Kauden starttaus Nukarilla 6.4.2016

Nyt se on vihdoin omalta osaltakin kausi avattu.

Tässä talvilomaa viettäessä ja maalaushommien ohessa iski mahdollisuus lähteä hetkeksi katsastamaan "kotikosken" vesitilanne ja muutenkin hieman oikomassa siimoja. Yleensä olen ollut kauden avaamassa jo aikaisemmin kelien salliessa, yleensä tosin haukihommilla. Tänä vuonna en ole saanut persettäni liikkeelle niin paljoa, että olisin merellä päässyt piipahtamaan.



Talven aikana on tullut sidottua rasiat taas sille mallille, että viitsii kesän huidella menemään ilman painetta siitä, että otikat loppuu heti kesken. Samoin pari uutta vapaa eksyi välinearsenaaliin, toinen viime vuonna katkenneen tilalle ja toinen noin muuten vaan. Molemmat tikut olivat Flextecin streamtec vapoja (#5 9,0' & #6 9,6'), nappasin näistä matkaani tuon vitosen, joka ajaa varmaan jatkossa peruskepin toimea. Sonikin vastaavaan kun nyt lopulta menetin hermoni viime kesänä kovuuden takia. Makuasioita toki, mutta niitähän tähän maailmaan mahtuu ja paljon. Toiset kun tykkää äideistä, toiset tyttäristä ja loput jostain muusta. Mutta sitten itse asiaan.

Eli starttasin keskiviikko aamuna liikenteeseen ja suuntasin itseni Nukarille. Kasailin kamat ja sidoin pari perhoa perukkeeseen kiinni urheilukentän parkkipaikalla. Aurinko paisteli pilvien lomasta ja ilma oli mukavan oloinen. Tepastelin liki suorilta koulusuvannolle, toki katselin matkalla rantoja ja jokea. Vettä näytti virtaavan kuten oli tiedossakin, mutta ei lainkaan pahasti tulvassa, joten kalastamaan pystyisi ihan hyvin.

Suvannolle päästyäni nakkasin kauden avausheiton ja olin varsin tyytyväinen heti kättelyssä vapaan, siima lensi suunnilleen sinne minne piti ja heitossa tuo toimi ihan ilman ongelmia, tai ainakin omilla heittotaidoillani. Kolmas heitto ja uitto tuottikin sitten jo tulosta, joten pääsin myös testaamaan vavan väsytysominaisuuksia, jotka osoittautui makumieltymyksieni iloksi paremmaksi kuin tuo mainitsemani sonik, vaikka kala olikin vähän kylmänkankea ja laiska, niin kyllä se kivalta silti tuntui. Kala pussiin ja evääksihän tuo myös lähti.



Tuossa samalla huomasin rannalla muitakin kalastajia ja päätin siitä hetken nakkelun jälkeen käydä luvat kyselemässä. Kunnossahan nuo oli, kuten myös kaikilla muilla ketä rannalla kalassa tuona päivänä näin.

Vaihdoin vähän paikkaa ja jatkoin samalla setillä nautiskelua ja kuinka ollakkaan sain vielä toisen hieman pienemmän kirjolohen pyörähtämään haavissa. Varsin tyytyväinen kauden aloitus, vajaa kolmen tunnin reissu ja kaksi kalaa pussiin, toinen evääksi toinen takaisin jokeen. Harvoin on kauden avaus tuolla ollut näin juhlallista, kun kyseessä kuitenkin viime syksyn istukkaita ja paikalla paljon kalastajia ollut viime päivinä.

Rannalta löytyi myös komea ravunsaksi, joka oletettavasti on saukon jättämä. Lisäksi tässä vielä muutama kuva reissusta.



Hyvillä mielin siis tulevaa kesää odotellen, uutta reissuakin on jo suunnitteilla nukarille.
Kauheasti on suunnitelmia kesäksi, kuten varmasti monella meistä. Muutama on jo lyöty lukkoon ja muutama avoin roikkuu ilmassa. Mielikuvituksia ja ajatuksia reissuista on pyörinyt paljon päässä ja tulee varmasti pyörimään. Parasta tässä on kuitekin nyt se, että nyt voin ja saan tehdä noita reissuja, sekä pystyn jälleen nauttimaan elämästä ilman isompia murheita. Kun fiilis pysyy tälläisenä, niin kalastuskin on enemmän taas nautintoa, kun se viime suvena alkoi välillä olemaan sellaista puurtamista, eikä juuri kisoissakaan saanut itsestään irti sitä mitä piti. Ainoa onnistuminen kisoissa tuli joukkuekisoissa omalle kohdalleni. Toki viime vuoteen mahtui paljon hyviä hetkiä ja ihan kiva kalasaalis kaiken kaikkiaan. Tänä vuonna vähän paremmalla meiningillä kuitenkin.

Pieni kierros Nukarilla

Päätettiin Villen kanssa käydä hakemassa hänelle vuosilupa Nukarille ja samalla pistäytyä kalassa muutama tunti töiden jälkeen, hieman siis hermojen lepuutusta.

Paikalle saavuttuamme oli rannassa pari kalastajaa ennestään, mutta tilaa kalastamiseen oli silti reilusti, joten kamat kasaan ja kohti jokea. Itse tein pienen virhe valinnan vavan suhteen ja palasin sitä hetken kalastamisen jälkeen autolle vaihtamaan. Saman virheen teki Villekin jolla oli hieman pulmia kalastuksen saralla :)

Vavat oli vaihdettu ja jatkettiin kalastusta, tämän vaihtelu episodin jälkeen ei kovin kauaa mennyt kun Villellä oli vieheet jälleen pohjassa kiinni ja samalla itse sain koukutettua kirren siimanpäähän. Tämän myös sain haaviin ja päätin ottaa ruokakalaakin tästä.

Löysin muutaman valveilla olevan kalan, mutta en saanut näitä tarttumaan niin paljoa, että olisi ylös asti tullut. Villellä meni tuo kalastus hieman enemmän hermoon, kun ei sitten tuntunut onnistuvan mikään. Eli hermojen lepuutus jäi kovin kauas tavoitteesta. Mutta eipä käännellä veistä haavassa enempää, vaan latastaan tähän Villen ottamat pari kuvaa tuosta ylös asti tulleesta kirbelistä ja lopetellaan tämä höpöttely tähän.



Oma kamera oli jäänyt matkasta, harmi koska olisi saanut muutaman mahtavan tilanne kuvan Villestä ja tapahtumista maapallon kanssa. Ei se aina niin helppoa ole.

Ps.Te ketkä paikalla käytte ja mahdollisesti tätä luette, niin muistakaapa niiden perkuujätteiden kanssa toimia fiksusti, älkääkä heittäkö niitä koskeen/rannalle. Ei ollut järin kiva nyppiä siimaa rannalle ja siitä sitten repiä vanhoja perkuu jätteitä irti. Eikä se kovin kaunista katseltavaakaan ole, kun ne siinä suvannon pyörteissä pyörivät. Luvat sentään oli kaikilla paikalla olleilla tällä kertaa kunnossa, hyvä niin.

Nukarilla katselemassa

Tässä on taas tullut piipahdettua kiertelemässä Nukarilla erinäisiä kertoja. Pääasiassa valvonnan puitteissa, toki hieman on kalastettukin. Samalla tuli katsastettua Virhon toteuttamaa kunnostusta joka jatkuu vieläkin. Näistä voipi lukea esim. täältä.



Soraa löytyi rannalta ja myöskin koskesta, vaijeritkin asiallisesti merkitty. Hienoa työtä pakka myöntää. Ilmeisemmin myös ylemmäskin on tulosta vielä kuormallinen kutusoraa.

Koskessa vesi on ollut todella alhaalla, mutta näillä main huomattavan kirkasta ja näkyviäkin kaloja on päässyt toisinaan kalastamaan. Tosin millään järkyttävän hyvällä syönnillä eivät kirjolohet ole olleet. Vaikka kalaa kyllä koko alueelta löytyy kohtalaisen runsaasti, kunhan vain muistaa ronkkia kivien aluset tarkasti läpi.



Pieniä taimenia joutuu toisinaan kyllä irroittelemaan koukusta ja mukavana lisänä tällekin kesälle ovat olleet muutamat harjukset joita on vastaan tullut. Näitäkin päässyt toisinaan ihan näkyvänä kalana lirkkimään. Koko tosin ollut 25-35cm, mutta kiva huomata näitäkin olevan vielä.

Sitten on tullut räpsittyä satunnaisia otoksia pokkarilla ja niistä tässä muutama.

Ennätyksiä uusiksi

Dodih.

Nyt olisi sitten kausi avattu ihan kalojenkin osalta. Pitkän ajan tuo tuntui tänävuonna ottavan, vaikka ei noita reissuja nyt ihan hirveästi ole tullut heitettyä.

Koti joella on tullut piipahdettua tasaiseen tahtiin ja tahti varmaan jatkunee koko kesän.
Nyt tapahtui jotain mitä en olisi omalle kohdalle välttämättä uskonut, otsikko hieman virheellisesti antaa kuvan, että on enemmänkin ennätyksiä rikottu, mutta ei sentään muuta kuin perholla saatu taimen ennätys pyörähti ylöspäin, tällä nätillä reilulla puolenmetrin kalalla.


Kieltämättä oli pienoinen yllätys, vaikka tosin tiedän, että näitä siellä on ja isompiakin. Upea avaus kalojen osalta tulevalle kaudelle ja roimasti uutta virtaa asioiden suhteen.
Näistä upeista kaloista on ISO KIITTÄMINEN Virhoa ja heidän tekemän työtä. Toivotaan että näitä tulee löytymään jatkossa lisää. Tämäkin sai jatkaa matkaansa kuohuissa ja on toivottavasti ensi kerralla tavatessamme reilusti isompi. =) Toivoa sopii.

Seuraavaksi onkin vuorossa sitten kauden avaus kisojen saralla ja torstaina edessä Espoon Sulalammen karsinta.
Onneksi kalakin on osunut koukkuun, niin on taas hieman tuntumaa hommaan ja uskoa omaan tekemiseen.

Sitten onkin heti perään Karkkilan karsinta lauantaina ja sunnuntaina. Sen jälkeen onkin aika alkaa keskittymään hieman erilaiseen kalastukseen, kun edessä on kalamaraton FC Madon porukan kanssa.

Eipä tuota ongintaa ole hirveästi tullut harrasteltua, eikä noita eri lajeja etsittyä. Mutta eiköhän tuokin upeassa porukassa luonnistu.



Tälläistä nytten seuraavaksi sitten kisoista päivityksiä.

Jäätyneitä vaparenkaita ja kauden avausta

Dodih... Tovihan tässä on taas vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta.

Eipä kyllä ole ihmeemmin mitään tapahtunutkaan.
Käytiin tosin Törpön jengin kanssa pilkkireisulla, mainittakoon nyt siitä sen verran, että saatiin muutamia hassuja affenia jäälle asti. Ei mitään kummoista kuitenkaan. Löysimme porukasta "grilli"mestarin joka hoitaa savustukset samalla. Raki oli pahaa, mutta muuten fiilis kondiksessa ja juomatkin menivät somasti kurkkuun.
Tuosta parit kuvat joita reissusta kehtaa esille laittaa.


Tuli myös käytyä piipahtamassa Nukarilla katselemassa tilannetta ja räpsimässä muutama hassu kuvakin. Kalastamaan en alkanut, vaikka siihen olisi pienoiset mahdollisuudetkin ollut. Tosin kavereiden päivitykset seuraavan päivän Tainion reissusta sai lisä poltetta aikaan ja sovittiin sitten Juhiksen ja Ekon kanssa reissu seuraavalle viikonlopulle Tainioon.

Tässä nukarin talvimaisemiin linkki.

Reissua edeltäneet päivät olivat hieman hakuammuntaa, jätkillä oli tavaroita hukassa, toisella kela ja perhorasiat, toisella siima. Sentään osa näistäkin löytyi ennen reissun alkua. Kalastus lupaakin piti vielä aamulla valtion suuntaan maksella, kun ei ollut tullut aikaisemmin mieleen.

Tainiolle startattiin sunnuntaina 17.2 aamulla. Kolmen äijän kööri sulassa sovussa hiluxin kanssa. Saavuttiin lupia haeskelemaan siinä 11 hujakoilla, tarkka aika hieman unholassa. Luvat kuitenkin saatiin ja suunnattiin rantaan. Aloitus paikaksi valittiin Jääsjärveltä lähtevä kosken niska ja itse koski (olikohan se nyt Ekonkoski nimeltään). Kasailin itse pari settiä matkaan, toinen kärkiuppoavalla ja toinen pintasiimalla. Pitihän sitä uutta vapaa/siimaa päästä kokeilemaan.



Hyvinhän tuo Orviksen Clearwateri käsiin sopi. Siima lensi sen hetken kohtalaisen hyvin, kunnes alhaiset lämmöt laittoi siimaan hetkelliseen käyttö"kieltoon". Sen verran koppuraksi meni, että ei heittäminen ollut tällä mielekästä. Siirryin käymään paikkoja läpi toisella setillä johon olin pienen mustan streemun sitaissut kiinni. Muut taisivat pitkälti olla kärkiupolla liikkeellä, en oo kyllä täysin varma.
Kalatapahtumia ei näiltä main kuulunut, joten päätettiin siirtyä katselemaan alaspäin.



Seuraava stoppi tehtiin sitten hieman alaspäin seuraavalle koskelle. Jatkoin täällä ensin kellusiimalla ja nymfi/liitsi rigillä uittamista, vaan eipä tuo tulosta tuonut. Juhis sai yhden epävarman tärpin, mutta kukapa tuosta on kertomaan oliko sitten kala vaiko pohja. Ei tapahtumia ja aikaakin oli sen verran kulunut, että päätettiin suunnata seuraavaan paikkaan paistamaan makkaraa ja tutustumaan joen paikkoihin. Itsellenihän tämä oli ensimmäinen kerta kyseisellä joelle. Tuskin kylläkään viimeinen.



Suunnattiin auton nokka kohti Keijulankoskea. Parkkipaikalle päästyämme huomattiin yhden porukan olevan jo joella kalassa. Siirryttiin paistamaan makkaroita ja juttelemaan mitä kummallisempia asioita, mitkä nyt ei tänne taaseen kuulu. =)

Makkaran paiston jälkeen kävin purkamassa uppokärkisen setin ja laitoin kellusiiman settiin perukkeeseen indikaattorin, josko ny tohtisi hiukan kohotellakin. Samassa kävi ilmi, tuon edellä mainitun porukan saama taimen. Tuosta lienee Erämiehen teksteissä mainintaa kyseiseltä sunnuntailta ihan kuvan kerakin.

Päätin suunnata niskalle päin "huljuttamaan munia veteen", joka oli kyllä aikast raikasta. Juhis pakkasi kamansa, kun edellisessä paikassa oli katkonut perukkeensa, eikä enään tohtinut uusia sidoksia viritellä. Ekokin taisi luovuttaa kylmyyden takia ja taisi alkaa räpsimään kuvia paikasta. Itse kävin niskalla uittamassa pyytöjä veteen ja hetken tovin toteamassa jälleen kuinka kylmää se vesi on ja olihan se. =)



Hetken aikaa siinä tohdin ronkkia, kunnes sain alimman perhon jäämään kiveen/tukkiin kiinni ja katkottua näiltä osin tapsin. En tohtinut enään itsekään kohmeisin sormin alkaa uusia sitomaan, joten kamat nippuun ja kohti autoa.



Reissun kruunasi Juhiksen lämmittämä puusauna, jonka jälkeen alkoikin olla vetopois suunnilleen kaikilta porukasta.

Kiitokset jätkille reissusta, joka oli kyllä mukava piristys tähän talveen.
Kevväämmällä sitten taaseen uudelleen Tainiolle, josko sieltä saamistakin saisi. Varsin hyvältä tuo paikkana näytti.

Tästäpä vielä linkki omiin ja Ekon kuvaamiin kuviin.

Pervoilua Nukarin kuohuissa 8.8.2012

Pitihän sitä käydä "koti"koskikin katsastamassa.

Kentän parkkipaikalla oli autoja useampi kappale ja rannalla perhonvispaajia useampi kappale. Päätin kuitenkin ottaa yhden nousun padolta laavulle, kun tällä välillä ei ollut kuin 1 kalastaja ja hänkin jo reilusti alkua ylempänä.

Sitaisin perukkeeseen pari luottoperhoa ja lähdin tutuista montuista kalastamaan. Menomatkalla puhuin kaverini kanssa puhelimessa ja he olivat aikaisemmin ihmetelleet vaijeri viritystä kosken yläosissa, tiesin jo siinä kohtaa, että vihdoin ovat virhon puolelta käyneet hoitamassa uusia kutusorakoita Nukarille.

Yksi tutuista montuista oli täytetty soralla ja hyvässä paikkaahan tuo oli näin kutua ajatellen. Lisää uusia kutusoraikkoja löytyi sitten ylempää.

Aikani siinä koskea noustuani sain heikon iskun perhoon, ei vain pysynyt kiinni. Uutta yritystä ja jälleen tälli, tällä kertaa kala pysyikin kiinni ja pienehkö kirjo pääsi käymään haavin pohjalla ja kuvauksessa.

Tässä kohtaa päätin hieman laittaa pienempää perhoa kiinni ja jatkaa matkaa ylöspäin. Aina tuohon laavun suvannolle asti kolusin kosken lävitse, muutaman tärpin kera. Päätin kuitenkin tässä kohtaa kääntyä takaisin, kun porukkaa oli koskelle tullut lisää. Ajattelin hakea pistäytyä vielä toisaalla, kyseisen alueen paikalla.

Siirryin toisaalle ja yllätyin jälleen, kun oli tienvierustalla autoa jonossa useampi. Porukkaa olikin kosken yläosalla useampi. Päätin suosiolla aloittaa kosken alaosasta ja nousta siitä sitten pikkuhiljaa ylöspäin.

Karkuutin liki heti yhden kalan tapsin mentyä poikki. Ei iso, mutta pääsi pyörähtämään sopivasti kiven alta. Sitaisin uutta perhoa perukkeeseen ja jatkoin kohti yläosaa. Kalaa tuntui löytyvän ja muutaman käytin jälleen haavissa. Niskan alta haavitsin jälleen yhden kirjoevällisen ja päätin tämän ottaa mukaani.

Siirryin vielä niskalle ja haavitsin täältäkin yhden kirjon. Tuntuivat olevan yllättävän vireällä päällä. 2 karkuutusta yläosasta jotka molemmat ottivat reilut spurtit virran mukana, toinen näistä antoi vielä upeat hyppy esitykset ennen kuin katkoi alemman perhon tapsin.

Mukava piipahdus koskella, vaikka porukkaa olikin todella paljon. Ruuhkassa kalastaminen ei kyllä ole koskaan mitään ylimmäistä herkkua, mutta siihen on jotenkin tottunut näillä seuduilla.

Reissun saaliit koostuivat 5 haavissa käytetystä kirjosta, 2 särjestä ja 4 selvästä karkuutuksesta. Useampia tärppejä löytyi, mutta tarkkana sai olla ainakin alaosilla.

Seuraava pistokin paikalle on jo tiedossa, mutta se on ajankohdaltaan sellainen, että pitäisi hieman enemmän saada rauhassa kalastaa.

Tästä vielä linkki reissun loppuihin kuviin.

Juhannus taikoja Nukarilla 22.6.2012

Päätettiimpä torstaina duunissa Karvanaaman kanssa, että josko piipahdettaisiin jussiaattona kalassa.

Törmäiltiin siinä kahden hujakoilla seolla kaffen merkeissä ja siitä sitten suunnattiin joenrantaan.

Kamojen kasaus ja yksi pieni olut siinä ohessa. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja lämmin tuntui olevan.
Tästä sitten suunnattiinkin rantaan ja alettiin siimoja oikomaan. Karvanaama aloitti niskalta ja itse hieman alempaa. Jokunen hetki siinä vierähti, kunnes päätin itsekin nousta niskalle kokeilemaan, että eikö siitä oikeasti kalaa nouse. Noh uitto ja toinenkin siinä meni, kunnes ensimmäinen isku saatiin perhoihin aikaiseksi. Ei pysynyt, mutta seuraavalla sitten uudelleen ja tällä kertaa kala pysyikin kiinni.
Kovin oli kalassa virtaa, toisin kuin itse kalastajassa. Sieltä se kuitenkin haavinpohjalle saatiin koukattua, kuvat otettua ja kirjo vapautensa. Molemmat näistä oli hieman vauraamman puoleisia 1,5-2kg siltä väliltä.

Ei mennyt kuin pari heittoa, niin samasta montusta kolahti uudelleen, hieman vielä pirteämpi kaveri. Hetken aikaa annoin tämän siinä temmeltää, kunnes koukkasin haavilla ylös ja päästin kaverin jatkamaan menoaan ilman perhoja.

Siirryin itse sitten vielä alaspäin seuraavia monttuja kokeilemaan. Karvanaama jäi vielä niskalle hetkeksi pyörimään ja sai kuin saikin koukutettua kirbelin siiman jatkeeksi, vaikka muutama perho siinä taisi sitä ennen saada vapautensa niskan kiviin/uppopuihin.

Kun kaveri suuntasi autolta hakemaan perukemateriaalejaan, siirryin itse jälleen hieman alemmas. Koukutin lähes heti paikoille päästyäni ensin pienen särjen ja heti perään tuollaisen kilon luokkaa olevan kirjoevän. Muutama kuva ja kala takaisin uiskentelemaan kosken kuohuihin.


Siirryin itsekin autolle ja nautin vielä toisen (ah niin lämpöisen) oluen. Hetki turistiin ja ihmeteltiin, kun ei vissun perukesiima kestänyt vetoa, napsui poikki tuon tuosta jatkosolmua tehdessä. Pykälä paksumpaa ja alkoi kestämään, liekö jotain vikaa tuossa 4X:n siimassa, kun ei se noin pitäisi napsua.

Suunnattiin tästä sitten edelliseen ottipaikkaan ja siitä sitten pikkuhiljaa alaspäin. Itse menin vastarannalle ja Karvis jäi toiselle. Vaan kun ei herralle kelvannut kalat, niin piti itse sitten koukuttaa siitä nenän edestä yksi kirjo kuvattavaksi, kala pääsi jatkamaan eloaan jälleen.

Ei mennyt kovinkaan montaa metriä alavirran suuntaan, kun jälleen kiven takusesta iski evällinen siiman päähän sidottuihin "loisto"perhoihin. Tässä kohtaa taisi ehkä kaveriakin jo ottaa hieman päähän??? =)

Suunnattiin edelleen alavirtaan ilman isompia tapahtumia, sain koukutettua matkalla 2 pientä ahventa ja yhdestä kovemman virran montusta kirjon, joka halusi pitää yhden perhoistani omanaan ja paineli se suupielessään sitten omille teilleen.



Käytiin kääntymässä koulusuvannon reunoilla josta ei kummoisia tapahtumia saatu, pirullisen kuuma vain tuntui olevan. Päätettiin palailla takaisin autoille päin ja käydä vielä ennen lähtöä koluamassa aikaisemmin kalaisina olleet montut.

Vaan eipä tuntunut ensi alkuun löytyvän kalaa, kunnes sitten kahden kiven välistä iski kirjolohi perhoon kiinni ja hyppäsi komean ilmaloikan ravistaen samalla perhot irti. Jotain sentään täältäkin. Hieman siinä vielä päätettiin suunnata ylöspäin, vaikka niskalla näyttikin muita jo olevan. Jäätiin hieman alemmas uittamaan perhoja, josta sitten itse sain vielä yhden kaverin tarttumaan ylätapsin perhoon, samalla alkoi hulvaton meno ylös alas, kunnes eväkäs päätti uida aivan jalkojen vierestä, tämä taas tuotti sen, että alatapsin perho tarttui kahluuhousuihin. Tapsi onneksi poikkesi ja sain vielä hetken väsytellä kalaa, kunnes haavin ja kuvien kautta kaveri pääsi jatkamaan menoaan. Hieman tässä kohtaa meinasi potuttaa, kun kohtuu uusiin pöksyihin tuli pienet reiät, onneksi nuo ei tuntunut hirveästi vuotavan ja paikkaantuvatkin pelkän liiman kanssa.

Tälläistä tälläkertaa, ensi kerrasta ei sitten tiedä. Saattaa olla näin perheellisenä "turvallisempaa" jättää reissut taas vähemmälle, kun seuraavat 3vkonloppua on kuitenkin kisoja taas täynnä. Niin ehkä en "kotikoskella" tule käymään muutamaan viikkoon.
Voisi pysyä sopu kotona jatkossakin ja pääsisin viettämään näitä mukavia reissuja muulloinkin.



Kiitokset reissuseurasta Karvanaamalle.

Tästä kuviin

Tuskan tyydytystä Nukarilla 19.6.2012

Tuli vielä anottua emännältä pohjoisen reissun jälkeen yksi vapaa ilta kalastamiseen. Suuntasin töiden jälkeen "koti"koskelle hieman siimoja oikomaan.

Laitoin kamoja parkkipaikalla kuosiin ja suuntasin siitä sitten tutuille paikoille heilumaan. Noin 5 minuuttia ehdin perhoja liottaa, kunnes ensimmäinen kala viipotti jo siiman päässä. Kirre kävi jo hetkeä aikaisemmin tukistamassa, vaan ei tarttunut syöttiin.



Kala haaviin, pikaiset kuvat ja laskuvapauteen. Kyllä se helpotti, kun pohjoisen reissusta jäi hieman tuskaa, kun ei taimenet tarttuneet.

Suuntasin tästä sitten pikkuhiljaa ylöspäin, koskesta kaivelin kivien takusia ja monttuja. Näistä irtosi muutama tapahtuma myöskin. Päätin viedä kotiokin kalaa, kun niitä siellä oli pyydelty. Joten kolkkasin sitten yhden noin kilon kalan matkaani.
Vaikkakin onkin aikamoinen poikkeus omiin rutiineihini, 4 vuoden aikana olen tätä ennen 3 kalaa kotio vienyt.



Laavulta suuntasin kohti maantiesiltaa hitaasti koskea samalla haravoiden. Muutamasta "varmasta" montusta ei kalaa löytynyt, mutta tärppejä tuli kohtuu tasaisesti koko alueelta.

Haavissa kävi loppujen lopuksi koko reissun aikana 7 kalaa ja karkuutuksiakin oli useampi. Kassitin itselleni vielä toisen kalan matkaan, tuollaisen 1.7kg painavan kirjoevällisen.



Kalaa tuntui löytyvän koko jokialueelta oikein mukavasti, vaikka hieman töitä saikin välillä tehdä, mutta sehän se on lajin suolakin. Ei ole kivaa, jos liian helposti kalaa nousee.

Tälläistä pientä tällä kertaa, ny painutaan jussin viettoon ja nautitaan grillisapuskaa ja olutta.

Hyvää Juhannusta kaikille ketä täällä pyörii lueskelemassa.

ps. tästäkin reissusta on kuvat normaalissa paikassa, vaikka samat kuvat ovatkin tässä tekstin yhteydessä.

Kauden ensimmäinen ylös

Jälleen kerran tuli lähdettyä Nukarille siimoja oikomaan, toistamiseen tälle kaudelle. Janne lähti mukaan kaveriksi ja kuskiksi. Tutustumaan perhoilun saloihin.

Jannelle haettiin aamuste hieman 8 jälkeen luvat Seolta, siinä sitten vielä kupit kaffetta ja suunnaksi ranta.
Parkkipaikalla kamoja kasatessa huomasin taas edukseni, että kyllä kannattaa sitoa perukkeet perhoineen valmiiksi kotosalla, niin ei sormet jäädy. Vaan kuinkas ollakkaan, oliko se sittenkään hyvä idea. =)
Jonkin moisen sotkuun olin saanut perukkeet kuitenkin kieputettua, joten aukomiseen meni aikaa liki 20min ja sormet oli todella kohmeessa, aamun mittarilukemat kun huitelivat siinä -4 hujakoilla. Mitä tästä opin??? En taas mitään, jollei jollain satu olemaan jotain helv... hyvää vinkkiä tuon valmiin perukkeen säilömiseen, niin kertokaa ihmeessä.

Rantaan kuitenkin päästiin ja alkuun hieman piti Jannelle näyttää miten se siima siitä vavasta lähtee liikenteeseen. Hyvin tuntu oppi menevän jakeluun ja jonkin verran tuntumaakin taisi tulla, kun loppu reissusta se siima jo viuhui rullaamalla sinne 10metrin tietämiin. Ei kaikkein helpoin paikka opetella, kun pusikkoa ympärillä ja sen huomasi myös Janne useamman menetetyn perhon kanssa.

Alkujaan pommitettiin padon yllä olevaa, hitaampi virtaista aluetta ilman tuloksia. Tästä siirryttiin sitten suoraan tuonne koulusuvannolle. Sitä siinä pikkuhiljaa ronkittiin ja tultiin reunaa myöden alaspäin. Välillä vavanrenkaita aukoen ja välillä vain ihmetellen maailmanmenoa.

Kunnes tästä kohtaa ronkittuani (katso ylempikuva) totesin...
Kas kummaa täältähän löytyi kalaa. Aikani olin siinä jo paikkaa ronkkinut, kun vihdoin siima kiristyi ja hetken ajan taimen potki siiman päässä, kunnes antautui kohtalaisen helposti. Kylmä vesi teki varmasti tehtävänsä voimien kuolettajana. Kala haaviin, perho irti, kuvat ja kaveri takas jatkamaan menoaan. Tuollainen hiukan 30cm ylitse päässyt taimenen penikka, varsin nätti kaveri. Näin oli omalta osalta kauden ensimmäinen kalakin ylös saatu. Isoimpia taimenia mitä olen Nukarilta tavoittanut. Toi hymyn naamalle ja uskoa tulevaan.

Tästä siirryttiin laavulle evästämään.
Laavusuvanto ei kaloja tai havaintoja tuonut, joten jatkettiin alaspäin. Päätettiin käydä kääntymässä aina tuolla Harrikosken alla kääntymässä. Vähän paikkoja katselemassa. Hyvältähän ne näyttää edelleen, mutta paha on rannassa viskoa, jääkansi kun on petollinen ja hurjasti puita kaatunut jokeen ja rantaan. Paikkoja joista kalan olisi olettanut tulevan löytyi ja niitä tuli myös kalastettua ilman tulosta. Tosin jos olisi kala innostunut perhoon tarttumaan ja hieman virkeällä päällä olemaan, niin ongelmissa olisi äkkiä ollut, kaatuneiden puiden oksistoon mennessä olisi peli ollut hyvin pitkälti menetetty.

Sitä siinä sitten noustiin ylöspäin välillä aina paikkoja kokeillen. Vaan kun ei kalaa tuntunut löytyvän, niin suunnattiin suoraan sitten takas autolle ja näin ollen reissu oli taputeltu.

Mukava aamupäivä, hyvässä seurassa ja kauden avauskalan saanti piristi tätä pääsiäistä kummasti.
Seuraavaa kertaa odotellessa... ehkä sitten jo maanantaina hieman erilaisissa maisemissa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin Se On Moro.