Hossan kirkkaat vedet vol2, 14-20.6.2015

Jaa sitten vielä tähän perään tekstiä reissusta Hossaan.

Eli viime syksynä käytiin Villen kanssa samoilla paikoilla (tämä reissu) ja tuolloin päätettiin, että tullaan vielä tekemään toinen vastaava kierros mestoille hieman eri aikaan.



Edellisellä viikolla katseltiin säätä joka ei paljoa hymyä korviin nostanut, edellisen 2 vko on vettä sadellu ja näyttäisi satelevan myös reissu viikolla, mikäli ennustuksiin olisi uskominen.

Itse tosiaan starttasin reissuun jo perjantaina, kiertäen Kerimaan SM-kisojen kautta sitten Suonejoelle, jossa odotti sauna valmiina. Sunnuntai aamuna startattiin sitten sieltä kohti Hossaa. Auto oli kieltämättä hieman täynnä, koska kelluntarenkaita oli kaksin kappalein mukana ja muutenkin tuntui tuota tavaraa olevan. Tällä kertaa, kun oltiin vielä mökin sijaan majoittumassa joko teltassa tai laavuissa.

Pienten kaupoissa kiertelyjen jälkeen saavuttiin vihdoin kahden jälkeen Hossan Luontokeskuksen pihaa, kylmät huurteiset ajon jälkeen ja sitten kalaluvat kuntoon. Hetki tuumattiin, että minne sitten suunnataan ja päätettiin lähteä Keski-Valkeaisen laavulle. Auto parkkiin metsätien varteen ja sieltä kamojen kanssa laavulle, (tosin matkassani ollut "kaupunkilaispoika - metsienkuningas" Vilho oli jo suunnilleen ennen autosta nousua vetänyt puolipurkkia suihke offia ympäriinsä, itse en tuohon turvautunut vaikka ötökkää hiukan tuntui olevankin). Laavulla renkaisiin ilmaa ja illaksi aalloille keinumaan.

Rauhallista piteli kalojen osalta, Ville koukutti muutaman pienemmän abboran ja itse yhden nätin 37cm abboran josta sai tulla pari filettä leivän päälle iltapalaksi. Ihan vain siksi, että jos nyt ees saatais kalaa syötyä reissussa.
Ilta meni muuten sitten enemmän ja vähemmän turistessa höpöjä ja nauttiessa kalaleipää, sekä muutama olunen. Siika parvi kävi pintomassa Iso-Valkeaisessa ja sitä mietittiin, josko seuraavana päivänä sinne suunnattaisiin.

Yö oli yhtä nautintoa, mulla oli sentään tyyny, Villellä ei sitten muuta kuin makuupussi, alustakin oli jäänyt kotio. Buahahaaa. No joo nää on näitä reissun omia juttuja, jotka ei välttämättä kaikille aukea.

Maanantai aamuna heräiltiin sateiseen päivään, tovi mietittiin mitä aamukaffen jälkeen duunattaisiin, kun ei oikein kovaan tuuleen ja vesisateeseen viitsinyt lähtiä kellumaan. Päätettiin roudailla kamat autolle ja lähteä vähän katselemaan paikkoja Lounatkoskelle. Käveltiin niskalle asti, josta aloin streameria piiskaamaan. Heti niskakiviltä tuli ensimmäinen elämä perhon perään, vesi pärskähti pienen harrin tavoitellessa perhoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Seuraavat kivien alaiset peilit tarjosivat kuitenkin reissun ensimmäisen mittaharrin 36cm, muutamat kuvat ja kala takaisin kasvamaan. Hetki siinä ihmeteltiin ja taas streameria purtiin. Tällä kertaa hieman edellistä pienempi harri, joka myöskin jatkoi uintiaan. Siitä sitten pikku hiljaa alas päin tiputeltiin ja välillä vähän kalasteltiin. Sain yhdestä varsin herkullisen näköisestä paikasta pari tälliä ja sitten pienemmillä perhoilla muutaman salakan ja särjen. Jalokalat loisti poissaolollaan. Käytiin samalla kierroksella hieman katselemassa mahdollisia yöpymispaikkoja ja Iiskoskella kokkaamassa päivän sapuskat.

Sapuskan jälkeen otettiin suunnaksi Hossanjoki ja sieltä Niskakoski. Täällä paljastui, että vettä todellakin virtaa reilusti. Siellä se huilaili pisin rantapajukkoja, joten kalastus niskakoskella jäi hieman vajaavaiseksi. Mutta löysi se Vilho sieltä yhden har... eiku särki se olikin.
Majoituksen suhteen päädyttiin laittamaan teltta Jatkonjärven telttailualueelle. Ilta siinä hieman venähti aamun tunneille tulistellessa nuotiolla ja seuraava aamupäivä sitten makoillessa teltassa. Sataa sataa ja sataa....

Päädyttiin loputa lähtemään Jatkonjärvelle kalalle kelluntarenkailla pienestä sateesta huolimatta. Käytiin edellispäiväisen kosken loppuliu'ussa kalalla. Ville sai yhden ison tällin ja samalla siimat poikki, hauki todennäköisesti. Samalla kokeiltiin hiukan kovemmasta virrasta nousua kelluntarenkaalla, ei muuten sit ihan iisiä hommaa, mutta saatiin kuitenkin noustua pieneen poteroon virran poikki. Alaspäin tulikin sitten aika vauhdilla. Lasketeltiin virran mukana alas järvelle saakka, kaloja ei löydetty kuin muutama pieni salakka ja ahven, jotka pureskeli perhoja.
Illalla tulisteltiin tovi ennen kuin painuttiin telttaan kuuntelemaan sateen ropinaa, seuraavalle päivälle oli suunnitteilla vähän ajelua taas.



Aamulla heräiltiin sateiseen päivään, touhuiltiin siinä aamupalat yms. ja hypättiin autoon. Suunnattiin Kuusamoon kauppaan hieman täydentämään eväsvarastoja. Suunnitelmissa oli, että mentäisiin Kuusingille kalaan, mutta tiedusteltuamme asiaa joen vesitilanteesta saatiin vahvistus siihen, että turha lähtiä. Näin kotona kun lueskeli nettiä Kuusingin osalta niin tuolla oli virtaamat huidelleen 40kuution paikkeilla, kun normaalisti tähän aikaan ollaan jossain 20kuution alapuolella. Joten ehkä tuo oli ihan passeli vaihtoehto jättää reissu tekemättä. Syötiin Kuusamon paikallisessa pizzeriassa hieman sapuskaa, oli sitten kohtalaisen isoa pizzaa tarjolla. Nälkä lähti ja loppu meni vaivoin alas.

Ajeltiin sitten takaisin Hossaan, poiketen matkalla Poussunkoskilla. Takaisin teltalle päästyämme, niin jaa mitäs sit??? Nyt on kyllä pakko sanoa, että on hivenen filmillä mustaa. Kamerassakaan ei ole tuon Poussunkosken jälkeen kuvia, kuin vasta seuraavalta päivältä. Taidampa siis siirtyä sinne...

... Eipä kun mehän siis...

Teltalle päästyämme suunnattiin siellä sitten kalalle, käytiin kellumassa Jatkonjärvellä siinä toivossa, että löydettäisiin siikaa ja muutakin kalaa. Polskittiin kahden saaren väliin, josta sain ensin itselleni reippaan kiloisen hauen renkaaseen, hetken päästä myös Villen vapa oli pikkuisen kaarella vastaavanlaisen hauen takia, tämä kuitenkin otti nätin loikan renkaan vierestä ja siima napsahti poikki. Tovi tästä vaihdoin setin siioille sopivaksi ja aloin kalastelemaan niitä. Ihan hirveisiin tuloksiin ei niillä päässyt, mutta sen yhden siian sieltä kuitenkin sain. Pieni kuin mikä, mutta lasketaan saaduksi kuitenkin. Kala takaisin uimaan ja uutta yritystä. Vaan eipä kuulunut mittään.
Takaisin telttoja kohti polskiessa vedettiin vieheitä perässä laahaten, Vilho sai pari pientä ahventa koukutettua ja itse vähän ennen rantautumista ööööö MUIKUN!?! Ainakin se oli pienempi kuin siika, alahuuli oli pidempi kuin ylähuuli ja rasvaevä löytyi. Muuta en siihen keksi kuin muikun. Niitähän tuolla kyllä pitäisi paljon ollakin, joten ei se ihme olisi jos hyttysjäljitelmät kelpaisi niillekin. Ilta oli varsin aurinkoinen päivän sateisiin nähden ja muutenkin oli ihan kiva kellua tyynellä järvellä.



Torstai aamu kuulosti jälleen aika kostealta, kun vesi ropisi teltan kattoon. Onneksi oli lupaillut selkenevää päivää, joten ei masennuttu täysin. Touhuiltiin siinä aikamme teltalla, ennen kuin suunnattiin Iikoskelle kalalle. Toinen toiselle puolelle jokea ja toinen toiselle, tiputeltiin niskalta alas päin hissuksiin kalastellen. Sain itse hieman niskan alapuolelta alamittaisen harrin ja toinen moinen kävi hetken siiman päässä rimpuilemassa. Noin puolivälissä koskea iski isompi harri streameriin kiinni, aikani siinä hain paikkaa josta saisi kalan nätisti pussitettua ja kala haaviin. 37cm harjus päätyi tällä kertaa iltapalaksi, jotta saatiin hieman lohikalan makuakin reissussa. Alempaa ei sitten mitään tullutkaan, muuta kuin jano molemmille. Joten suunnattiin autolle, jotta sai ottaa olusen. Päätettiin samalla käydä tekemässä ruokapaussi teltalle ja tulla sitten myöhemmin vielä tekemään toinen lasku kyseiselle alueelle. Käytiin matkalla luontokeskuksessa pistäytymässä ja varaamassa juhannussauna perjantaille.

Vaihdettiin ruokailun jälkeen puolia ja tehtiin samanlainen lasku ylhäältä alas. Jopa liki identtisellä saaliillakin, tosin nyt tuli kaksi nippanappa 35cm mitan täyttävää harjusta "kättelemään", jonka jälkeen molemmat saivat jatkaa uintejaan. Illalla sitten paisteltiin harrifilettä pannulla päivän kalasta ja syötiin kohtuu tuhdisti iltapalaa.... ei siis olutta vaan ihan oikeasti syötiinkin. No myönnettäköön meni siinä pari oluttakin ohessa. Keli oli tälle illalle kirkastunut upeaksi kuten oli ennustettukin. Tosin tämä myös tiesi sitä, että alkoi jos jonkinmoista öttiäistä pörräilemään kimpussa, märäkää ja hyttystä. Itse en vieläkään takertunut myrkkyyn, vaikka se toki liki olikin. Vilholle myrkystä tuli jo liki dödön korvike.

Seuraavana aamuna keli oli yllätys yllätys sateinen. Vettä tuli välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Päätettiin silti hilpaista iso-valkeaiselle kalalle. Sinne päästyämme keli veti liki täysin tyyneksi ja satelukin loppui. Lähdettiin polskimaan kohti tuttuja maisemia. Sitä jossa viimevuoden reissulla kävi järväri tempomassa siimat poikki. Pintomisia näkyi siellä täällä, mutta perhot tai uistimet eivät niille kelvannut. Sain kyllä kaksi hentoista tärppiä, mutta ei muuta. Polskittiin vastarannalle Muikkupuron laavun lähettyville, josta sitten lähdettiin hiljalleen valumaan takaisin päin. Laitoin jälleen perhot vetoon samalla kun polskin takaisinpäin, sain kunnon siimat käsistä tällin, mutta sekään ei pysynyt kiinni. Mutta siis isompaakin kalaa selkeästi oli, mutta ei niitä kyllä kovin helposti siimanpäähän saanut. Tyhjä arpa, mutta yrittää pitää silti. Käytiin hiukan kokkailemassa sapuskaa ja sitten kohti luontokeskuksen saunaa. Tosin sauna oli meille varattu klo 00-01, joten ehdimme käydä kiertämässä lomakeskuksen parkkipaikalla ja havaitsemassa juhannuskokonkin. Saunominen... ai taivas, teki kyllä aika hyvää, tolleen hetkellisen "metsässä" oleilun jälkeen. Takkaan jäi vielä hienoinen hiillos kytemään kun poistuttiin teltalle uni hommiin.



Lauantai... viimeinen päivä kalastukseen. Yllätys sinällään ei muuten satanut, vaan päivä valkeni oikein nättinä ja lämpöisenä. Sellainen mitä olin toivonut jo alkuviikkoon, jotta olisi sitä siikaakin alkanut pintautumaan. Päätettiin lähteä Hossanjoelle vielä vetämään viimeiset kalastukset, joten suunnaksi otettiin Kuikankoski. Parkkipaikalle päästyämme siellä oli jo yksi auto parkissa. Joten ehkä tuonne joelle mahtuisi kaksi vielä kalaan. Käveltiin suoraan kosken niskalle, josta aloitettiin kalastaminen. Vettä oli, mutta täällä se ei ollut niin paljoa haitaksi kuin Niskakoskella, varsinkin niskan alue ennen isompaa voimakasta koskea, oli oikein mukavasti kalastettavissa, vaikkakin heti rantapenkalta jokeen tiputtautuessa vettä oli vyötäröön asti. Niskalta ei kuulunut kaloja, mutta kymmenisen metriä niskalta alaspäin sain kovan tällin perhoon, ei kiinni. Uusinta uitto samasta paikasta, samoin kävi, tälli ja irti. Onneksi kolmaskerta toden sanoi ja pintakiven kupeesta taimen iski pysyvästi perhoon. Sen verran kovasta virrasta ja omasta paikasta joessa johtuen jouduin nakkaamaan haavin Villelle, jotta saatiin tamaani pussitettua. Kaunis kala, jollei pyrstöä lasketa mukaan. Aikamoinen porsas, vaikka pituutta ei kynityllä pyrstöllä ollutkaan kuin 58cm, mutta paino varmasti +2kg eli liki 3. Ehjällä pyrstöllä (eli oikeanlaisella istarileikkauksella, siis rasvaevän poistolla) tuo kala olisi ollut 60cm rajan rikkova. Kala nyt joka tapauksessa pääsi pienten pönökuvien jälkeen takaisin uimaan ja olisi päässyt, vaikka olisi ollut mitallinenkin. Jatkettiin paiskomista pitkin päivää, mutta hiljaista piteli. Sain muutaman 30-35cm väliin jäävää harria pussitettua, sekä katkotettua siimat yhden pakollisen koskihauen kanssa. Lisäksi sain muutaman varsin makoisan tällin perhoihin. Vilholle oli niskalta tullut yksi kunnon tälli, muuten olikin sitten pidellyt aika hiljaista. Kuten oikeastaan koko reissulla muutenkin. Vehkeet olisi varmaan lentänyt jokeen jo aikaa sitten, jos kalastus olisi otettu vakavasti. Palattiin illalla teltalle ja siinä sitten mietittiin, että pitäisikö tehdä sapuskaa vai laittaa teltta läjään ja pakata auto, nyt kun se olisi edes hieman kuivunut. Yöksi oli lupailtu hieman sadetta, joten päätettiin vetää kamat kasaan ja suunnata auton nokka kohti etelää.

Hieman siis lyhkäinen reissu, mutta oli se kyllä jälleen kovin rentouttavaa, vaikkakin seura oli ihan saatanasta ja kelit ei paljon mieltä ylentänyt. Ei vaan kyllä tässä taas saa Villelle kiitokset seurasta antaa, eikä ne ilmatkaan nyt ihan mahdottomat ollut. Eikä se saalis noilla reissuilla tärkein ole, vaan se, että saa hiukan rauhoittua kaupungin melskeeltä ja nauttia luonnosta.



Sunnuntai aamuna klo 5:54 pysäytin autoni kotiparkkipaikalle. Fiksumpi olisi ehkä ottanut myös tässä kohtaa sen sapuska kassin pois autosta, siis sen mitä sinne oli jäänyt. Voi paketti ja muutama muu lämmölle arka tuote. No minäpä se en nyt sieltä kaikkein fiksuimmasta päästä ollut, joten hain tuon kassin kotiin vasta sunnuntai iltapäivällä. Sen isommasti ajattelematta tiputin sen olohuoneen lattialle ja aloin kokkaamaan ruokaa... sitten aloin purkamaan kyseistä kassia, oli muuten virhe. Kuten arvata saattaa, oli voi sulanut ja valunut pisin kassissa olleita tuotteita, koska sehän ny oli vielä päälimmäisenä tuota kassia. Mutta se siitä... jokainen voi miettiä sitä, kun nostat kassista vaikkapa sen valmiiksi voilla kuorrutetun näkkäripaketin tossa keskellä olohuoneen lattiaa.

no mutta jaa, palaan tuohon perjantaiseen saunomiseen vielä hieman... Lauantaina vitsailtiin Kuikankoskelle ajellessa, että olisiko se saunan takka pitäny sammuttaa, jottei palaisi sauna. Tässä kohtaa täysin tietämättömänä asioista, joita tuolla seudulla sitten oli lauantai-iltana tapahtunut... Sunnuntaina kun olin nukkunut aamun kotiin paluun jälkeen muutaman tunnin, niin herätessäni luin puhelimesta viestin ** Poltitte sitten saunan lähtiessänne **
Hieroin hetken silmiä ja luin tuon uudelleen ** Poltitte sitten saunan lähtiessänne **
Tämän jälkeen oli pakko herätä ja miettiä hetki. Tosiaan sitten uutisista löytyikin aihe, että oli Hossan lomakeskuksen sauna palanut lauantai iltana. Onneksi oli nyt kuitenkin kyseessä eri sauna, kuin se jossa itse kävimme saunomassa. Mutta hieman pisti mietityttämään, noin unisena ja juuri heränneenä.

Reissun saldo oli mulle aika murskaava verrattuna Vilhoon, mutta eihän se "aloittelijan tuuri" voi toimia kuin sillä yhdellä reissulla, josta olen saanut kuulla aika monasti, lue siitä tästä.


Reissun kuvia löytyy täältä.

Iso-Kerojärven reissu 28.7-4.8.2012

Elikkä viime kesänä tehtiin porukalla reissu tuonne syvä-tepastolle ja sen jälkeen oli sitten uusi reissu taas suunnitteilla. Tällä kertaa paikaksi valikoitui Iso-Kerojärven rannalla sijaitseva VilliPohjolan Hillakero mökki.
Tähän mennessä reissumme ovat suuntautuneet huomattavasti korkeammalle pohjoiseen ja aina järjestäin joen varrelle. Joten monessakin suhteessa poikkeus normaali reissuihin... Järvi ja "etelässä".

Piti taas tehdä sitä tuttua taustatutkimusta paikasta ja vesistöstä, sekä mahdollisista muista paikoista lähistöllä. Tietoa vain oli kovin niukasti. Tosin noista Kuusamon yläpuolen joista kyllä ja paljon, mutta sinne ei ollut tarkoitus suunnata.

Startattiin reissuun Klaukkalasta n.kahden maissa perjantai-lauantai yönä. Porukan kyyti oli aloittanut matkan teon jo reilusti aikaisemmin Mietoisista, suunnaten sieltä Raision ja Espoon kautta Klaukkalaan. Näin ollen olin viimeinen porukasta auton kyydissä. Tavaraa oli taas kontti pullollaan ja autossa istui 5 kalamiestä matkalla kohti Kuusamoa.

Matka taittui kilometri kerrallaan ja normaalilla kuskin vaihto rytmillä kohtuu hyvin. Persauksen puutumista oli havaittavissa, mutta muuten ihan rento matka. Tosin itsellä kevään Kairille ajo jo takana eikä tämä ollut kuin liki puolet siitä matkasta, joten kokemusta oli jo valmiiksi.

Saavuimme viimein lauantaina puolenpäivän pintaan mökin pihaan, näky oli silmiä hivelevän kaunista. Reilu hiekkaranta mökin lähellä, kirkasta vetä joskin jonkin verran oli hyhmää kertynyt pohjalle. Mökki hyvällä mallillaan ja sopiva tälle porukalle. Avainten luovutuksessa, olivat kertoneet, että edellinen porukka oli poistunut paikalta liiallisen hyttys kannan takia??? Me kun emme saapuessamme löytäneet näitä verta himoitsevia vitsauksia juuri lainkaan, joten tämä kommentti hieman ihmetytti.

Päivä meni paikkaan tutustuessa, pikaisen pistoreissun ja saunanlämmityksen merkeissä varsin mukavasti. Painuttiin pehkuihin jo yhdeksän pintaan illalla. Hieman oli matka ja vähä uninen edellinen yö veroittanut porukan voimia.

Seuraavana aamuna 8 aikoihin porukalla ylös, kaffet ja muut hommat. Sitten päätettiin lähteä koko porukan voimin piipahtamaan järvellä. Laihaksi jäi saalis ekalla pistolla. Tuulen vire siivitti järvellä ja välillä pilvien välistä paistanut aurinko lämmitti oloa kivasti.

Suuntasimme myös Luvenlahden perukoille katsastamaan siellä olevaa laavua ja samalla paistelemaan makkarat sinne. Matkalla löytyi muutama hauki, osa perholla ja osa toisten uistimilla. Kokoa kivasti 2-3kg. Pienempiä päästeltiin pois. Ahvenia ei löydetty, eikä liiemmin muitakaan kalalajeja. Jollei "lentokalaa" lasketa. Harvinais laatuinen tilanne, kun näkee kalan kirjaimellisesti hyppäävän veneeseen. Ei ole moista ennen tullut nähtyä, vaikka tämäkin siimanpäässä oli, niin silti veneen viereltä ponkaisi ilmaan päätyen suoraan veneen lattialle. Tässä kohtaa kun olisi ollut videokamera kuvaamassa toista venettä, niin olisi kyllä todella upeaa materiaalia saanut. Vaan eipä ollut.

Käytiin vielä illaste saunassa ja touhuiltiin noita normaaleja touhuja muutaman virvoikkeen kera.

Seuraavana aamuna herättiin kirkkaaseen päivään, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli enemmän kuin riittävästi. Päätettiin unohtaa kalastus ja keskityttiin hieman heittämään noppaa pihamaalla. Hyttysiä ei juuri ollut vieläkään, paarmoja sitäkin enemmän.

Järvi oli liki peilityyni keskellä kirkasta päivää, mutta ajattelin silti soutaa niemenkärjen tuntumaan katsastamaan josko olisi siikoja maisemissa. Tuhoon tuomittu reissuhan se oli jo näin kelin kannalta ajateltuna, mutta kokeilimpa kuitenkin. Muutama selvä siian pintominen näkyi, mutta nekin hävisi teille tietämättömille lähes heti. Ei kiinnostanut perhot pinnasta, kalvosta tai sen alta, eikä myöskään syvemmältä.
Pikainen pisto oli historiaa ja suuntasin takaisin mökille. Syötiin ja vedettiin pikku ruokalevot. Illalla oli tarkoitus suunnata vihernieriä jahtiin, vaan ukkosherra päätti toisin. Irnin suunnalta nosti hiljalleen kohti meitä reilusti jyskyvää ja välkkyvää taivasta, joten suosiolla jätettiin vesille meno pois suunnitelmista. Aikamme siinä läiskittiin korttia, nautittiin/ihailtiin ukkosta, kuunneltiin sateen ropsetta ja kahinaa, ennen kuin päätimme siirtyä untenmaille.

Aamulla ei ollut ukkosesta enään tietoakaan ja äijät saivat minut houkuteltua pohjukkaan haukijahtiin. Tuo hauen jallitus nyt ei ollut omaan mieleen niin suurta nautintoa tuova ajatus, mutta kalastusta kuitenkin. Sama kaiketi se on mitä sitä nyt puolitosissaan pyytää. Kyllähän tässä on koko kesä oltukin enemmän ja vähemmän kirjolohi, taimen ja harjus jahdissa. Loppu kesä ja syksykin on vielä aikaa, niin kalastellaan ny välillä haukea.

Löydettiin pohjukasta jälleen haukia ja minä pienillä perhoilla särkiä, ahvenista ei ollut vieläkään havaintoa. Yksi särki tosin toi metkan kokemuksen lisää omalle muistilleni, särki tarrasi ylemmässä tapsissa olleeseen perhoon ja kävi pinnassa pärskäyttämässä, lähes välittömästi n.1,5metrin päässä pärskähti hieman reilummin. Samassa siiman päässä tuntui reilu vastuksen muuttuminen ja runsas suomupilvi leijaili tapahtumapaikalla. Hauki oli tempaissut hampaansa särjen kylkeen ja samassa rytäkässä oman kylkensä alempaan perhoon. Hetken väännön jälkeen alempi perho lähti hauen matkaan, mutta särkeä ei hauki saanut.

Hetken päästä käytin vielä yhden 3,32kg hauen veneessä joka päätyikin sitten papin alle ja veneen pohjalle. Toiseen veneeseen oli myöskin noussut muutama hauki. Hieman ennen kuin oltiin pois lähdössä, antoi luonto jälleen hieman silmän ruokaa, kun saimme porukalla seurata kanahaukan ja teeren rallia lahden ylitse metsästä toiseen. Kovaa menoa lintutaivaallakin. Hienoja lintuja molemmat.

Illala toiset pitivät hetken hyttystentappo "kisan", nyt kun niitäkin vihdoin löytyi. Tässä pieni määrä 10min aika saadusta saldosta yhden ihmisen osalta, osa tippui raoista alas ja osa jäi laudalle. Tässä kohtaa pystyi jo sanomaan, että kyllä niitä sittenkin täällä on. Ei siinä sitten kauaa viitsitty pihalla olla, joten siirryttiin sisälle pelailemaan korttia ja nauttimaan virvokkeista.

Keskiviikko aamuna oli tarkoitus suunnata Kuusamoon ja hakea luvat Poussunkoskelle sekä käydä täydentämässä ruokavarastoa. Tarkoituksena itsellä oli saada serkkupojalle ensimmäinen kala perholla. Hän kun on onneksi innostunut perhoilusta, niin ei tarvitse enään olla ainut pervoilija tässä porukassa.

Luvat saatuamme suuntasimme muutamaksi tunniksi näin päivällä koskelle. Heti alkuun paikka näytti lupaavalta ja kalaakin näytti olevan liikkeellä, tosin ahventa, särkeä ja salakkaa, muutama pieni taimenkin siinä joukossa.
Sitaistiin aloittelijalle oliivi larva siiman jatkeeksi ja pieni opastus uittoon. Ei montaa heittoa tarvinnut, kun poika nosti ensimmäisen kalan ylös.
Jatkettiin siinä hetken rupattelun jälkeen kalastusta, käytin useamman kalan ylhäällä tästä niskalta ahventa, särkeä ja salakkaa. Siirryttiin pikkuhiljaa alaspäin ja käytiin hieman samalla uittotekniikoita ja muuta tarpeellista lävitse.

Tiputeltiin siinä pikkuhiljaa koskea alas, käytin matkalla useamman kohtuu vauraan särjen ylhäällä koukun irroituksessa, näin myös yhden isomman vilahduksen perhon perässä, mutta ei tietoa mikä oli. Noin puolesta välistä koskea, löytyi pieniä taimenia ja harjuksia, jotka innostuivat perhoon ottamaan.
Palattiin välillä takaisin tulipaikalle makkaran paistoon, pitämään pikku sadetta ja ihmettelemään jumalattoman isoa pistiäistä. Ei kyllä tietoa mikä kaveri, mutta koko reilusti coltin sytkäriä isompi, pituudeltaan siis, väritys liki ampiaista. Tuossa pari kuvaa kyseisestä veijarista.

Kun oli mahaa hieman ruokittu, päätettiin vielä siirtyä kosken alaosaan, loppuliuusta sain hyvän tällin streameriin ja perään pari upeaa loikkaa alavirtaan, ajattelin jo tovin, että meni oma taimen enkka uusiksi, mutta totuus olikin aivan muuta. Juuri ennen haavitsemistä kala päätti purra perukkeen poikki ja painella muille maille. Toisaaltaan hyvä niin, koska näitä vihernieriöitä en täältä tosiaan tullut hakemaan. Sitaisin uuden streamun perukkeeseen ja jatkoin kalastusta, sain lähes heti perään uudne tällin ja tälläkin kertaa kyseessä oli hauki, tämä tuli jo haaviin asti ja luovutti perhon takaisin. Päätin sitoa jotain pienempää siiman päähän ja suunnata takaisin ylöspäin. Tasaisesti jokaisesta peilistä, kiven huopeesta ja reunan hitaasta virrasta tarrasi perhoon joko ahven, särki tai salakka. Käytin tämän session aikana joka koskella oltiin, noin 50 kalaa haavissa. En kuitenkaan löytänyt ainuttakaan mittakalaa taimenista tai harjuksista. Eikä Poussun siikaakaan näkynyt suvannoissa.
Kyyti tuli hakemaan meidät takaisin mökille. Päätettiin kuitenkin, että tullaan illalla vielä haeskelemaan järvistä koskeen syönnille tulevaa kalaa.

Illalla ajeltiin sitten takaisin Poussulle ja suunnattiin ylemmän kosken niskalle, oiva paikka, kohtuu syvä ja hyvät isot kivet juuri ennen niskaa. Jälleen ei tarvinnut montaakaan uittoa pienillä perhoilla, kun olivat pienet kalat kiusaamassa. Vaan kun vaihdoin jälleen streamerin perukkeen päähän ja aloitin niskan läpikäymisen, näin kun tumma hahmo nousi kiven huopeesta kohti perhoa, ei tarttunut. Uutta yritystä ja kiinni oli. Mutta totuus tästäkin kalasta oli epämiellyttävä. Hetken taiston jälkeen pinnataan näytille ja n.3kg hauki oli siimassa kiinni, tovi tästä ja peruke antoi periksi ja kala hävisi järvelle päin. Noh yksi paha ainakin niskalta pois.

Tiputeltiin jälleen hieman alas päin, molempien saadessa tasaisesti särkeä ja ahventa. Itse löysin pari pienempää harjusta n.25-30cm jotka saivat jatkaa elämäänsä kosken kuohuissa. Aloittelijakin oli kovin tyytyväinen kun sai jotain kalaa siiman päähän, kunnes hänen oliiviin pupaan tarttui vauraampi kala, en juurikaan ehtinyt antamaan neuvoa, että hieman rauhallisempaa touhua/vetoa kalaa vastaan, perhostus kun ei ole samaa kuin uistimella kalastus. Niinpä siinä sitten kävi, että hieman ennen rantauttamista kala valitsi toisen suunnan ja peruke antautui. Kalana tälläkertaa oli kuitenkin hauki, mutta saipahan hieman kokemusta isomman kalan voimista perhovavan jatkeena. Hymykin tuntui olevan reilusti kasvoilla.

Autotiesillan alla oli 10m kosken pätkä jota edelsi hieman voimakas virtaisempi suvanto, vai pitäisikö sanoa pidemmän mallinen niska. Näin muutaman reilun salakka-ajon, mutta oletettavasti kyseessä oli kuitenkin hauki. Olisihan se voinut olla taimenkin, mutta kiinni sitä ei saatu.

Pintomisiakin alkoi olla enemmän, joten päätin laittaa perukkeeseen pari pinturia kellumaan ja lopetin uppokalastuksen. Muutama särki kävi pinturia puraisemassa, ennen kuin pääsin tälle sillan alta menevälle koskelle. Kosken keskellä oli pitkä "nielu", joka tasaisena antoi loistavan pinturi paikan. Uitto vastapuolen reunasta ei tuonut tulosta, toinen uitto oman rannan puolelta toi pienen harjuksen. Heitin perhot uudelleen veteen ja annoin uida keskeltä alas asti, jätin ne vielä hetkeksi siihen niulun alaosaan uimaan, kun vesi pärskähti oikein kunnolla ilmoille ja taisto alkoi. Kala kävi useaan otteeseen pinnassa ja osoittautui hyväksi harjukseksi, mittakala oli kyseessä ja itselle ajattelin jo vihdoin 40cm puhkaisua, se kun on vielä hieman auki. Kala velloi hetken pinnassa ja sukelsi sitten virran reunassa olevan kiven viereen juromaan. Pari hassua minuuttia kala jaksoi paikoillaan juroa, kunnes voimat ehtyivät ja kala heltisi haavitsemis etäisyydelle. Kala haaviin ja omiin käsiin, mittaus toi kalalle pituutta kuitenkin vain 39cm. Kaunis kala lähti kuitenkin matkaan, kun piti mökille saada hieman muutakin syötävää kuin haukea. En saanut 40cm rikki vieläkään, mutta kaippa se tulevaisuudessa sitten.

Siirryttiin vielä tuonne päivällä läpikäydylle koskelle, josta tavoitin yhden 35cm harrin hieman niskan alapuolelta. Muuten pysyttiin pienissä kaloissa. Taimenta tai siikaa ei löytynyt edes illalla. Siian pintomistakaan ei joessa näkynyt, vaikka näitä pitäisi Poussulla olla kohtalaisen paljonkin. Hyvä reissu joka tapauksessa tänne, saatiin aloittelijalle hieman tuntua perhostukseen enemmän, niin josko tuo onnistuisi jatkossa itsekin löytämään vaikka niitä kirjoevällisiä täältä etelän joilta.

Mökille päin ajellessamme törmäsimme hieman aikaisemmin tapahtuneelle kolaripaikalle. Siinä oltiin autolla otettu mittaa porosta. Toisesta tuli romua ja toisesta vainaa. Ei mikään kaunis näky, mutta onneksi ei henkilövahinkoja.
Käytiin vielä yöllä saunomassa ennen unille menoa.

Torstai aamulla herättiin pilviseen keliin. Osa porukasta lähti hilloja haeskelemaan lähialueelta, mutta ei niitä löytynyt kuin vajaa pari litraa, jotain sentään kuitenkin.
Päätettiin illa tehdä hieman poikkeava reissu järvelle, mato-onkien kera. =)
Eipä ole tullut madolla ongittua ihan vähään aikaan.
Siirryimme toisella veneellä saaren rantaan kalaan, kun toinen venekunta jäi niemenkärjen lähettyville.

Katseltiin siinä menomatkalla, että ompa tummia pilviä tulossa, mutta taitavat mennä ohitse. Päästiin siinä saarelle ja hetken aikaa ehdittiin uittamaan matoja vedessä, kun tuuli yllättäen voimistui ja pilvet alkoivat tulla suoraan kohti. Päätettiin varmuudeksi mennä rantaan ja ilmoiteltiin toiselle veneelle radiopuhelimien välityksellä, jotta jäähään pitämään saetta ja tuulta tänne. Veneet kun eivät mitään huippuja olleet, niin niillä ei viitsinyt lähteä urheilemaan kovaan tuuleen. Hetken aikaa tuuli siinä tuiversi varsin voimakkaasti ja taivaalta tuli vettä, kuin oisi saavista kaatanut. Tuuli kuitenkin tyyntyi ja sadekin lakkasi, joten päätettiin sitten lähteä takaisin mökin suuntaan märkinä joka tapauksessa. Mökille päästyämme alkoikin aurinko paistamaan ja tuulikin taas tyyntyi, heh normaaliahan tämä.
Päätettiin kuitenkin paneutua vielä marjapussin maailmaan ja otettiin samalla hieman holillista juomaa, kirkkaana, punaisena, märkänä ja hyvänä kohti naamaa. Pitihän sitä yrittää tyhjentää loputkin, kun perjantai illaste ei sitten isommin enään oteta, kun lauantai aamuna joudutaan autoilemaan takaisin etelää.

Siinähän sitä sitten meni yö pitkälle, ennen kuin unille päästiin. Aamulla kuintenkin heräiltiin vaikka kaikki 5 äijää oli hieman silmät sikkuralla herättyään. Ei tohdittu lähteä kalaan päivällä, joten pelailtiin hieman noppaa pihalla ja nautittiin lomasta.
Illaksi oli suunnitteilla vielä onkireissu, vaan sauna ja oleilu vei voiton siitäkin.
Saunottiin vielä viimeiset löylyt hyvässä saunassa ja nautittiin hyvästä seurasta keskenämme. Aamulla olisi sitten lähtö kotia kohden, joten unillekin mentiin kohtuu hyvissä ajoin.

Aamu touhuilut tehtyämme, pakattiin auto, siivottiin mökki ja startattiin matkaan.
Matka meni vanhoissa hyvissä merkeissä ja jokainen pääsi kotiinsa, viimeiset tosin vasta myöhään illalla.

Sellainen reissu tällä kertaa. Uusikin on jo tätä kirjoitellessa suunnitteilla, niin omalta osalta kuin tältä porukaltakin. Tai ainakin paikat on mietitty valmiiksi, jos ei sen enempää ole suunniteltu.

Kalaa saatiin ja lomailtua siinä samassa. Kalastaminen vain jäi hieman normaali reissua vähemmälle, eikä ihan niitä löytynyt mitä olisi suonut itselleni löytyvän, tosin eivät olleet ilmatkaan kaikkein otollisimmat, eikä liiemmin ollut tuo kalastus himokaan päällä.

Tässä linkki kuviin, näitä kuvia tulee sitten jossain kohtaa lisää, kun saadaan reissun loput kamerat tyhjennettyä.

Laittelen vielä lisää kuvia, jahka olen saanut muilta reissun miehiltä kuvat itselleni. Nyt vain kaikki omasta kamerasta.