Kauden starttaus Nukarilla 6.4.2016

Nyt se on vihdoin omalta osaltakin kausi avattu.

Tässä talvilomaa viettäessä ja maalaushommien ohessa iski mahdollisuus lähteä hetkeksi katsastamaan "kotikosken" vesitilanne ja muutenkin hieman oikomassa siimoja. Yleensä olen ollut kauden avaamassa jo aikaisemmin kelien salliessa, yleensä tosin haukihommilla. Tänä vuonna en ole saanut persettäni liikkeelle niin paljoa, että olisin merellä päässyt piipahtamaan.



Talven aikana on tullut sidottua rasiat taas sille mallille, että viitsii kesän huidella menemään ilman painetta siitä, että otikat loppuu heti kesken. Samoin pari uutta vapaa eksyi välinearsenaaliin, toinen viime vuonna katkenneen tilalle ja toinen noin muuten vaan. Molemmat tikut olivat Flextecin streamtec vapoja (#5 9,0' & #6 9,6'), nappasin näistä matkaani tuon vitosen, joka ajaa varmaan jatkossa peruskepin toimea. Sonikin vastaavaan kun nyt lopulta menetin hermoni viime kesänä kovuuden takia. Makuasioita toki, mutta niitähän tähän maailmaan mahtuu ja paljon. Toiset kun tykkää äideistä, toiset tyttäristä ja loput jostain muusta. Mutta sitten itse asiaan.

Eli starttasin keskiviikko aamuna liikenteeseen ja suuntasin itseni Nukarille. Kasailin kamat ja sidoin pari perhoa perukkeeseen kiinni urheilukentän parkkipaikalla. Aurinko paisteli pilvien lomasta ja ilma oli mukavan oloinen. Tepastelin liki suorilta koulusuvannolle, toki katselin matkalla rantoja ja jokea. Vettä näytti virtaavan kuten oli tiedossakin, mutta ei lainkaan pahasti tulvassa, joten kalastamaan pystyisi ihan hyvin.

Suvannolle päästyäni nakkasin kauden avausheiton ja olin varsin tyytyväinen heti kättelyssä vapaan, siima lensi suunnilleen sinne minne piti ja heitossa tuo toimi ihan ilman ongelmia, tai ainakin omilla heittotaidoillani. Kolmas heitto ja uitto tuottikin sitten jo tulosta, joten pääsin myös testaamaan vavan väsytysominaisuuksia, jotka osoittautui makumieltymyksieni iloksi paremmaksi kuin tuo mainitsemani sonik, vaikka kala olikin vähän kylmänkankea ja laiska, niin kyllä se kivalta silti tuntui. Kala pussiin ja evääksihän tuo myös lähti.



Tuossa samalla huomasin rannalla muitakin kalastajia ja päätin siitä hetken nakkelun jälkeen käydä luvat kyselemässä. Kunnossahan nuo oli, kuten myös kaikilla muilla ketä rannalla kalassa tuona päivänä näin.

Vaihdoin vähän paikkaa ja jatkoin samalla setillä nautiskelua ja kuinka ollakkaan sain vielä toisen hieman pienemmän kirjolohen pyörähtämään haavissa. Varsin tyytyväinen kauden aloitus, vajaa kolmen tunnin reissu ja kaksi kalaa pussiin, toinen evääksi toinen takaisin jokeen. Harvoin on kauden avaus tuolla ollut näin juhlallista, kun kyseessä kuitenkin viime syksyn istukkaita ja paikalla paljon kalastajia ollut viime päivinä.

Rannalta löytyi myös komea ravunsaksi, joka oletettavasti on saukon jättämä. Lisäksi tässä vielä muutama kuva reissusta.



Hyvillä mielin siis tulevaa kesää odotellen, uutta reissuakin on jo suunnitteilla nukarille.
Kauheasti on suunnitelmia kesäksi, kuten varmasti monella meistä. Muutama on jo lyöty lukkoon ja muutama avoin roikkuu ilmassa. Mielikuvituksia ja ajatuksia reissuista on pyörinyt paljon päässä ja tulee varmasti pyörimään. Parasta tässä on kuitekin nyt se, että nyt voin ja saan tehdä noita reissuja, sekä pystyn jälleen nauttimaan elämästä ilman isompia murheita. Kun fiilis pysyy tälläisenä, niin kalastuskin on enemmän taas nautintoa, kun se viime suvena alkoi välillä olemaan sellaista puurtamista, eikä juuri kisoissakaan saanut itsestään irti sitä mitä piti. Ainoa onnistuminen kisoissa tuli joukkuekisoissa omalle kohdalleni. Toki viime vuoteen mahtui paljon hyviä hetkiä ja ihan kiva kalasaalis kaiken kaikkiaan. Tänä vuonna vähän paremmalla meiningillä kuitenkin.

Ounasjoki 2015

Tjaahas, se olis aikaa taas vierähtänyt vähän turhankin paljon tästä viimeisestä blogipäivityksestä.

Kesä meni vähän vähemmällä kalastuksella kuin edellisinä vuosina on tottunut, mutta kyllä sitä jotain pientä reissua tuli silti tehtyä. Ehkä isoimpana viikon reissu Ounasjoelle tutulla ja turvallisella porukalla. Tämä nyt siis tuon edellisen päivityksen jälkeisistä reissuista. Jotain pienempiä keikautuksia joilla on ollut lisäksi.

Tuosta Ounasjoen reissustakaan en jostain kumman syystä saanut luotua tekstiä vaikka mahtava reissu olikin ja nyt näin talvella useampi kuukausi reissun jälkeen on vaikea alkaa tekemään siitä selkoa.

Jotain mitä tuolla reissulla kuitenkin tuli tehtyä niin selviää kuvista ja tähän alle rustaamastani pienestä muistelosta.

Kalallisesti tuo oli suurinpiirtein kokonaisuudessaan harjus kalastusta, pinnalta ja pinnan alta. Itse kalastin oikeastaan koko reissun kelluntarenkaalla polskien. Heti sen jälkeen kun toisena päivänä vai oliko jo ekana iltana kun jouduin ajamaan Rovaniemelle räpylä ostoksille. Keepperin settiräpylät tai mitkä lie muovilärpäkkeet antoivat periksi. Enkä tosiaan antanut tuon pilata reissua, vaan joesta suoraan autoon ja useamman sadankilometrin kierros Rovaniemelle ja takaisin. Järkeä??? NO ei, mutta tulipa tehtyä ja reissu meni siltä osin putkeen.

Kävin heittämässä yhden päiväluvan Vuontisjärvellä siika mielessä. Siikoja löytyikin, kun vain ensin löysi paikat. Kovin pientä oli, suurin nippanappa 30cm yli ja loput alle. Muutama parempikin kala siiman päässä järvellä oli, mutta joko tapsipoikki (0.8-0.12) tai sitten muuten vaan irti. Pääasia oli, että sain rauhassa kokeilla erilaisia keinoja kyseisen kalan parissa.

Suurimpana riesana tuolla oli polttiaiset ja mäkäräiset, hyttysiäkin toki oli, mutta ei niin paljoa.

Itse Ounasjoesta sain yhden ison kalan siiman päähän, mutta tälle ei ollut mitään sanomista, kun ampui keskeltä koskea nielusta alas ja se oli sen jälkeen moro. Tämä sattui kun laskeskelin kelluntarenkaalla Raattaman kylästä alas mökille. Raattamankoskessa jossa tuokin isomus oli, oli hienoja portaita johon pääsi näppärästi kelluntarenkaalla stoppaamaan ja näin kalastamaan laajalta alalta. Voin kyllä näin jälkeen päin kertoa, että ei ehkä kaikkein helpoin kapistus laskea koskia alas, varsinkin kun kiviä saa varoa. En ehkä toistamiseen lähde yrittämään moisia hölmöilyjä, mutta kyllä sen verran oli järkimatkassa, että ennalta kävin rantaa alaspäin kävelemässä ennen kuin koskea lähdin tiputtamaan ja pahimmat paikat kanniskelin sitten rantoja pitkin.

Kiitos kuitenkin reissusta kaikille mukana olleille, H,M,A.
Sitten tähän niitä kuvia.


Tästä vielä kaikki kuvat

Noin muuten viimevuodesta jäi käteen paljon kaikkia hienoja kokemuksia.
Hauki ennätys paukkui useammalla kilolla ja sentillä. Pari hienoa viikon reissua ja useampi pienempi kierros. Kisapuolella jäi vähän heikonlaiseksi koko kausi. Syksyn karsinnoista jouduin vielä kaiken lisäksi perumaan liki kaikki, pienen uupumisen takia. Mutta nyt tulevaa kautta voi taas katsella kirkkain silmin, niin kisojen osalta kuin siviilikalastuksenkin parista. Suunnitelmissa on reissu Ruottin maalle Vilhon kanssa, Kuusamon vesiinkin on tarkoitus tänäkin kesänä ottaa kontaktia.

Yksi ikävämpi asia tässä painaa ja se on, että en suurella todennäköisyydellä pääse tänä kesänä lähtemään pohjoiseen tällä samalla porukalla, millä on näitä reissuja tehty jo useampi vuosi. Ei vaan lomat riitä reissuun. Vaikka jätän pienen mahdollisuuden yllätykselle kuitenkin.

Koitan tässä taas piristyä kirjoittamisenkin saralla, ainakin tulevan kesän reissuista. Talvi menee enempi ja vähempi sitoessa perhoja ja muutamia hankintoja tehdessä. Odottavan aika vain on tuskallisen pitkä. No muutama kk niin pitäisi taas päästä kautta aloittelemaan vaikkapa sumarikalastuksella.

Kisakausi 2012-2013 läpikäyntiä.

Se olisi sitten kisakausi 2012-2013 kerätty läjään näin kirjoittamisen suhteen. Tämähän oli siis toinen vuoteni kisoissa, joten isoja osotuksia ei ollut, muuten kuin paikkoihin tutustumisen ja uuden oppimisen ohella.

Kausihan alkoi todellisuudessa jo 2012 syksyn karsinnoilla, mutta niistä ei ihmeitä kerrottavaa ole. Talvi välissä ja sitten 9.5.2013 startattiin kevät osuus kerhomme järjestämillä Sulalammen karsinnoilla. Oma tulos oli kyllä ruokottoman huono näissä kisoissa, eikä liiemmin nostanut odotuksia kauden osalta.



Tästä pari päivää eteenpäin ja edessä oli Karkkilan karsinnat 11-12.5.2013, jotka oli itselleni tutussa paikassa. Viime vuonnahan täällä opettelin kalastamaan. Tällä kertaa lauantain osalta olin liki samoilla asetelmilla kuin menneenä vuonna sijalla 7., sunnuntai oli aikaa kiriä asemia ja hieman erikoisemmilla perhovalinnoilla sainkin liki kaiken napsumaan kohdilleen ja lopulliselta tulos listalta löysin itseni sijalta 2. Hopeasta oli jo kokemusta viime vuoden turpakisasta, mutta kyllä se hyvältä tuntui silti. Nyt hieman pystyi odotuksia kauden osalta laittamaan ja kieltämättä kyllä se finaalikin mielessä hieman pyöri.



Sitten olikin hetki hiljaisempaa kisojen osalta kunnes 1.6 oli vuorossa Perhonjoenkarsinnat, jotka eivät kyllä kovinkaan kaksisesti sujunut, jonkun kalan sentään sain ongittua, mutta ei finaaliin tarvittavaa määrää pisteitä kertynyt. Edessä olikin sitten pohjoisen reissu, jonka jälkeen jatkettiin kilpailuja 29.6 muuramen ja 30.6 Reposelän kisoilla. Molemmista olisi riittänyt finaalia varten sijoitus 5:n sakkiin, vaan ei niin ei. Reposelkä oli todella vaikea paikka, eikä kyllä muuramekaan helppo ollut, vaikka kyllä ihan peiliin on katsominen, ettei parempaa onnistumista tullut.



Nämähän oli ne minulle arvonnoissa osuneet kisat. Eikä finaali paikkaa näistä herunut, vaikka hyvät pisteet alkuun alle sainkin. No uusiin paikkoihin tuli tutustuttua ja paljon uutta opittua.

Sain kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden, kun Isojoen Kangasjärvelle arvonnoissa osunut varasija 3. toi kisapaikan. Kisa kalana oli siika, joka on ollut minulle aina iso haaste ja suuri tavoite. Joten ihan en arvellut tämän varaan, että finaaliin pääsisi, joten asetin tavoitteeksi saada elämäni ensimmäisen siian ylös asti ja sitä kautta hieman luottamusta taas tekemisiini.



Kurvailin jo perjantaina 19.7 paikalle ja siinä Ahdin kanssa hieman välineitä käytiin läpi ja nautittiin muutama olut.
Lauantaina sitten arvottiin kisalaput jne. Sitten olikin aika suunnata veneisiin ja sitä kautta järvelle.

Sain ensimmäiselle jaksolle veneparikseni Taimin Villen, alkuun tuntui kovin hiljaiselta. Villellä taisi jokin tärppi olla, mutta muuten kovin tyhjää. Vaihdettiin välillä paikkaa, sitten sain itse hyvän tällin, vaan en saanut pidettyä kiinni. Ville sen sijaan käytti siian kaukalossa ja peli häneltä auki. Hänhän olikin vain hämmentämässä pakkaa, kun finaalipaikka oli jo taskussa. Muutenhan kisoissa oli paljon sellaisia viime tipassa finaaliin havittelevia. 16 kisaajasta taisi 10 olla mahdollisuudet finaaliin onnistumisten myötä, 4:llä sillä hetkellä paikka ja parilla ei mahdollisuuksia.
Ekalta jaksolta en sitten kalaa löytänyt.

Toiselle jaksolle sain parikseni Laihon Miken joka vei karkkilassa voiton nenäni edestä viimeisen jakson sijoituksilla ja yhden pisteen turvin. Mutta se ei vaikuttanut tähän tilanteeseen, vaan nyt oltiin jo uutta kisaa perkaamassa. Vaan eipä saatu kumpikaan kalaa tältä jaksolta, jollei minun ahvenia jotka tuplatärpillä kävivät veneessä. Sekä muutamaa tärppiä, jotka "selvästi" siikoja oli.

Sitten hieman sapuskoitiin ja odoteltiin seuraavan jakson alkua.

Sain kolmannelle jaksolle parikseni konkarin nimeltä Levänen Jukka. Jukan kanssa on aina hauska kalastaa eikä tämä ollut ensimmäinen kertamme taisteluparina. Mutta ei se silti kalaa veneeseen tuonut, ahvenia kyllä saimme molemmat, mutta muuten ei tapahtumia löytynyt.

Näin olin kalastanut 6 tuntia, ilman mitään isompaa pari tälliä ja ahvenia. Piti rannassa tehdä pikku tilanne katsaus ja katsella mahdollisuuksia, viiden sakkiin pitäisi täällä päästä, niin finaaliin olisi paikka. Ennen viimeistä jaksoa taisi olla 3:lla kalaa kahdelta jaksolta ja 4:llä yhdeltä. Eli käytännössä olisi hyvä sauma esim. kahdella kalalla ja jaksovoitolla korjata itseni vielä sijalle 4 tai 5.

Siinä taisin rannassa hieman vielä manailla, että 2 kalaa veneeseen ja jaksovoitto ja samalla raavin päätä ja mietin mitä perhoja uittaisin.

Sain venekaveriksi Ylösen Ollin joka oli yksi näistä yhden kalan saaneista ja samalla yksi mahdollinen tiputtajani. Aloitettiin jakso hieman eripaikasta, kuin mitä olin aikaisemmin järvellä kiertänyt. Hyvähän tämä veto oli, eikä tuossa kauaa jakson alusta kulunut, kun sain tällin siiman päähän ja samalla myös ensimmäisen siikani veneeseen ja kaukaloon. OHO. Kyllä tippui iso kivi rinnalta pois ja paineet pakeni. Hetki tästä eteenpäin ja sain käyttää toisenkin kalan kaukalossa. Johan nyt on kumma 2 kalaa alle jakson puoliväliä ja iso apina pois selästä. Eihän tähän mennessä ollut yhtään jaksoa voitettu kahdella vaan yhdella kalalla.



Kyllä oli hymy herkässä, Olli sai otti perhon tietoonsa ja löysi vielä jakson loppupuolella komean 44cm siian ja näin ollen tiputti minut ainakin sijalta 4 pois. Sain jännittää loppuun asti kuinka tässä kävisi.
Jakson loputtua rannassa kävi aikamoinen kuhina, neljän kärki selvisi alkuunsa, mutta loppusijoitukset pyöri mielessä.

Kisan tuomariston laskettua pisteet ja niitä julkistaessa kuuden kärki oli seuraavaa.

Kaj Kujala (kalaa 3:lta jaksolta)
Vesa Rissanen (kalaa 2:lta jaksolta)
Olli Ylönen (kalaa 2:lta jaksolta)
Ville Taimi (kalaa 2:lta jaksolta)
Petri Virolainen (kalaa 2:lta jaksolta)
Juha Paukku (kalaa 1:ltä jaksolta)

Eli ei siis riittänyt loppu kiri ihan viiden sakkiin ja näin ollen myös finaalipaikka lipui käsistä. No eihän se edes ollut tavoitteena vielä tälle kaudelle.... No ehkä ny myönnän sen verran, että kyllä se ajatus kummitteli mielessä karkkilan kisan jälkeen ja kyllä SAPETTI tulosten julkistamisen jälkeen. Olis ny edes ollu sija 7. =)

No kyllä sitä siitäkin on jo toivuttu. Ei vain ollut vielä minun aikani. Tämä siis paketoi kokonaisuudessaan kauden kisojen osalta ja katse on nyt syksyn karsinnoissa. Josko ensi vuonna sitten. Kaudesta jäi kyllä todella paljon näppiin oppia ja kavereita, helvetin hienoa sakkia kyllä.

Nyt kun täällä päin oltiin, niin päätettiin vielä Ahdin kanssa käydä piipahtamassa sunnuntaina Kynäsjoella.

Aamulla startattiin kohti mestoja. Kalastettiin noin 11-16 välinen aika, jolloin käytiin useampi alueen koskista pikaisesti lävitse. Isot kalat oli täysin hukassa, harjusta 15-34cm löytyi useampia, samoin särkiä, ahvenia ja turpia. Itse sain vielä Kynäskoskelta yhden pirteän oloisen kille tärpin, mutta se ei ylös asti suostunut tulemaan. Joten kalallisesti oli hieman heikompi reissu tämäkin. Tosin paikka tuli nähtyä ja kyllä siellä tulee varmasti toistekin käytyä oikein ajan kanssa.

Kisojen lisäksi on tullut viihdyttyä aika reilusti Nukarilla valvonta/kalastus puuhissa. Näistä ei ole tohtinut isosti raporttia kirjoitella, mutta kalaa sentään on usealta reissulta kertynyt. Täysin kalattomia reissuja ei ole vastaan tullut, mutta kyllä sinne on niitä todella hiljaisia reissuja mahtunut mukaan. Pieniä harjuksia ja taimenia on vähintään siiman päässä ollut, mutta niitä ei viitsi liiemmin näin lämpöisillä vesillä kalastaa. Pääasiassa kohde kalana on ollut kirjolohi ja turpa, joita molempia on löytynyt tasaisesti kesän läpi.



Sellaista tällä kertaa.

Kuvia näistä on niin tässä tekstin joukossa kuin joitan vielä kuvat sivustollakin.

Iso-Kerojärven reissu 28.7-4.8.2012

Elikkä viime kesänä tehtiin porukalla reissu tuonne syvä-tepastolle ja sen jälkeen oli sitten uusi reissu taas suunnitteilla. Tällä kertaa paikaksi valikoitui Iso-Kerojärven rannalla sijaitseva VilliPohjolan Hillakero mökki.
Tähän mennessä reissumme ovat suuntautuneet huomattavasti korkeammalle pohjoiseen ja aina järjestäin joen varrelle. Joten monessakin suhteessa poikkeus normaali reissuihin... Järvi ja "etelässä".

Piti taas tehdä sitä tuttua taustatutkimusta paikasta ja vesistöstä, sekä mahdollisista muista paikoista lähistöllä. Tietoa vain oli kovin niukasti. Tosin noista Kuusamon yläpuolen joista kyllä ja paljon, mutta sinne ei ollut tarkoitus suunnata.

Startattiin reissuun Klaukkalasta n.kahden maissa perjantai-lauantai yönä. Porukan kyyti oli aloittanut matkan teon jo reilusti aikaisemmin Mietoisista, suunnaten sieltä Raision ja Espoon kautta Klaukkalaan. Näin ollen olin viimeinen porukasta auton kyydissä. Tavaraa oli taas kontti pullollaan ja autossa istui 5 kalamiestä matkalla kohti Kuusamoa.

Matka taittui kilometri kerrallaan ja normaalilla kuskin vaihto rytmillä kohtuu hyvin. Persauksen puutumista oli havaittavissa, mutta muuten ihan rento matka. Tosin itsellä kevään Kairille ajo jo takana eikä tämä ollut kuin liki puolet siitä matkasta, joten kokemusta oli jo valmiiksi.

Saavuimme viimein lauantaina puolenpäivän pintaan mökin pihaan, näky oli silmiä hivelevän kaunista. Reilu hiekkaranta mökin lähellä, kirkasta vetä joskin jonkin verran oli hyhmää kertynyt pohjalle. Mökki hyvällä mallillaan ja sopiva tälle porukalle. Avainten luovutuksessa, olivat kertoneet, että edellinen porukka oli poistunut paikalta liiallisen hyttys kannan takia??? Me kun emme saapuessamme löytäneet näitä verta himoitsevia vitsauksia juuri lainkaan, joten tämä kommentti hieman ihmetytti.

Päivä meni paikkaan tutustuessa, pikaisen pistoreissun ja saunanlämmityksen merkeissä varsin mukavasti. Painuttiin pehkuihin jo yhdeksän pintaan illalla. Hieman oli matka ja vähä uninen edellinen yö veroittanut porukan voimia.

Seuraavana aamuna 8 aikoihin porukalla ylös, kaffet ja muut hommat. Sitten päätettiin lähteä koko porukan voimin piipahtamaan järvellä. Laihaksi jäi saalis ekalla pistolla. Tuulen vire siivitti järvellä ja välillä pilvien välistä paistanut aurinko lämmitti oloa kivasti.

Suuntasimme myös Luvenlahden perukoille katsastamaan siellä olevaa laavua ja samalla paistelemaan makkarat sinne. Matkalla löytyi muutama hauki, osa perholla ja osa toisten uistimilla. Kokoa kivasti 2-3kg. Pienempiä päästeltiin pois. Ahvenia ei löydetty, eikä liiemmin muitakaan kalalajeja. Jollei "lentokalaa" lasketa. Harvinais laatuinen tilanne, kun näkee kalan kirjaimellisesti hyppäävän veneeseen. Ei ole moista ennen tullut nähtyä, vaikka tämäkin siimanpäässä oli, niin silti veneen viereltä ponkaisi ilmaan päätyen suoraan veneen lattialle. Tässä kohtaa kun olisi ollut videokamera kuvaamassa toista venettä, niin olisi kyllä todella upeaa materiaalia saanut. Vaan eipä ollut.

Käytiin vielä illaste saunassa ja touhuiltiin noita normaaleja touhuja muutaman virvoikkeen kera.

Seuraavana aamuna herättiin kirkkaaseen päivään, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli enemmän kuin riittävästi. Päätettiin unohtaa kalastus ja keskityttiin hieman heittämään noppaa pihamaalla. Hyttysiä ei juuri ollut vieläkään, paarmoja sitäkin enemmän.

Järvi oli liki peilityyni keskellä kirkasta päivää, mutta ajattelin silti soutaa niemenkärjen tuntumaan katsastamaan josko olisi siikoja maisemissa. Tuhoon tuomittu reissuhan se oli jo näin kelin kannalta ajateltuna, mutta kokeilimpa kuitenkin. Muutama selvä siian pintominen näkyi, mutta nekin hävisi teille tietämättömille lähes heti. Ei kiinnostanut perhot pinnasta, kalvosta tai sen alta, eikä myöskään syvemmältä.
Pikainen pisto oli historiaa ja suuntasin takaisin mökille. Syötiin ja vedettiin pikku ruokalevot. Illalla oli tarkoitus suunnata vihernieriä jahtiin, vaan ukkosherra päätti toisin. Irnin suunnalta nosti hiljalleen kohti meitä reilusti jyskyvää ja välkkyvää taivasta, joten suosiolla jätettiin vesille meno pois suunnitelmista. Aikamme siinä läiskittiin korttia, nautittiin/ihailtiin ukkosta, kuunneltiin sateen ropsetta ja kahinaa, ennen kuin päätimme siirtyä untenmaille.

Aamulla ei ollut ukkosesta enään tietoakaan ja äijät saivat minut houkuteltua pohjukkaan haukijahtiin. Tuo hauen jallitus nyt ei ollut omaan mieleen niin suurta nautintoa tuova ajatus, mutta kalastusta kuitenkin. Sama kaiketi se on mitä sitä nyt puolitosissaan pyytää. Kyllähän tässä on koko kesä oltukin enemmän ja vähemmän kirjolohi, taimen ja harjus jahdissa. Loppu kesä ja syksykin on vielä aikaa, niin kalastellaan ny välillä haukea.

Löydettiin pohjukasta jälleen haukia ja minä pienillä perhoilla särkiä, ahvenista ei ollut vieläkään havaintoa. Yksi särki tosin toi metkan kokemuksen lisää omalle muistilleni, särki tarrasi ylemmässä tapsissa olleeseen perhoon ja kävi pinnassa pärskäyttämässä, lähes välittömästi n.1,5metrin päässä pärskähti hieman reilummin. Samassa siiman päässä tuntui reilu vastuksen muuttuminen ja runsas suomupilvi leijaili tapahtumapaikalla. Hauki oli tempaissut hampaansa särjen kylkeen ja samassa rytäkässä oman kylkensä alempaan perhoon. Hetken väännön jälkeen alempi perho lähti hauen matkaan, mutta särkeä ei hauki saanut.

Hetken päästä käytin vielä yhden 3,32kg hauen veneessä joka päätyikin sitten papin alle ja veneen pohjalle. Toiseen veneeseen oli myöskin noussut muutama hauki. Hieman ennen kuin oltiin pois lähdössä, antoi luonto jälleen hieman silmän ruokaa, kun saimme porukalla seurata kanahaukan ja teeren rallia lahden ylitse metsästä toiseen. Kovaa menoa lintutaivaallakin. Hienoja lintuja molemmat.

Illala toiset pitivät hetken hyttystentappo "kisan", nyt kun niitäkin vihdoin löytyi. Tässä pieni määrä 10min aika saadusta saldosta yhden ihmisen osalta, osa tippui raoista alas ja osa jäi laudalle. Tässä kohtaa pystyi jo sanomaan, että kyllä niitä sittenkin täällä on. Ei siinä sitten kauaa viitsitty pihalla olla, joten siirryttiin sisälle pelailemaan korttia ja nauttimaan virvokkeista.

Keskiviikko aamuna oli tarkoitus suunnata Kuusamoon ja hakea luvat Poussunkoskelle sekä käydä täydentämässä ruokavarastoa. Tarkoituksena itsellä oli saada serkkupojalle ensimmäinen kala perholla. Hän kun on onneksi innostunut perhoilusta, niin ei tarvitse enään olla ainut pervoilija tässä porukassa.

Luvat saatuamme suuntasimme muutamaksi tunniksi näin päivällä koskelle. Heti alkuun paikka näytti lupaavalta ja kalaakin näytti olevan liikkeellä, tosin ahventa, särkeä ja salakkaa, muutama pieni taimenkin siinä joukossa.
Sitaistiin aloittelijalle oliivi larva siiman jatkeeksi ja pieni opastus uittoon. Ei montaa heittoa tarvinnut, kun poika nosti ensimmäisen kalan ylös.
Jatkettiin siinä hetken rupattelun jälkeen kalastusta, käytin useamman kalan ylhäällä tästä niskalta ahventa, särkeä ja salakkaa. Siirryttiin pikkuhiljaa alaspäin ja käytiin hieman samalla uittotekniikoita ja muuta tarpeellista lävitse.

Tiputeltiin siinä pikkuhiljaa koskea alas, käytin matkalla useamman kohtuu vauraan särjen ylhäällä koukun irroituksessa, näin myös yhden isomman vilahduksen perhon perässä, mutta ei tietoa mikä oli. Noin puolesta välistä koskea, löytyi pieniä taimenia ja harjuksia, jotka innostuivat perhoon ottamaan.
Palattiin välillä takaisin tulipaikalle makkaran paistoon, pitämään pikku sadetta ja ihmettelemään jumalattoman isoa pistiäistä. Ei kyllä tietoa mikä kaveri, mutta koko reilusti coltin sytkäriä isompi, pituudeltaan siis, väritys liki ampiaista. Tuossa pari kuvaa kyseisestä veijarista.

Kun oli mahaa hieman ruokittu, päätettiin vielä siirtyä kosken alaosaan, loppuliuusta sain hyvän tällin streameriin ja perään pari upeaa loikkaa alavirtaan, ajattelin jo tovin, että meni oma taimen enkka uusiksi, mutta totuus olikin aivan muuta. Juuri ennen haavitsemistä kala päätti purra perukkeen poikki ja painella muille maille. Toisaaltaan hyvä niin, koska näitä vihernieriöitä en täältä tosiaan tullut hakemaan. Sitaisin uuden streamun perukkeeseen ja jatkoin kalastusta, sain lähes heti perään uudne tällin ja tälläkin kertaa kyseessä oli hauki, tämä tuli jo haaviin asti ja luovutti perhon takaisin. Päätin sitoa jotain pienempää siiman päähän ja suunnata takaisin ylöspäin. Tasaisesti jokaisesta peilistä, kiven huopeesta ja reunan hitaasta virrasta tarrasi perhoon joko ahven, särki tai salakka. Käytin tämän session aikana joka koskella oltiin, noin 50 kalaa haavissa. En kuitenkaan löytänyt ainuttakaan mittakalaa taimenista tai harjuksista. Eikä Poussun siikaakaan näkynyt suvannoissa.
Kyyti tuli hakemaan meidät takaisin mökille. Päätettiin kuitenkin, että tullaan illalla vielä haeskelemaan järvistä koskeen syönnille tulevaa kalaa.

Illalla ajeltiin sitten takaisin Poussulle ja suunnattiin ylemmän kosken niskalle, oiva paikka, kohtuu syvä ja hyvät isot kivet juuri ennen niskaa. Jälleen ei tarvinnut montaakaan uittoa pienillä perhoilla, kun olivat pienet kalat kiusaamassa. Vaan kun vaihdoin jälleen streamerin perukkeen päähän ja aloitin niskan läpikäymisen, näin kun tumma hahmo nousi kiven huopeesta kohti perhoa, ei tarttunut. Uutta yritystä ja kiinni oli. Mutta totuus tästäkin kalasta oli epämiellyttävä. Hetken taiston jälkeen pinnataan näytille ja n.3kg hauki oli siimassa kiinni, tovi tästä ja peruke antoi periksi ja kala hävisi järvelle päin. Noh yksi paha ainakin niskalta pois.

Tiputeltiin jälleen hieman alas päin, molempien saadessa tasaisesti särkeä ja ahventa. Itse löysin pari pienempää harjusta n.25-30cm jotka saivat jatkaa elämäänsä kosken kuohuissa. Aloittelijakin oli kovin tyytyväinen kun sai jotain kalaa siiman päähän, kunnes hänen oliiviin pupaan tarttui vauraampi kala, en juurikaan ehtinyt antamaan neuvoa, että hieman rauhallisempaa touhua/vetoa kalaa vastaan, perhostus kun ei ole samaa kuin uistimella kalastus. Niinpä siinä sitten kävi, että hieman ennen rantauttamista kala valitsi toisen suunnan ja peruke antautui. Kalana tälläkertaa oli kuitenkin hauki, mutta saipahan hieman kokemusta isomman kalan voimista perhovavan jatkeena. Hymykin tuntui olevan reilusti kasvoilla.

Autotiesillan alla oli 10m kosken pätkä jota edelsi hieman voimakas virtaisempi suvanto, vai pitäisikö sanoa pidemmän mallinen niska. Näin muutaman reilun salakka-ajon, mutta oletettavasti kyseessä oli kuitenkin hauki. Olisihan se voinut olla taimenkin, mutta kiinni sitä ei saatu.

Pintomisiakin alkoi olla enemmän, joten päätin laittaa perukkeeseen pari pinturia kellumaan ja lopetin uppokalastuksen. Muutama särki kävi pinturia puraisemassa, ennen kuin pääsin tälle sillan alta menevälle koskelle. Kosken keskellä oli pitkä "nielu", joka tasaisena antoi loistavan pinturi paikan. Uitto vastapuolen reunasta ei tuonut tulosta, toinen uitto oman rannan puolelta toi pienen harjuksen. Heitin perhot uudelleen veteen ja annoin uida keskeltä alas asti, jätin ne vielä hetkeksi siihen niulun alaosaan uimaan, kun vesi pärskähti oikein kunnolla ilmoille ja taisto alkoi. Kala kävi useaan otteeseen pinnassa ja osoittautui hyväksi harjukseksi, mittakala oli kyseessä ja itselle ajattelin jo vihdoin 40cm puhkaisua, se kun on vielä hieman auki. Kala velloi hetken pinnassa ja sukelsi sitten virran reunassa olevan kiven viereen juromaan. Pari hassua minuuttia kala jaksoi paikoillaan juroa, kunnes voimat ehtyivät ja kala heltisi haavitsemis etäisyydelle. Kala haaviin ja omiin käsiin, mittaus toi kalalle pituutta kuitenkin vain 39cm. Kaunis kala lähti kuitenkin matkaan, kun piti mökille saada hieman muutakin syötävää kuin haukea. En saanut 40cm rikki vieläkään, mutta kaippa se tulevaisuudessa sitten.

Siirryttiin vielä tuonne päivällä läpikäydylle koskelle, josta tavoitin yhden 35cm harrin hieman niskan alapuolelta. Muuten pysyttiin pienissä kaloissa. Taimenta tai siikaa ei löytynyt edes illalla. Siian pintomistakaan ei joessa näkynyt, vaikka näitä pitäisi Poussulla olla kohtalaisen paljonkin. Hyvä reissu joka tapauksessa tänne, saatiin aloittelijalle hieman tuntua perhostukseen enemmän, niin josko tuo onnistuisi jatkossa itsekin löytämään vaikka niitä kirjoevällisiä täältä etelän joilta.

Mökille päin ajellessamme törmäsimme hieman aikaisemmin tapahtuneelle kolaripaikalle. Siinä oltiin autolla otettu mittaa porosta. Toisesta tuli romua ja toisesta vainaa. Ei mikään kaunis näky, mutta onneksi ei henkilövahinkoja.
Käytiin vielä yöllä saunomassa ennen unille menoa.

Torstai aamulla herättiin pilviseen keliin. Osa porukasta lähti hilloja haeskelemaan lähialueelta, mutta ei niitä löytynyt kuin vajaa pari litraa, jotain sentään kuitenkin.
Päätettiin illa tehdä hieman poikkeava reissu järvelle, mato-onkien kera. =)
Eipä ole tullut madolla ongittua ihan vähään aikaan.
Siirryimme toisella veneellä saaren rantaan kalaan, kun toinen venekunta jäi niemenkärjen lähettyville.

Katseltiin siinä menomatkalla, että ompa tummia pilviä tulossa, mutta taitavat mennä ohitse. Päästiin siinä saarelle ja hetken aikaa ehdittiin uittamaan matoja vedessä, kun tuuli yllättäen voimistui ja pilvet alkoivat tulla suoraan kohti. Päätettiin varmuudeksi mennä rantaan ja ilmoiteltiin toiselle veneelle radiopuhelimien välityksellä, jotta jäähään pitämään saetta ja tuulta tänne. Veneet kun eivät mitään huippuja olleet, niin niillä ei viitsinyt lähteä urheilemaan kovaan tuuleen. Hetken aikaa tuuli siinä tuiversi varsin voimakkaasti ja taivaalta tuli vettä, kuin oisi saavista kaatanut. Tuuli kuitenkin tyyntyi ja sadekin lakkasi, joten päätettiin sitten lähteä takaisin mökin suuntaan märkinä joka tapauksessa. Mökille päästyämme alkoikin aurinko paistamaan ja tuulikin taas tyyntyi, heh normaaliahan tämä.
Päätettiin kuitenkin paneutua vielä marjapussin maailmaan ja otettiin samalla hieman holillista juomaa, kirkkaana, punaisena, märkänä ja hyvänä kohti naamaa. Pitihän sitä yrittää tyhjentää loputkin, kun perjantai illaste ei sitten isommin enään oteta, kun lauantai aamuna joudutaan autoilemaan takaisin etelää.

Siinähän sitä sitten meni yö pitkälle, ennen kuin unille päästiin. Aamulla kuintenkin heräiltiin vaikka kaikki 5 äijää oli hieman silmät sikkuralla herättyään. Ei tohdittu lähteä kalaan päivällä, joten pelailtiin hieman noppaa pihalla ja nautittiin lomasta.
Illaksi oli suunnitteilla vielä onkireissu, vaan sauna ja oleilu vei voiton siitäkin.
Saunottiin vielä viimeiset löylyt hyvässä saunassa ja nautittiin hyvästä seurasta keskenämme. Aamulla olisi sitten lähtö kotia kohden, joten unillekin mentiin kohtuu hyvissä ajoin.

Aamu touhuilut tehtyämme, pakattiin auto, siivottiin mökki ja startattiin matkaan.
Matka meni vanhoissa hyvissä merkeissä ja jokainen pääsi kotiinsa, viimeiset tosin vasta myöhään illalla.

Sellainen reissu tällä kertaa. Uusikin on jo tätä kirjoitellessa suunnitteilla, niin omalta osalta kuin tältä porukaltakin. Tai ainakin paikat on mietitty valmiiksi, jos ei sen enempää ole suunniteltu.

Kalaa saatiin ja lomailtua siinä samassa. Kalastaminen vain jäi hieman normaali reissua vähemmälle, eikä ihan niitä löytynyt mitä olisi suonut itselleni löytyvän, tosin eivät olleet ilmatkaan kaikkein otollisimmat, eikä liiemmin ollut tuo kalastus himokaan päällä.

Tässä linkki kuviin, näitä kuvia tulee sitten jossain kohtaa lisää, kun saadaan reissun loput kamerat tyhjennettyä.

Laittelen vielä lisää kuvia, jahka olen saanut muilta reissun miehiltä kuvat itselleni. Nyt vain kaikki omasta kamerasta.