Viime vuoden Nunaksen reissusta selvinneenä, samainen porukka alkoi suunnittelemaan tällekin vuodelle pohjoisen reissua, joka monesta vaihtoehdosta päätyi Puljun kylän seudulle ja Syvä-Tepaston varteen osuvalle Vääräkän mökille.
Nettiä tuli asian tiimoilta selailtu, tosin aika vähäiset tiedot tämä ihmeellinen bittivaltakunta antoi. Joitain kuvia ja tekstejä kuitenkin. Kartta alueelta tuli hommattua ja sitäkin tutkisteltua useampaan otteeseen, ainakin omalta osalta. Ajatuksissa kun oli toteuttaa ensimmäinen kunnon perhostus viikko omalla perhouralla.
Isompia odotuksia ei uskaltanut reissuun ajatella, mutta oma päätös oli, että virppavehkeitä ei tule käytettyä, vaikka nekin kyllä mukaan lähti. Muulla porukalla, kun on nuo kamat mukana, niin onhan se jonkun pyrittävä perhoillakin kalaa saada. Joten omassa mielessä kävikin pienimuotoinen ”taisto” uistimet vs perho, tosin suhteessa 3 virveli miestä ja yksi perhoaja.
Itse tuolle 1350km reissuun tuli lähdettyä Klaukkalasta n.klo 18.40 perjantaina 12. päivä, suunnaksi otettiin Espoo ja sieltä matka jatkui kohti kulttuuripääkaupunkia Turkua, tarkemmin Raisiota ja siitä vielä viimeisen miehen hakuun Mietoisiin. Näin oli kaikki samat karvaiset kaverit edellisiltäkin reissuilta tutuksi tulleet jälleen kasassa. Mietoisista olikin aika aloittaa matka kohti pohjoista. Tiedossa oli, että rankka ajopätkä oli edessä. Yön tunnit ja aamun tunnit siinä sitten menikin. Rovaniemi oli viimeinen auton lastaus piste, siis kaupassa käynti. Kaikkien tarpeellisten ja vähemmän tarpeellisten ostosten ja auton lastauksen jälkeen suunnattiin viimeiseen rupeamaan kohti Sirkkaa ja kalastuslupia. Heh heh. Eipäs ollut niin helposti hoidettu, kuin olisi olettaa saattanut. Kaikkien pienten metsästysten ja kyselyjen jälkeen luvatkin alueelle saatiin. Tämä tosin ottikin oman aikansa ja muutaman ylimääräisen kilometrinkin kerrytti. Kaikki hyvin, luvat taskussa ja mökin pihaan saavuttiin lauantaina n.klo 14 aikoihin.
Ensi silmäys mökkiin ja alueeseen, UPEAA. Loistavat puitteet kalaan ja rauhaan. Vesi näytti tosin jo tässä kohtaa olevan alempana kuin normaalisti n.-15cm.
Ensimmäiseksi päiväksi ei ihmeemmin suunnitelmia ollut, vaan asettautumista ja lepäilyä rankan ajon jälkeen, tosin kyllä kalakamat tuli aika nopiaan laitettua iskuun ja suunnattua hetkeksi kokeilemaan mökin ympäristöstä kyseistä jokea. Ei kylläkään osumia tullut tälle illalle. Saunonta ja hölynpölyn lörpöttelyä äijien kesken, niin ilta se siinäkin vierähtää. Huomenna sitten...
Aamuste hyvin nukutun yön jälkeen tuli heräiltyä 10 hujakoilla. Hiukan taisi matka painaa vielä aamuste. Ilma oli sellaista puolipilvistä ja lämpöä 14 astetta, pienehkö tuulen vire lisäksi. Lupaava kalastus sää. Ensimmäiseen reissuun lähdettiin alaspäin mökiltä, kohti Heikinäijää upeat kalalle näyttävät paikat tulikin vastaan, vaan tärpin tärppiä ei antanut. Mökille palailtua, olikin aika sapuskan. Siinä sitten iltapäivä oltiinkin ja ihmeteltiin maailman menoa. Rentoutumista siis, kera parin juoman. Illemmalla lähdettiin kahden miehen voimin ylävirtaan katselemaan paikkoja ja tutustumaan jokeen. Tämä reissu toikin jo saalista, virveliin pari ahventa ja jänkäkoira. Perhoon iski 31cm harri, joka tässä kohtaa lähti myös mukaan. Pari pienempää tuli myös koukutettua ja päästettyä takaisin. Paluu mökille olikin antoisaa, kun sauna oli lämmin ja oluttakin oli tarjolla. Näin siis päivä täynnä.
Yö siinä meni taas univelkoja takaisin ottaen. Päivä olikin kirkas aurinko kun porotti pilvettömältä taivaalta. Ei hyvä. Päivälle ei tullut lähdettyä kuin omalta osalta pienelle yläpuolen kierrokselle. Pientä harria tuli vapautettavaksi asti useampi. Ei muuta. Illalla jätkät lähti vielä veneellä alemmalle suvannolle vieheitään uittamaan ja saaliksi saivat ahvenen. Ei päivälle siis isompia merkintöjä saatu.
Kello löikin seuraavana aamuna kahdeksaa ja ylös noustiin. Ilma oli jälleen kirkas ja pienen tuulen siivittämä. Aamulla oli jo 14 astetta mittarissa, joten lämmin päivä oli tiedossa. Joki vesikin oli lämmintä ja lasku suunnassa koko ajan. Kalastuksen suhteen ei ehkä paras mahdollinen tilanne. Päivä siinä oltiinkin mökin alueella ja pelailtiin. Ei hirveästi päivä houkuttanut joen varteen lämmön takia. Omalta osalta kun vielä orastavaa flunssaa tiedossa. Omalle kohdalle niin tuttua kun lomalla on.
Illaksi päätettiin lähteä käymään Ounasjoella Puksukoskella. Itse kahluukamat kun sain puettua, oli muut jo hävinnyt rantaan. Rannalla lähdettiinkin osa ylös- ja osa alaspäin. Pitkä koski kun kyseessä oli, niin kalastettavaa riitti. Vesi tosin oli täälläkin todella alhaalla, kosken pystyi helposti kahlaamaan toiselle puolelle useammastakin kohdasta. Laitoin mustan puhin siiman päähän, koska kyseinen perho oli toiminut edellisinä päivinä ”hyvin” myös tepastolla. Eikä montaakaan heittoa, kun ensimmäinen pärskäys perhon ympärillä kävi. Pieni harri n.28cm tuli ylös asti vapautettavaksi. Virvelit eivät isommalti alkuunsa täältä mitään saaneet. Itselleni puhiin kävi alussa suunnilleen joka 10 heiton aikana joku kopauttamassa. Pientä harjusta oli reilusti ja kovalla syönnillä. Perhoissa oli aivan sama mitä laittoi päähän, kun kaikki tuntui kelpaavan. Hiukan hämärtyessä tuli vaihdettua kuulapää larvaan. Eikä tämäkään ollut lainkaan huono vaihtoehto. Samanlainen päristys kävi siiman päässä edelleen. Saivatpa virveleilläkin kalaa. Mutta huonosti verrattuna perhoon, vaikka yksi jo perholitkallakin yritti. Reissun kokonais saldo oli kuta kuinkin 20kalaa, joista ei kyllä matkaan lähtenyt kuin 3 kalaa. Pientä tuntuivat olevan, joten +30cm otettiin pois. Taimenista ei tässä kohtaa reissua ollut ainuttakaan havaintoa, eikä kyllä isoista harreistakaan.
Seuraavaksi päiväksi oli suunnitteilla, perinteinen ”mäen” valloitus. Tällä kertaa suunnaksi otettiin Puljutunturi. Itse ajattelin samalla reissulla kopaista, pari puroa ja yhden järven siitä alueelta. Reissuun tuli suunnattua aamupäivällä. Jonkin matkaa talsittua, tuli ensimmäinen puro vastaan, kivan näköinen paikka ainoa ongelma olikin se, että vettä ei ollut lainkaan. Noh tämä tietty aavistuksen sapetti, mutta eipä nuo perhokamat vapa+kela ja pari perhoa paljoa painaneet. Matka jatkui ylöspäin. Toiset siinä harrastivat luontokuvailua makuulta ja toiset katsoivat tosissaan sopuleita silmiin. Ylös saavuttiin kovan tuulen siivittämänä. Upeat maisemat ja pari upeaa järveä tuli ylhäältä katsottuna bongattua. Ylhäällä tovi oltua, olikin aika suunnata alaspäin, järven rannalle laavun maisemiin. Heh järvessähän oli vettä. Yllätyksiltä ei voi siis välttyä. Tosin ainuttakaan kalaan suuntaavaa merkkiä ei ollut havaittavissa. Pakko se oli joka tapauksessa heittoja yrittää. Tuulen turruttamana totesin homman olevan täysin turhaa. Onneksi järvestä lähti vielä puro alas kohti Tepastojokea, joten sitä täytyy paluu matkalla vielä kokeilla. Järveltä lähtevässä osassa leveyttä ei ollut kuin n.70cm, mutta sehän riittää jos vain syvyyttä olisi. Vaan eipä löytynyt syvyyttä, alaspäin mentäessä ”puro” kapeni n.20cm ränniksi jossa syvyyttä max. saman verran. Joten näiden ”vesistöjen” suhteen tuli vedettyä vesiperä.
Iltapäivä ja ilta menikin mökillä ollessa, korttia lätkien ja saunoen. Ei keli hirveästi innostanut kalaan lähtemään. Yö tosin venyi kohtalaisen pitkälle.
Aamu herätys samoin puolilta päivin vasta päästiin ylös. Aamukaffet ja pöperöt naamaan ja suunnaksi pistoreissu yläjuoksun suuntaan. Tapahtumia pinnassa olikin useampia, tosin pientä. 2 pienempää harjusta tuli koukutettua ja vapautettua.20-25cm. Ilma enteili kerrankin hyvää, pilvistä ja lämpö alle 20 asteen, tuuli tosin oli aika navakka. Illaksi päätettiin suunnata Ounasjoelle paremman kalan toivossa. Ilma toi mukanaan syksyisen tunnelman, lehdet tippuilivat ja peittivät joen pintaa. Tämä ei sittenkään osunut kalastuksen suhteen parhaiten. Ounasjoella puhalsikin kova tuuli, tämä haittasi enemmän minua kuin muita, perholla kalastaminen tuotti tietyissä kohdin pientä kiroilua solmujen muodossa. Varsinkin kun piti kokeilla jotain uutta, siis 2 perhoa samaan aikaan. Kun olin edellisenä iltana perukkeen ja tapsin valmiiksi sitonut. Reissu ei tuottanut juurikaan osumia, muutaman pienehkön harrin koko sakkiin.
Viimeisen päivän aamun valjettua, tuli havaittua huomattavaa lisääntymistä kelluvissa lehdissä. Ei hyvä. Viimeiseksi reissuksi päätettiin ottaa Vääräkänkoski yläjuoksulta. Itse laitoin tässä kohtaa vain yhden kuulapää larvan siiman päähän ja päätin ronkkia kosken alhaalta ylös asti, niin tarkkaan kuin se vain oli mahdollista. Alaosa koskesta olikin aika lailla matalaa, paria kiven taustaa lukuun ottamatta. Helppo kosken osuus kalastaa ja lukea. Siellä missä ajattelikin kalan olevan, niin se myös olikin, syvällä kivien alla niin kuin olettaa saattoi. Kiitos lehtien ja lämpöisen kelin. Koskea ylöspäin mentäessä tuli vastaan pieni mutka vasempaan. Alhaalta päin pystyi jo huomaamaan, että kyseessä on syvä kohta ja liki varma paikka kalalle. Hetken mietintä ja päätin aloittaa läpikäynnin itsestäni oikean puoleisen rannan vierestä, ei osumia. Keskelle päin siirryttyä löytyi aavistuksen ehkä muuta aluetta syvempi potero. Uitto, perho pysähtyi ja jatkoi saman tien matkaansa itseäni kohti. Toinen yritys samaan kohtaan ja pam. likimain välittömästi perhon päästyä pohjan tuntumaan siimassa tärähti. Välittömästi iski myös itselle tieto, että nyt on reissun suurin kala kiinni. Hetken aikaa tuo pyrki ylöspäin ja kävi pinnassa näyttämässä purjettaan, samassa kala ehtikin jo valahtaa itseni ohi alavirtaan. Muulle porukalle asiasta ilmoitettuani, ei mennyt kuin hetki niin kala lepäsi turvallisesti haavin pohjalla. Rannalle ja kala perkuulle. Aivan ei 40 hajonnut, mutta 38cm lämmittää mieltä tässä kohtaa kummasti. Loput koskesta tuli myöskin lävitse käytyä. Kokonaisuudessaan tämä koski toi 5 kalaa, 1*33cm sekä edellä mainitun ja loput olikin sitä tutunomaista silppua. Virveleillä ei pojat saaneet reissusta kuin yhden jänkäkoiran.
Näihin tunnelmiin olikin hyvä lopettaa kalastaminen kyseiseltä reissulta ja suunnata takaisin mökille. Aterioimaan pakkaamaan ja saunan lämmitykseen, aamulla edessä pitkä kotimatka.
Kokonaisuudessaan reissu oli onnistunut, tosin omalta kohdalta 4:n päivän flunssa+kuumeilu otti veronsa. Tämä ei tekstistä ilmi käynyt, mutta se ei ollut tekstin tarkoituskaan. Kalastus kärsi omalta kohdalta tämän takia ison loven, verrattuna edellisiin reissuihin. n.2tuntia päivää kohden on todella vähän.
Upeat olivat puitteet paikalla ja kalaisalta vaikuttava joki, vaikka meitä ei isoilla suosinutkaan. Taimenet olivat jostain kumman syystä hukassa. Ei ainuttakaan kontaktia pilkkukylkiin.
Lisäilin tähän tekstin joukkoon muutaman kuvan. Lisäilen jossain kohtaa useamman kuvan reissusta erikseen sitten.
”taistossa” ei sitten virveleillä ollut määrällisesti mitenkään saumoja perholle. Ainostaan haukien kilot olivat pojilla plussaa.
KUVIA
-Juha-
Hei,
VastaaPoistaMistäs tuonne Syvä-Tepastojoelle saa ostettua lupia? Onko sama yhteislupa Ounasjoen kanssa?
Moi,
VastaaPoistaLupien kanssa jouduimme tekemään tuolloin aikamoista työtä, että ne sai. Joltain paikalliselta ne ostettiin sitten loppujen lopuksi. En tosin nyt muista tuon vanhan herran nimeä enään, mahtaako olla edes hengissä enään. Mielestäni nuo sivujoet ei kuulu Ounasjoen yhteisluvan piiriin. Jos teillä on mökki vuokralla tuolta, niin kannattaa kysellä heiltä. Itse en nyt pysty hirveästi tämän kanssa auttamaan. Paikalliset kyllä varmasti osaavat kertoa tuon mistä luvat saa.