Siitä sitten sängystä ylös, muutama leipä naamaan ja kohti koskea. Matkalla piti käydä myllykukosta hakemassa kuppi kahvia.
Aurinko alkoi pikkuhiljaa näyttäytymään enemmän ja enemmän puiden takaa, ilma oli noin 10 asteen tietämissä ja pientä usvaa oli siellä täällä. Ajellessani lähemmäs kohdepaikkaa, maisemat oli upeaa katsottavaa, auringon värjätessä punaisella tuota usvaa joka leijaili metsien reunassa ja pelloilla.
Saavuin parkkipaikalle hieman ennen kuutta. Ei auton autoa, joten rauhassa sai ainakin aloittaa kalastuksen.
Suuntasin tutuille mestoille rantaan päästyäni ja lähdin koskea koluamaan. Ensin alkuun löytyi muutama reilu 35cm taimen toinen taisi olla jopa lähempänä 40cm.
Muutama metri ylempää kiven huopeesta uitettuun perhoon iski hieman kilon alle jäävä kirjolohi. Näin tuli jälleen tiedostettua, että kyllä kalaa on, kun vain hieman viitsii nähdä vaivaa.
Koskessa kahlatessani näin huomattavan paljon rapuja siellä täällä. Muutama yritti pohjaa myöden uinutta perhoakin saalistaa, sellaiset vibrat siitä siiman päässä tuntuu.
Ylöspäin noustessa, löytyi aivan rannan tuntumasta jälleen kirbeli. Varovaisia tärppejä olivat tähän asti olleet, molempien kalojen iskut. Tarkkana sai olla.
Käännyin niskalta takaisin alaspäin. Muita kalastajia ei ollut ilmestynyt rantaan, joten sain vielä koluta aavistuksen tarkemmin vähä vetistä koskea, josta kalojen mahdolliset olin paikat oli kohtuu helppo löytää. Laskulla löytyi jälleen yksi kala, joka sekin löytyi isomman kiven "alta".
Päätin vielä kipaista toiselle koskelle, kun ei muita maisemissa näy.
Siirryin tovin matkaa eteenpäin ja aloitin jälleen kalastamisen, tällä kertaa koskea laskien. Alkuun tuntui kovin hiljaiselta. Pidin pienen tauon ja nautin kosken kohinasta ja auringon säteistä, jotka vihdoin saavuttivat jokiuomankin. Polttelin tupakkia rauhassa ja katselin yhtä varteen otettavaa monttua. Näin kun isompi kala kävi möyrähtämässä pinnassa, ensi oletus oli kirjolohi. Päätin sitten uittaa perhot kyseisen montun reunaa myöden, kun siima kiristyi ja vesi pärskähti. Samassa ennen kuin ehdin enempiä miettiä alkoi kala nousta koskea ylös, liki 15m raivokas nousu kivien ohitse ja sitten pysähtyi. Aloin lapata siimaa sisään ja samassa nousta koskea itsekin ylös. Kala juroi hetken 2 kiven alla, jonka jälkeen otti vielä pienen spurtin ylöspäin, kiertäen kiven ja kääntyen takaisin. Tässä kohtaa 2X piuhat paukkui poikki, todennäköisesti kivi nirhaumien takia. En ollut enään varma oliko sittenkään kirjo. Mutta koskaan en tuota saa itselleni varmistettua, joten elän siinä toivossa, että se olisi ollut koskessa pidempään viihtynyt kirjolohi. Tällä vältän sen suuren pettymyksen, että olisin hukannut vauraamman taimen.
Tästä sen enempiä murehtimatta, sidoin uutta perhoa perukkeeseen ja jatkoin matkaa. Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes sitten alkoi tapahtua uudemman kerran. Kilon luokkaa ole kirjo iski kiven edestä perhoon kiinni ja antautui aika suosiolla haavittavaksi.
Kosken alaosista löysin vielä muutaman kirjon ja pienempiä taimenia n.25-30cm, sekä yhden todella kiukkuisella päällä olleen ahvenen. Taisi olla "herännyt" väärällä evällä, pieneen kokoonsa nähden niin "raivokasta" menoa.
Lähdin siinä sitten vielä takaisin autolle päin, samalla koskea läpi käyden. Pystyin jo auringon avulla spottaamaan muutaman kalan matkalla, mutta kovin tuntuivat olevan passiivisia perhoja kohtaan.
Sai kuitenkin vielä pari hassua koukutettua ja hyvillä mielin palattua autolle.
Pieni häkellys jäi siitä yhdestä rallista mieleen, mutta yritän olla miettimättä sitä sen enempiä. Huomis aamuna sitten starttailen autoa kuuden pintaan kotoa ja suuntaan koko päivän reissulle Jaalan suuntaan Sontajoelle.
Tässä vielä linkki perinteisiin reissu kuviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti