutta paha on rannassa viskoa, jääkansi kun on petollinen ja hurjasti puita kaatunut jokeen ja rantaan. Paikkoja joista kalan olisi olettanut tulevan löytyi ja niitä tuli myös kalastettua ilman tulosta. Tosin jos olisi kala innostunut perhoon tarttumaan ja hieman virkeällä päällä olemaan, niin ongelmissa olisi äkkiä ollut, kaatuneiden puiden oksistoon mennessä olisi peli ollut hyvin pitkälti menetetty.
Mukava aamupäivä, hyvässä seurassa ja kauden avauskalan saanti piristi tätä pääsiäistä kummasti.
Seuraavaa kertaa odotellessa... ehkä sitten jo maanantaina hieman erilaisissa maisemissa.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Se On Moro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti