Hossan kirkkaat vedet vol2, 14-20.6.2015

Jaa sitten vielä tähän perään tekstiä reissusta Hossaan.

Eli viime syksynä käytiin Villen kanssa samoilla paikoilla (tämä reissu) ja tuolloin päätettiin, että tullaan vielä tekemään toinen vastaava kierros mestoille hieman eri aikaan.



Edellisellä viikolla katseltiin säätä joka ei paljoa hymyä korviin nostanut, edellisen 2 vko on vettä sadellu ja näyttäisi satelevan myös reissu viikolla, mikäli ennustuksiin olisi uskominen.

Itse tosiaan starttasin reissuun jo perjantaina, kiertäen Kerimaan SM-kisojen kautta sitten Suonejoelle, jossa odotti sauna valmiina. Sunnuntai aamuna startattiin sitten sieltä kohti Hossaa. Auto oli kieltämättä hieman täynnä, koska kelluntarenkaita oli kaksin kappalein mukana ja muutenkin tuntui tuota tavaraa olevan. Tällä kertaa, kun oltiin vielä mökin sijaan majoittumassa joko teltassa tai laavuissa.

Pienten kaupoissa kiertelyjen jälkeen saavuttiin vihdoin kahden jälkeen Hossan Luontokeskuksen pihaa, kylmät huurteiset ajon jälkeen ja sitten kalaluvat kuntoon. Hetki tuumattiin, että minne sitten suunnataan ja päätettiin lähteä Keski-Valkeaisen laavulle. Auto parkkiin metsätien varteen ja sieltä kamojen kanssa laavulle, (tosin matkassani ollut "kaupunkilaispoika - metsienkuningas" Vilho oli jo suunnilleen ennen autosta nousua vetänyt puolipurkkia suihke offia ympäriinsä, itse en tuohon turvautunut vaikka ötökkää hiukan tuntui olevankin). Laavulla renkaisiin ilmaa ja illaksi aalloille keinumaan.

Rauhallista piteli kalojen osalta, Ville koukutti muutaman pienemmän abboran ja itse yhden nätin 37cm abboran josta sai tulla pari filettä leivän päälle iltapalaksi. Ihan vain siksi, että jos nyt ees saatais kalaa syötyä reissussa.
Ilta meni muuten sitten enemmän ja vähemmän turistessa höpöjä ja nauttiessa kalaleipää, sekä muutama olunen. Siika parvi kävi pintomassa Iso-Valkeaisessa ja sitä mietittiin, josko seuraavana päivänä sinne suunnattaisiin.

Yö oli yhtä nautintoa, mulla oli sentään tyyny, Villellä ei sitten muuta kuin makuupussi, alustakin oli jäänyt kotio. Buahahaaa. No joo nää on näitä reissun omia juttuja, jotka ei välttämättä kaikille aukea.

Maanantai aamuna heräiltiin sateiseen päivään, tovi mietittiin mitä aamukaffen jälkeen duunattaisiin, kun ei oikein kovaan tuuleen ja vesisateeseen viitsinyt lähtiä kellumaan. Päätettiin roudailla kamat autolle ja lähteä vähän katselemaan paikkoja Lounatkoskelle. Käveltiin niskalle asti, josta aloin streameria piiskaamaan. Heti niskakiviltä tuli ensimmäinen elämä perhon perään, vesi pärskähti pienen harrin tavoitellessa perhoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Seuraavat kivien alaiset peilit tarjosivat kuitenkin reissun ensimmäisen mittaharrin 36cm, muutamat kuvat ja kala takaisin kasvamaan. Hetki siinä ihmeteltiin ja taas streameria purtiin. Tällä kertaa hieman edellistä pienempi harri, joka myöskin jatkoi uintiaan. Siitä sitten pikku hiljaa alas päin tiputeltiin ja välillä vähän kalasteltiin. Sain yhdestä varsin herkullisen näköisestä paikasta pari tälliä ja sitten pienemmillä perhoilla muutaman salakan ja särjen. Jalokalat loisti poissaolollaan. Käytiin samalla kierroksella hieman katselemassa mahdollisia yöpymispaikkoja ja Iiskoskella kokkaamassa päivän sapuskat.

Sapuskan jälkeen otettiin suunnaksi Hossanjoki ja sieltä Niskakoski. Täällä paljastui, että vettä todellakin virtaa reilusti. Siellä se huilaili pisin rantapajukkoja, joten kalastus niskakoskella jäi hieman vajaavaiseksi. Mutta löysi se Vilho sieltä yhden har... eiku särki se olikin.
Majoituksen suhteen päädyttiin laittamaan teltta Jatkonjärven telttailualueelle. Ilta siinä hieman venähti aamun tunneille tulistellessa nuotiolla ja seuraava aamupäivä sitten makoillessa teltassa. Sataa sataa ja sataa....

Päädyttiin loputa lähtemään Jatkonjärvelle kalalle kelluntarenkailla pienestä sateesta huolimatta. Käytiin edellispäiväisen kosken loppuliu'ussa kalalla. Ville sai yhden ison tällin ja samalla siimat poikki, hauki todennäköisesti. Samalla kokeiltiin hiukan kovemmasta virrasta nousua kelluntarenkaalla, ei muuten sit ihan iisiä hommaa, mutta saatiin kuitenkin noustua pieneen poteroon virran poikki. Alaspäin tulikin sitten aika vauhdilla. Lasketeltiin virran mukana alas järvelle saakka, kaloja ei löydetty kuin muutama pieni salakka ja ahven, jotka pureskeli perhoja.
Illalla tulisteltiin tovi ennen kuin painuttiin telttaan kuuntelemaan sateen ropinaa, seuraavalle päivälle oli suunnitteilla vähän ajelua taas.



Aamulla heräiltiin sateiseen päivään, touhuiltiin siinä aamupalat yms. ja hypättiin autoon. Suunnattiin Kuusamoon kauppaan hieman täydentämään eväsvarastoja. Suunnitelmissa oli, että mentäisiin Kuusingille kalaan, mutta tiedusteltuamme asiaa joen vesitilanteesta saatiin vahvistus siihen, että turha lähtiä. Näin kotona kun lueskeli nettiä Kuusingin osalta niin tuolla oli virtaamat huidelleen 40kuution paikkeilla, kun normaalisti tähän aikaan ollaan jossain 20kuution alapuolella. Joten ehkä tuo oli ihan passeli vaihtoehto jättää reissu tekemättä. Syötiin Kuusamon paikallisessa pizzeriassa hieman sapuskaa, oli sitten kohtalaisen isoa pizzaa tarjolla. Nälkä lähti ja loppu meni vaivoin alas.

Ajeltiin sitten takaisin Hossaan, poiketen matkalla Poussunkoskilla. Takaisin teltalle päästyämme, niin jaa mitäs sit??? Nyt on kyllä pakko sanoa, että on hivenen filmillä mustaa. Kamerassakaan ei ole tuon Poussunkosken jälkeen kuvia, kuin vasta seuraavalta päivältä. Taidampa siis siirtyä sinne...

... Eipä kun mehän siis...

Teltalle päästyämme suunnattiin siellä sitten kalalle, käytiin kellumassa Jatkonjärvellä siinä toivossa, että löydettäisiin siikaa ja muutakin kalaa. Polskittiin kahden saaren väliin, josta sain ensin itselleni reippaan kiloisen hauen renkaaseen, hetken päästä myös Villen vapa oli pikkuisen kaarella vastaavanlaisen hauen takia, tämä kuitenkin otti nätin loikan renkaan vierestä ja siima napsahti poikki. Tovi tästä vaihdoin setin siioille sopivaksi ja aloin kalastelemaan niitä. Ihan hirveisiin tuloksiin ei niillä päässyt, mutta sen yhden siian sieltä kuitenkin sain. Pieni kuin mikä, mutta lasketaan saaduksi kuitenkin. Kala takaisin uimaan ja uutta yritystä. Vaan eipä kuulunut mittään.
Takaisin telttoja kohti polskiessa vedettiin vieheitä perässä laahaten, Vilho sai pari pientä ahventa koukutettua ja itse vähän ennen rantautumista ööööö MUIKUN!?! Ainakin se oli pienempi kuin siika, alahuuli oli pidempi kuin ylähuuli ja rasvaevä löytyi. Muuta en siihen keksi kuin muikun. Niitähän tuolla kyllä pitäisi paljon ollakin, joten ei se ihme olisi jos hyttysjäljitelmät kelpaisi niillekin. Ilta oli varsin aurinkoinen päivän sateisiin nähden ja muutenkin oli ihan kiva kellua tyynellä järvellä.



Torstai aamu kuulosti jälleen aika kostealta, kun vesi ropisi teltan kattoon. Onneksi oli lupaillut selkenevää päivää, joten ei masennuttu täysin. Touhuiltiin siinä aikamme teltalla, ennen kuin suunnattiin Iikoskelle kalalle. Toinen toiselle puolelle jokea ja toinen toiselle, tiputeltiin niskalta alas päin hissuksiin kalastellen. Sain itse hieman niskan alapuolelta alamittaisen harrin ja toinen moinen kävi hetken siiman päässä rimpuilemassa. Noin puolivälissä koskea iski isompi harri streameriin kiinni, aikani siinä hain paikkaa josta saisi kalan nätisti pussitettua ja kala haaviin. 37cm harjus päätyi tällä kertaa iltapalaksi, jotta saatiin hieman lohikalan makuakin reissussa. Alempaa ei sitten mitään tullutkaan, muuta kuin jano molemmille. Joten suunnattiin autolle, jotta sai ottaa olusen. Päätettiin samalla käydä tekemässä ruokapaussi teltalle ja tulla sitten myöhemmin vielä tekemään toinen lasku kyseiselle alueelle. Käytiin matkalla luontokeskuksessa pistäytymässä ja varaamassa juhannussauna perjantaille.

Vaihdettiin ruokailun jälkeen puolia ja tehtiin samanlainen lasku ylhäältä alas. Jopa liki identtisellä saaliillakin, tosin nyt tuli kaksi nippanappa 35cm mitan täyttävää harjusta "kättelemään", jonka jälkeen molemmat saivat jatkaa uintejaan. Illalla sitten paisteltiin harrifilettä pannulla päivän kalasta ja syötiin kohtuu tuhdisti iltapalaa.... ei siis olutta vaan ihan oikeasti syötiinkin. No myönnettäköön meni siinä pari oluttakin ohessa. Keli oli tälle illalle kirkastunut upeaksi kuten oli ennustettukin. Tosin tämä myös tiesi sitä, että alkoi jos jonkinmoista öttiäistä pörräilemään kimpussa, märäkää ja hyttystä. Itse en vieläkään takertunut myrkkyyn, vaikka se toki liki olikin. Vilholle myrkystä tuli jo liki dödön korvike.

Seuraavana aamuna keli oli yllätys yllätys sateinen. Vettä tuli välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Päätettiin silti hilpaista iso-valkeaiselle kalalle. Sinne päästyämme keli veti liki täysin tyyneksi ja satelukin loppui. Lähdettiin polskimaan kohti tuttuja maisemia. Sitä jossa viimevuoden reissulla kävi järväri tempomassa siimat poikki. Pintomisia näkyi siellä täällä, mutta perhot tai uistimet eivät niille kelvannut. Sain kyllä kaksi hentoista tärppiä, mutta ei muuta. Polskittiin vastarannalle Muikkupuron laavun lähettyville, josta sitten lähdettiin hiljalleen valumaan takaisin päin. Laitoin jälleen perhot vetoon samalla kun polskin takaisinpäin, sain kunnon siimat käsistä tällin, mutta sekään ei pysynyt kiinni. Mutta siis isompaakin kalaa selkeästi oli, mutta ei niitä kyllä kovin helposti siimanpäähän saanut. Tyhjä arpa, mutta yrittää pitää silti. Käytiin hiukan kokkailemassa sapuskaa ja sitten kohti luontokeskuksen saunaa. Tosin sauna oli meille varattu klo 00-01, joten ehdimme käydä kiertämässä lomakeskuksen parkkipaikalla ja havaitsemassa juhannuskokonkin. Saunominen... ai taivas, teki kyllä aika hyvää, tolleen hetkellisen "metsässä" oleilun jälkeen. Takkaan jäi vielä hienoinen hiillos kytemään kun poistuttiin teltalle uni hommiin.



Lauantai... viimeinen päivä kalastukseen. Yllätys sinällään ei muuten satanut, vaan päivä valkeni oikein nättinä ja lämpöisenä. Sellainen mitä olin toivonut jo alkuviikkoon, jotta olisi sitä siikaakin alkanut pintautumaan. Päätettiin lähteä Hossanjoelle vielä vetämään viimeiset kalastukset, joten suunnaksi otettiin Kuikankoski. Parkkipaikalle päästyämme siellä oli jo yksi auto parkissa. Joten ehkä tuonne joelle mahtuisi kaksi vielä kalaan. Käveltiin suoraan kosken niskalle, josta aloitettiin kalastaminen. Vettä oli, mutta täällä se ei ollut niin paljoa haitaksi kuin Niskakoskella, varsinkin niskan alue ennen isompaa voimakasta koskea, oli oikein mukavasti kalastettavissa, vaikkakin heti rantapenkalta jokeen tiputtautuessa vettä oli vyötäröön asti. Niskalta ei kuulunut kaloja, mutta kymmenisen metriä niskalta alaspäin sain kovan tällin perhoon, ei kiinni. Uusinta uitto samasta paikasta, samoin kävi, tälli ja irti. Onneksi kolmaskerta toden sanoi ja pintakiven kupeesta taimen iski pysyvästi perhoon. Sen verran kovasta virrasta ja omasta paikasta joessa johtuen jouduin nakkaamaan haavin Villelle, jotta saatiin tamaani pussitettua. Kaunis kala, jollei pyrstöä lasketa mukaan. Aikamoinen porsas, vaikka pituutta ei kynityllä pyrstöllä ollutkaan kuin 58cm, mutta paino varmasti +2kg eli liki 3. Ehjällä pyrstöllä (eli oikeanlaisella istarileikkauksella, siis rasvaevän poistolla) tuo kala olisi ollut 60cm rajan rikkova. Kala nyt joka tapauksessa pääsi pienten pönökuvien jälkeen takaisin uimaan ja olisi päässyt, vaikka olisi ollut mitallinenkin. Jatkettiin paiskomista pitkin päivää, mutta hiljaista piteli. Sain muutaman 30-35cm väliin jäävää harria pussitettua, sekä katkotettua siimat yhden pakollisen koskihauen kanssa. Lisäksi sain muutaman varsin makoisan tällin perhoihin. Vilholle oli niskalta tullut yksi kunnon tälli, muuten olikin sitten pidellyt aika hiljaista. Kuten oikeastaan koko reissulla muutenkin. Vehkeet olisi varmaan lentänyt jokeen jo aikaa sitten, jos kalastus olisi otettu vakavasti. Palattiin illalla teltalle ja siinä sitten mietittiin, että pitäisikö tehdä sapuskaa vai laittaa teltta läjään ja pakata auto, nyt kun se olisi edes hieman kuivunut. Yöksi oli lupailtu hieman sadetta, joten päätettiin vetää kamat kasaan ja suunnata auton nokka kohti etelää.

Hieman siis lyhkäinen reissu, mutta oli se kyllä jälleen kovin rentouttavaa, vaikkakin seura oli ihan saatanasta ja kelit ei paljon mieltä ylentänyt. Ei vaan kyllä tässä taas saa Villelle kiitokset seurasta antaa, eikä ne ilmatkaan nyt ihan mahdottomat ollut. Eikä se saalis noilla reissuilla tärkein ole, vaan se, että saa hiukan rauhoittua kaupungin melskeeltä ja nauttia luonnosta.



Sunnuntai aamuna klo 5:54 pysäytin autoni kotiparkkipaikalle. Fiksumpi olisi ehkä ottanut myös tässä kohtaa sen sapuska kassin pois autosta, siis sen mitä sinne oli jäänyt. Voi paketti ja muutama muu lämmölle arka tuote. No minäpä se en nyt sieltä kaikkein fiksuimmasta päästä ollut, joten hain tuon kassin kotiin vasta sunnuntai iltapäivällä. Sen isommasti ajattelematta tiputin sen olohuoneen lattialle ja aloin kokkaamaan ruokaa... sitten aloin purkamaan kyseistä kassia, oli muuten virhe. Kuten arvata saattaa, oli voi sulanut ja valunut pisin kassissa olleita tuotteita, koska sehän ny oli vielä päälimmäisenä tuota kassia. Mutta se siitä... jokainen voi miettiä sitä, kun nostat kassista vaikkapa sen valmiiksi voilla kuorrutetun näkkäripaketin tossa keskellä olohuoneen lattiaa.

no mutta jaa, palaan tuohon perjantaiseen saunomiseen vielä hieman... Lauantaina vitsailtiin Kuikankoskelle ajellessa, että olisiko se saunan takka pitäny sammuttaa, jottei palaisi sauna. Tässä kohtaa täysin tietämättömänä asioista, joita tuolla seudulla sitten oli lauantai-iltana tapahtunut... Sunnuntaina kun olin nukkunut aamun kotiin paluun jälkeen muutaman tunnin, niin herätessäni luin puhelimesta viestin ** Poltitte sitten saunan lähtiessänne **
Hieroin hetken silmiä ja luin tuon uudelleen ** Poltitte sitten saunan lähtiessänne **
Tämän jälkeen oli pakko herätä ja miettiä hetki. Tosiaan sitten uutisista löytyikin aihe, että oli Hossan lomakeskuksen sauna palanut lauantai iltana. Onneksi oli nyt kuitenkin kyseessä eri sauna, kuin se jossa itse kävimme saunomassa. Mutta hieman pisti mietityttämään, noin unisena ja juuri heränneenä.

Reissun saldo oli mulle aika murskaava verrattuna Vilhoon, mutta eihän se "aloittelijan tuuri" voi toimia kuin sillä yhdellä reissulla, josta olen saanut kuulla aika monasti, lue siitä tästä.


Reissun kuvia löytyy täältä.

Hossan kirkkaat vedet 2014

Hyvän tovin suunniteltu reissu on nyt toteutettu.

Alkuun reissua suunniteltiin neljälle, mutta kovin yleistähän näissä on se, että tulee estettä jos toista ja lopullinen lähtijä ryhmä selviää vasta lähtöpäivänä. Näin kävi myös tässä, ensin neljä sitten kolme, välillä taas neljä ja lopulta matkaan lähti vain kaksi, minä ja Ville. Eli samalla porukalla kuin vuoden 2012 Kairijoen reissu.
Onneksemme firmamme kalakerho FC MaTo hieman avusti matkan kuluissa, niin onnistui kaksinkin vallan mainiosti, kiitos heille tästä.

Joka tapauksessa reissuun päästiin ja starttailin auton Klaukkalasta tuossa puoli yhden pintaan pe-la yönä. Pienen sompailun jälkeen löysin tien Villen noutopaikkaan. Hieman tuo ikivanha navi pääsi harhauttamaan ja pieni tietyömaa lisää. Paikka löytyi ja Ville sekä kamat saatiin autoon. Alkoi taas huristelu kohti Hossan maisemia. Ajomatkaltaan tämä oli paljon lyhyempi kuin edellinen kairin reissu, mutta kyllä sitä sai taas körötellä.

Käytiin Suomussalmella kaupassa täyttämässä sapuskapuolen asiat, sekä pikainen reissu pitkäripaiseen. Oluet oli loistavasti hoidettu Villen paremman puoliskon toimesta jo ennestään, kiitos siitä sinne.

Suomussalmelta oli sitten vielä hieman ajeltavaa ennen Hossaa ja tuon navin mukaan jos olisi ajeltu, olisi se kiertänyt ilmeisemmin Kuusamon kautta jostain kumman syystä, matkaa se näytti ensin n.150km, kunnes sitten otettiin oma suunta matkalla ja yhtäkkiä tuo navin matkakin lyheni n.30km:n. Olisi liene aika hommata tuoreempi tapaus.

Ajettiin ensin Hossan luontokeskukseen josta kalaluvat taskuun ja kuskille kylmä olut, joka ei kyllä kauaa kestänyt. Tästä siirryttiin vielä mökin avain hakemaan ja sitten kamojen purkuun.

Lauantai päivä meni enemmän ja vähemmän oleillessa, kalastuskamat tuli viriteltyä kuntoon ja muutama olut nautittua. Kalaan ei jaksettu suunnata, tuo matka hieman tuntui painavan päälle.



Sunnuntaina sitten päätettiin lähteä aamupäivällä kalaan ja suunnaksi otettiin Niskakoski hossanjoesta. Rantaan päästyämme päätin aloittaa streemereilla kalastamisen ja ensimmäinen kunnon uitto loppuliun kiven pyörteisiin toi tulokseksi todella kauniin taimenen nousun. Isompi kala kävi noutamassa streemerin pinnalta ja antoi muutaman potkunäytteen voimistaan. 0,35 peruke antautui jostain syystä kohtuu pikaisesti pienen temmellyksen jälkeen. Fiilis oli kyllä hieman pärisevä tämän jälkeen, ensimmäisiä heittoja ja kala... tässäkö se nyt sitten oli. Huoh.

Uutta pyytöä perukkeeseen ja hommat jatkuivat. Sain melkein heti koukutettua seuraavan isomuksen, tälle painoa olikin kertynyt jo useampi kymmenen kiloa ja huuteli jotain kirosanojakin kummallisesti perään. Ville oli siirtynyt taakseni, enkä ollut tuota rekisteröinyt. Näin ollen tuli koukutettua hänet. Päätin tästä siirtyä joen toiselle rannalle jotta voimme molemmat kalastaa rauhassa. Siirryin pienen tovin ylävirtaan kunnes streemeriä vietiin jälleen, hetken jo toivoin taimenta, kunnes tuo "juna" pysähtyi juromaan pohjaan. Siitä kun sen sai pumpattua ylös oli lisä pettymys valmis. Reipas kahdenkilon vihernieriä kävi irroituksessa. Samasta kohdin käytin vielä kolme moista pötkylää ylhäällä kunnes neljäs vei pyydön mennessään. Villelläkin oli vastarannalla tapahtumaa, joskin kyllä norppamerkin suorittamisen yhteydessä. Vaikka olinkin asiasta maininnnut ennen rantaan menoa, että paskamainen paikka kahlailla. Tähän oli vastaus tyyliin "juu juu, etköhän se ole sinä, joka yleensä harrastaa tuota uimista". Näin se karma vaan iskee takaisin. Isommilta haavereilta tuosta kuitenkin selvittiin. Ylempää ei tavoiteltu kummoisempaa kalaa. Päätettiin palata loppuliukuun uudemman kerran, tästä alkoikin aikamoinen ylösnosto. Ahvenia tuli liki joka heitolla molemmille ja varsin kivaa kokoakin vielä. Kaikki päästettiin kuitenkin takaisin, kun näitä ei nyt tänne oltu tultu pyytämään. Vaihdettiin tämän jälkeen maisemia hieman alemmas. Ville lähti kävelemään pystykoskelle ja itse suuntasin tuonne perhokalastusalueelle, josta tiputtelin sitten alas tuonne pystykoskelle myös. Löysin perhokalastusalueelta muutaman pienen taimenen ja harrin, mutta en isompia kaloja. Saavutin Villen hieman ennen pystykoskea, hän oli käyttänyt isomman mörön rantavedessä, kunnes oli siima antanut periksi ja hauki jatkoi uintiaan vaappu suupielessä. Isoin Villen kohtaama kala.



Laahustettiin siitä sitten pystylle keittelemään kaffetta ja paistelemaan makkaraa. Näiden jälkeen jatkettiin kalastusta. Olin itse vaihtanut streemeri kepin pienempään ja perhot samoin. Pystyltä alkoikin tapahtumia tulemaan, tosin ahvenen, salakan, särjen ja yhden ilmeisesti lahnan sävyttämänä (en ole lajimäärityksestä täysin varma, mutta näitä särkikaloja kuitenkin). Pieniä harjuksiakin löytyi muutama.

Käytiin siinä ylöspäin mentäessä vielä katselemassa, että löytyisikö sitä isoa vaapunryöstäjää vielä, mutta eipä näkynyt. Sain tältä paikalta kuitenkin tapahtumia samoin kuin Villekin, ahventa oli kiinni useamman kerran, välillä tuli tuplat ja triplatkin vedettyä.



Loppu päivä/ilta menikin saunoen ja oluesta nauttien.

Maanantaina otettiin suunnaksi Kirkasvetinen ja sinne lähdettiin kelluntarenkailla pyörimään. Maisemat olivat kyllä loistavat ja veden kirkkaus upeaa. Likimain 9m näki vielä pohjan aika selkeästi. Aurinko paisteli ja keli oli kirkas, joten ei näiden yhdistelmien kanssa olettanut mitään kalajuhlaa tulevan, eikä kyllä tullutkaan, Ville taisi saada tärpin ja itse kaksi muutaman potkun kestävää perhon vientiä. Päätettiin lopulta poistua täältä ja suunnata kaffettelun jälkeen Iiskoskelle kalaan. Matkalla tosin pysähdyttiin kalastamaan Huosivirralla. Täältä Ville sai koukutettua noin hieman alle 40cm taimenen. Itse kalastelin salakoita ja pikku ahvenia. Näitä tulikin ihan tarpeeksi.



Iikoskelta sain alkuun koukutettua yhden mittaharrin ja Ville kunnostautui hauen kalastuksessa. Käytti tosin muutaman harrin myös siiman jatkeena. Ja perke vahingossa rokasti ikävä kyllä yhden pienen ilmeisesti taimenen poikasen.
Jonkin aikaa koskella kalasteltuamme taivas repesi ja vettä alkoi satelemaan aika reilusti. Päätettiin poistua mökille nauttimaan pöperöä ja olutta, samalla hieman lämmittämään mökkiä. Tämä on minun erikoisalaa ja näin mökissä olikin mukavat 31 astetta ennen unille painumista, ei kuulemman tarvinnut lämmittää koko viikkoon enään.



Tiistaina päätettiin pistäytyä Niskakoskella, tosin tällä kertaa kelluntarenkailla kosken alapuolen suvanto aluetta läpikäymään. Päätettiin ottaa savukalaa tältä reissulta, joten ahvenien kalastukseen tuo painottui. Taimenista ei saatu havaintoa, mutta parit ennätykset saatiin pakettiin. Itselleni yritti hauki hyppiä renkaaseen kun olin ahvenia nostamassa vedestä ylös, pieni säikähdys siinä taisi tulla. Hetkeä myöhemmin siimaa vietiinkin sitten jo oikein urakalla ympäri aluetta, selvää oli että hauki oli vieheeseen tarttunut, mutta kun ei ollut ihan sitä varten tehdyt vehkeet käytössä, niin joutui hieman antamaan ns. siimaa ennen kuin saatiin kala ylös. n.4,5-5kg kala saatiin kuitenkin renkaaseen ja oma perhohauki ennätys taisi särkyä tähän.



Tästä tovin aikaa, Ville sai ahvenen siiman päähän, mutta ennen kuin ehti saamaan tuon renkaaseen asti tuli isompi tärppi ja sitten lähti Villen kelalta siimat rullaamaan, nyt oli vielä vauraampi kala käsittelyssä kuin tuo omani. Ville nautti tilanteesta ja itse yritin hätäpäissäni pari kuvaa ehtiä ottamaan samalla kun polskin lähemmäs, kuvien laatukin on sitä luokkaa. Itse kalasta ei sitten kuvaa saatu, muuten kuin evien muodossa. Laskimme tuon joka tapauksessa saaduksi, kun se käsistä päätti tuon viimeisen potkun potkaista ja tällöin myös siima antautui. Tästä alla olevasta kuvasta löytyy pyrstön tyvi ja takaevä pinnalta, joten tuosta voipi sitten päätellä kalan kokoa. Meidän arvio osui tuonne 6,5kg:n luokkaan tuon käsikosketuksen jälkeen. Komea mörkö joka tapauksessa ja suotanee tuosta Villelle ennästys. Näitä tapahtumia kun hauki vie ahvenen pyydöstä tapahtui useampiakin, mutta sentään saatiin savustettavaksi otettua muutama isompi appura. Tästä alkoikin kohtalainen vesi sade, joten päätettiin vetäytyä viettämään iltaa mökille.



Keskiviikkoksi suunnitelmissa oli mennä piipahtamaan Somerjoella jonka jälkeen kellumaan Kirkasvetiselle. Aamuste sitten ajeltiin Somerjoen rannalle, kamat kasaan ja katsomaan löytyisikö kaloja. Vesi oli joessa todella alhaalla ja pirun kirkasta. Varomattomalla liikkumisella pelotti muutaman isomman harrin tavoittamattomiin. Muutama tärppi saatiin, kun matkattiin joenvartta alas. Maisemat olivat todella nautinnolliset ja kelikin mukava. Havainnot kaloista kuitenkin oli vähäiset, itse sain ylös asti yhden n.25cm harrin. Villelle saatiin sitten ohjelmaa vasta joen laskettua järveen. Ville onnistui saamaan uistimensa uppopuuhun kiinni ja päätti tuon sieltä myös hakea. Taisi vesi olla aika vilpoista, kun norppamerkkiä piti jälleen suorittaa, tosin tällä kertaa ilman vaatteita. Ilme kertonee jonkun verran veden viileydestä. Uistin kuitenkin saatiin pois uppopuun kera. Tosin tuota iloa ei pitkään kestänyt, päätin itse hieman kokeilla virpan heittämistä.... Jostain syystä heitossa napsahti siima poikki ja uistin lensi komeassa kaaressa kohtalaisen kauas. Ville oli hädin tuskin ehtinyt saamaan itsensä kuivaksi edellisestä uinnista. Nyt kuitenkin tyydyttiin tappioon ja uistin jäi järven syvyyksiin.



Päätettiin tästä suunnata takaisin autolle ja vaihtaa maisemaksi Kirkasvetinen. Ville onnistui koukuttamaan järveltä yhden ahvenen, joka pääsi jatkamaan uintiaan. Itse en saanut nykyn nykyä koko järvestä enään, joten aika hiljaiseksi veti tässä kohtaa järvikalastus. Iso-valkeisella tuuli sen verran hulppeasti, että sinne ei lähdetty kellumaan vaan tyydyttiin tappioon ja suunnattiin mökille syömään. Illaksi päätettiin lähteä vielä Niskakoskelle kalaan. Pieniä harreja kävi pyytöihin, mutta isommat loisti poissaolollaan, Villelle tuli niskalta ahventa. Päätin vielä lopuksi kiusata loppuliun viereisestä lumpeikosta haukia ja sain yhden hetkeksi kiinni tinseliin josta oli koukku jo valmiiksi suora. Leikkiä pitää välillä. Paikalla törmättiin myös pariin herrasmieheen, jotka tosin olivat siinä kunnossa, että itse en uskaltautuisi edes päivän valossa tuohon kivikkoon, saati sitten tuossa pimeydessä joka joella tuolloin jo oli. Siinä muuten puskat ryskysi ja urakalla. =)



Torstaina päätettiin käydä hieman täydentämässä tarvikkeita hossan mini-marketissa, jonka jälkeen suunnattiin Hossanjoelle kalaan. Käytiin Vääräkoskella ja Kuikankoskella. Ville koukutti vääräkosken loppuosata maantiesillan alapuolelta yhden harrin ja pari ahventa. Itse aloitin kalastuksen kosken yläosasta joka on perhokalastusalueen puolella, uittelin streemereitä pikku hiljaa alaspäin tullessa, sain hieman ennen siltaa olevasta montusta rajun tärpin, mutta siihen jäi saalis vääräkoskelta. Kuikankoskelta saatiin jälleen salakkaa ahventa ja pieni harjuskin kävi irroituksessa. Paikalta löytyi myös komeat sarvet omaava poro, joka pitkospuita pitkin käveli vastaan, näytti hieman happamalta kun joutui siirtymään suolle pois meidän edestä.
Illaksi päätettiin käydä vielä "mökki järvessä" eli iso-haapolammella kalassa. Vaikka täällä vietettiinkin aikaa pimeyteen asti ei saatu tärppiäkään, jotain pientä kalaa pintoi siellä täällä muuten oli hiljaista. Takaisin suunnistamisessa oli omat haasteensa, kun pimeyttä jonkin verran oli kertynyt, mökki kuitenkin löytyi ja kylmää olutta myös. Ehkä se oli se oluen tuoksu joka ohjasi perille.



Perjantaille ei hirveästi ollut suunnitelmia, mutta aamuste päätettiin lähteä Iso-valkeiselle kellumaan. Keli oli kiva puolipilvinen ja järveä tuli haravoitua laajalta alueelta, itse keskityin siian kalastukseen, mutta eipä niitä kyllä siimanpäähän saanut. Ville löysi jälleen hauen siiman päähän, hetken jo luuli, että olisi isompikin möllykkä, kun ei meinannut pintaan nousta. Lopulta tuo kuitenkin nousi ylös asti, iso ei kala ollut, mutta tuon vastuksen syy oli todennäköisesti tuo n.5kg ruohomätäs joka tuossa tuli mukana. Enempää tapahtumia ei saatu. Oltiin vastarannalla lähtörantaan verratessa, kun taivaalle alkoi nousta varsin mustia pilviä ja pieni jyrinä yritti tunkea päälle. Todettiin että eiköhän lähetä syömään evästä ja juomaan kaffetta umpi-valkeisen rannalle. Matkalla takaisin rantaan vetelin perhoja perässä puoli vitsillä, kunnes n.50m ennen rantaa paukahti siimanpäässä, kuin oisi seinään pysähtynyt. Samalla näkyi itsestäni n.10m päässä nätti loikka järvilohen toimesta ja samalla hetkellä 0,14mm tapsi antoi periksi. Hetken olin ihan pihalla että mitä juuri tapahtui ja sitten alkoi hirveä vitutus kasvamaan. Kaunis tilanne myös Villen silmille. Näinkö tässä sitten kävi, että kaksi ehdottomasti reissun parasta kalaa katkoo siimat mennessään. prkl!!!



Käytiin sitten umpi-valkeisella syömässä ja kaffella, katseltiin kun tuon pienen myräkän jälkeen järven pinta tyyntyi ja alkoi hirveästi kalat pintomaan. Umpparilla kun ei omalla kelluntarenkaalla ole asiaa, niin päätettiin mennä takaisin iso-valkeiselle, täälläkin pinta oli tyyni ja syvänteen reunalla näkyi pari houkuttavaa taimenen tai lohen loikkaa. Päätin edellisestä vastaiskusta sisuuntuneena laittaa rajummat tapsit ja piuhat ja lähteä näitä jallittamaan. Päästyämme vesille ja mahdolliselle otti paikalle näkyi vieressä 4 eri siikaparvea pintomassa. Mulla alkoi hirveä väline rumpa ja kauheella kiireellä tiputin perukkeet ja tapsit jälleen tuonne 0,17-0,12 tasolle. Sidoin pienet perhot päähän. Kun sain näin tehtyä niin alkoi pieni tuuli ja pintomiset hävisi. Tuskissani siinä jo pohdin, että mitä helv. tässä ny pitäisi tehdä. Onneksi tuo tuuli tyyntyi uudelleen ja pintomiset löytyi. Heitto suoraan siikojen eteen, tärppi...toinen ja piuha poikki. Uudestaan sidontaa ja pikaiset heitot. Tärppi ja nyt se vihdoin tuli ylös. Sain sen siian jota olin pohtinut jo ennen reissua, tosin tällä kokoa oli nippanappa 20cm, siika kuitenkin. Sain vielä yhden tärpin täältä, mutta sitten ei enään nakertanut. Ville oli hieman kauempana, mutta hänelle ei ollut tapahtumia herunut tältä kierrokselta. Polskin takaisin rantaan ja pakkailtiin kamoja autoon. Ville kyseli, että mihin tuo pureskeli. Ei ollut uskoa kun näytin. Koon 20 pieni musta löytyi perukkeen päästä, oli aika tuskaisen pieni virvelimiehen tajuntaan. Mökillä lämmiteltiin vielä sauna ja nautittiin muutama olut, saunan lämmetessä tuli pakattua jo kamoja kasaan, jotta ei aamuste tarvitse hirveästi ähertää, ennen kotiin suuntaamista.



Lauantaina käytiin vielä palauttamassa avain ja kiittelemässä mökistä Siirtolan Kelomökkien väkeä. Matkalla uutta reissua samoihin maisemiin jo hieman tuumailtiin, mutta aikasemmalle ajankohdalle. Eipä tuo matka täysin ongelmitta mennyt. Noin 40km:n ajon jälkeen alkoi poroa lentää auton kulmasta. Vastaan tullut naapurivaltion herra ajeli mersulla päin yhtä poroa, onneksi ei ihmisvahinkoa tullut. Pysähdyttiin tähän auttamaan ja setvimään. Tuli poron verestyskin nähtyä läheltä.

Loistoreissu ja hyvä seura. Kalallisesti kiva kun tapahtumia oli ja kalaa saatiin, vaikka ne mitä haussa oli, niin jäi hieman vaatimattomaksi.

Ahvenia n60kpl, haukea 12kpl, pieniä harreja ja taimenia muutamia, yksi siika ja läjällinen salakkaa ja särkikalaa.

Haasteelliset vedet kirkkauden takia noissa järvissä ja joissa, ilma ei kirkkaina päivinä ollut paras kalastukseen, lämpimät vedet, uusi paikka, sekä veden pinnan nousu. Siinä hieman näitä vuodatuksia miksi ei kalaa saatu. Kalastajissahan ei vikaa ole ;) Tai no ehkä hieman.

Kiitokset Villelle, Siirtolan Kelomökin väelle, FC Madolle ja Hossan alueen yrittäjille.
Reissun loput kuvat.