Ounasjoki 2015

Tjaahas, se olis aikaa taas vierähtänyt vähän turhankin paljon tästä viimeisestä blogipäivityksestä.

Kesä meni vähän vähemmällä kalastuksella kuin edellisinä vuosina on tottunut, mutta kyllä sitä jotain pientä reissua tuli silti tehtyä. Ehkä isoimpana viikon reissu Ounasjoelle tutulla ja turvallisella porukalla. Tämä nyt siis tuon edellisen päivityksen jälkeisistä reissuista. Jotain pienempiä keikautuksia joilla on ollut lisäksi.

Tuosta Ounasjoen reissustakaan en jostain kumman syystä saanut luotua tekstiä vaikka mahtava reissu olikin ja nyt näin talvella useampi kuukausi reissun jälkeen on vaikea alkaa tekemään siitä selkoa.

Jotain mitä tuolla reissulla kuitenkin tuli tehtyä niin selviää kuvista ja tähän alle rustaamastani pienestä muistelosta.

Kalallisesti tuo oli suurinpiirtein kokonaisuudessaan harjus kalastusta, pinnalta ja pinnan alta. Itse kalastin oikeastaan koko reissun kelluntarenkaalla polskien. Heti sen jälkeen kun toisena päivänä vai oliko jo ekana iltana kun jouduin ajamaan Rovaniemelle räpylä ostoksille. Keepperin settiräpylät tai mitkä lie muovilärpäkkeet antoivat periksi. Enkä tosiaan antanut tuon pilata reissua, vaan joesta suoraan autoon ja useamman sadankilometrin kierros Rovaniemelle ja takaisin. Järkeä??? NO ei, mutta tulipa tehtyä ja reissu meni siltä osin putkeen.

Kävin heittämässä yhden päiväluvan Vuontisjärvellä siika mielessä. Siikoja löytyikin, kun vain ensin löysi paikat. Kovin pientä oli, suurin nippanappa 30cm yli ja loput alle. Muutama parempikin kala siiman päässä järvellä oli, mutta joko tapsipoikki (0.8-0.12) tai sitten muuten vaan irti. Pääasia oli, että sain rauhassa kokeilla erilaisia keinoja kyseisen kalan parissa.

Suurimpana riesana tuolla oli polttiaiset ja mäkäräiset, hyttysiäkin toki oli, mutta ei niin paljoa.

Itse Ounasjoesta sain yhden ison kalan siiman päähän, mutta tälle ei ollut mitään sanomista, kun ampui keskeltä koskea nielusta alas ja se oli sen jälkeen moro. Tämä sattui kun laskeskelin kelluntarenkaalla Raattaman kylästä alas mökille. Raattamankoskessa jossa tuokin isomus oli, oli hienoja portaita johon pääsi näppärästi kelluntarenkaalla stoppaamaan ja näin kalastamaan laajalta alalta. Voin kyllä näin jälkeen päin kertoa, että ei ehkä kaikkein helpoin kapistus laskea koskia alas, varsinkin kun kiviä saa varoa. En ehkä toistamiseen lähde yrittämään moisia hölmöilyjä, mutta kyllä sen verran oli järkimatkassa, että ennalta kävin rantaa alaspäin kävelemässä ennen kuin koskea lähdin tiputtamaan ja pahimmat paikat kanniskelin sitten rantoja pitkin.

Kiitos kuitenkin reissusta kaikille mukana olleille, H,M,A.
Sitten tähän niitä kuvia.


Tästä vielä kaikki kuvat

Noin muuten viimevuodesta jäi käteen paljon kaikkia hienoja kokemuksia.
Hauki ennätys paukkui useammalla kilolla ja sentillä. Pari hienoa viikon reissua ja useampi pienempi kierros. Kisapuolella jäi vähän heikonlaiseksi koko kausi. Syksyn karsinnoista jouduin vielä kaiken lisäksi perumaan liki kaikki, pienen uupumisen takia. Mutta nyt tulevaa kautta voi taas katsella kirkkain silmin, niin kisojen osalta kuin siviilikalastuksenkin parista. Suunnitelmissa on reissu Ruottin maalle Vilhon kanssa, Kuusamon vesiinkin on tarkoitus tänäkin kesänä ottaa kontaktia.

Yksi ikävämpi asia tässä painaa ja se on, että en suurella todennäköisyydellä pääse tänä kesänä lähtemään pohjoiseen tällä samalla porukalla, millä on näitä reissuja tehty jo useampi vuosi. Ei vaan lomat riitä reissuun. Vaikka jätän pienen mahdollisuuden yllätykselle kuitenkin.

Koitan tässä taas piristyä kirjoittamisenkin saralla, ainakin tulevan kesän reissuista. Talvi menee enempi ja vähempi sitoessa perhoja ja muutamia hankintoja tehdessä. Odottavan aika vain on tuskallisen pitkä. No muutama kk niin pitäisi taas päästä kautta aloittelemaan vaikkapa sumarikalastuksella.

Perhokalastuksen kelluntarengas SM-kisat, Kerimaan Kannantakainen 2015

Jaahas, sitä on jäänyt sit hiukan tekstit puuttumaan blogista sitten elokuun jälkeen.
Toisaalta en ihmettele, kun on ollut vähän muutakin elämää kuin kalastus, mutta siittä ei enempiä.

Otin perjantain 12.6 lomapäiväksi, koska kisat alkoivat jo tuolloin illalla yhden jakson verran. Aamulla lähdin suuntaamaan kohti Kerimaata ja sinne päästyä piti sitten alkaa hiukan kamoja kasailemaan ja ihmettelemään mitä kaikkea edessä olisi.

Kannantakaisella kaloja pintoi siellä täällä ja hiljalleen tuulikin rupesi tyyntymään ennen starttia.
Kaikki 10 kilpailijaa oli valmiina kun annettiin lupa siirtyä vesille. Itselle oli aika selkeästi tiedossa mitä teen tai miten aloitan. Eikä pillin vihellyksen jälkeen mennyt kuin parin heiton verran, kun ensimmäisen kerran kalat antoi tuta voimansa. Hirveä vastapallo tälli ja piuha poikki. Tätä tapahtui kyllä muillekin, joten tiedossa oli varsin meno vilkkaita kaloja, olihan lammessa isoja kirjolohia, taimenia ja vielä isompia nieriöitä.

Itse sain jaksolle kolme kalaa kaukaloon asti ja lisäksi mukaan mahtui useampi karkuutus ja tälli. Yhden taimenen ja parin kirjon voimin olin avaus päivän jälkeen vielä ihan kohtuu sijalla 5.



Ilta meni enemmän ja vähemmän turhia joristen ja muutaman sandels tölkin tahtiin, yön nukuin autossa, siis sen mitä nukuttua sai.

Aamupalan jälkeen olikin aika siirtyä takaisin tositoimiin ja aamun jakso vihellettiin käyntiin klo 8:00. Heti toisella heitolla sain kalan siiman päähän, mutta hetken tappelun jälkeen kala veti pidemmän korren. Koko aamun jakso oli iteselle aika moista tuskaa, tuon ensimmmäisen tällin jälkeen ei kuulunut eikä kolissut kaukalossa. Rankka plänkki kisaan, mutta onneksi oli vielä pari jaksoa vielä jäljellä.
No jos ny ihan tosissaan ollaan, niin kyllähän se kalakin sieltä sitten lopulta nousi, tosin vei multa 15-20min jakson lopusta kelluntarenkaalla surffailuun ja sen toivomiseen, että vapa pysyy nipussa. Oli sitten #6 keppi kohtalaisen hyvin kierona, kun kala paineli liki suoraan kohti ja helvetillistä kyytiä suoraan renkaan alta, oli kyllä varsin nautinnollinen väsyttely tuokio ja toive isosta nieriästä eli. Tosin tuo toive mureni, kun kala ensimmäisen kerran pintaantui renkaan vierelle ja ilmoittaen olevansa hauki. Arvioin pika silmäyksellä kalan tuonn 6-8kg hujakoille, mutta todellisuus iski vasten kasvoja kun sain kalan viimein haaviin ja kiikutettua rantaan. Kisakala tämä ei ollut, mutta päätin tappaa aikani tuohon ja hinata mörön kuiville. Jakson jälkeen käytettiin kalaa vähän puntarissa ja mitalla... loppu lukemat toi itselle vihdoin kerho- ja ennätyskalan. 11,31kg ja 115cm mitoilla. 0,25mm perukkeella ja pienellä mustalla liitsillä saatuna tuo on varsin vakuuttava saalis. Että on se kumma, minäkin kun pienen ikäni olen haukia pyytänyt, liki kymppiäkin päässyt, mutta ei tuollaisiin lukuihin, niin silloin kun pitäisi kalastaa kilpaa kirjolohia, taimenia ja nieriöitä, niin minä se tapan aikani tuollaiseen. Oman tovin siinä ehdin tosin miettiä perukkeen katkontaa, mutta sisu ei antanut myöden.



Seuraavalle jaksolle vaihdoin hiukan settiä, mutta ei se paljoa lohduttanut. Kaloista ei tullut edes tuota yhtä tärppiä eikä enempää haukia. Tosin ajatukset ei ihan ollut ehkä vaadittavalla tasolla ja kalastuskin hieman ailahtelevaa.

Ruokailun jälkeen vedettiin vielä viimeinen jakso, jossa sain yhden varovaisen tärpin kalasta, mutta muuten piteli hiljaista. Eikä juuri ollut hirviästi motivaatiota enään kalastaa kunnolla, kun ei ollut mitään suuntaa enään ylöspäin.
Joten loppu tuloksissa olin ihan ansaitusti porukan viimeisenä, mutta en sentään vissiinkään ilman palkintoa silti jäänyt, tuosta möröstä taisi tipahtaa ilmainen yöpyminen Kerimaalla, joten ehkäpä sitten käyn ottamassa revanssin noiden muiden kalojen kanssa.

Kisan suurin mitattu kisakala oli 75cm nieriä, lisäksi oli useampia +50cm kirjoja, muutama taimen ja nieriä lisäksi.


Upea paikka se oli kalastella, ainakin porukka teki siitä upean.

Kärkikolmikko näytti tältä
1. Juhani Rosenström
2. Petri Virolainen
3. Jari Jylhä

Onnea mitallisteille tätäkin kautta.

Tästä pääsee vielä katsomaan loput kuvat kisoista.

Kelluskelua välillä.

Tuossa tuli eilispäivänä käytyä Ahdin kanssa hieman kelluskelemassa renkaalla ja jallittamassa siikaa.

Tuo siian kalastus jäi tuolla Oulunjärvellä itseltäni väliin, vaikka sitä oli tarkoitus harrastaa, vaan eipä tullut niin tehtyä. Nyt sitten lähdettiin lauantai iltapäiväksi ja illaksi suorittamaan tuota nautintoa.

Saavuin itse rantaan tovi ennen Ahtia ja olin siinä saanut kamatkin suunnilleen valmiiksi, kun herra saapui paikalle. Pikaiset pulinat ja vesille. Itse latasin matkaan kaksi settiä ja Ahti yhden. Aika pitkälle samoilla suunnitelmilla molemmat liikkeelle, poikkeavuutena vain perhot.



Vesille päästyä ja ensimmäiset heitot tehtyä alkoikin jo tapahtumaan, sain kivan tärpin joka ei tosin kiinni pysynyt. Heti perään seuraavalla uitolla uusi tälli ja pari potkua kunnes irtosi. Tätähän tää siian kalastus onkin, koitin muistutella mieleen pikkuisia asioita joilla voisi tehostaa ylöstuloa. Hetken päästä uusi tälli ja jälleen irti. Tiputtelin siinä alkuun vissiin kuutisen kalaa, ennen kuin onnistuin saamaan ensimmäisen ylös asti. Pieniähän nämä perkuleet ovat, mutta kiva niitä on kevyillä vehkeillä kalastella.

Ahti ei tähän mennessä vissiin ollut saanut nykyäkään, mutta lopulta hänkin sai tapahtumaa. Tämä tosin osoittautui ahveneksi. Sain vähän ajan päästä toisenkin ylös ja annoin tuon Ahdille ahvenen kaveriksi. Ruokaa kun meinasi näistä hieman illalla tehdä. Jatkettiin kelluskelua tuulen mukana, samalla itselleni tuli jälleen useampi tiputus kaloista ja lopuksi vielä piuhat solmuun. No niistä selvittyäni oli aika polskia hieman takaisinpäin, jotta voi taas "laskeskella" tuulen mukana toiseen suuntaan. Jätin siimat uimaan polskiessani ja tässä kohtaa tuli tälli, tuli toinen ja kolmaskin. Lopulta neljäs jäi sitten jo kiinni asti ja siika köllötteli jälleen haavin pohjalla. Tämä sai jatkaa uintiaan vaikka olisikin ollut ruokakalan kokoista. Ahti huilasi jo sen verran kauempana, etten viitsinyt sinne lähteä polskimaan. Tein myös samalla päätöksen, että otetaan joka toinen Ahdille ja loput pois.

Uutta "laskua" tehdessä sain käytettyä 3 siikaa ylhäällä ja näistä kaksi jätin huilaamaan renkaan kyytiin.



Aurinko paisteli ja syönti hiljeni pikkuhiljaa iltaa kohden. Kivaa touhua tämä oli ja ihan positiivinen fiilis jäi, kun tätä siian kalastusta olisi viikonpäästä alkavalla Hossan kierroksella tarkoitus harrastaa. Tosin kalat toivottavasti hieman paremman kokoista. Joka tapauksessa itseluottamus kasvoi tällä reissulla.

Kaiken kaikkiaan siikoja tuli kohtalaisen hyvin, mutta vain toiseen renkaaseen... Ahdilla jotenkin tuppasi homma tökkimään, vaikka ny ylös muutaman saikin. Lopulta Ahdin matkaan lähti ahvenen lisäksi vissiin 7 siikaa, joten kyllä niistä hieman makua kielenpäälle saa.

Tässä vielä lisäksi muutama kuva reissusta.



Niin ja tulihan tuossa käytyä aikaisemmin Evolla Niemisjärvillä pyytämässä lujasti tyhjää. Kirjon pyynti on aika vihulaista näin kuumilla helteillä, joten tuo reissu meni enemmän ja vähemmän rentoutumiseen ja ahventen ongintaan. Siinäkin sentään pärjäsin perholla virveliä vastaan ihan OK, loppu tulos taisi olla mun ja Jusun osalta 6-2. Mutta tuosta nyt ei hirveästi muuten kerrottavaa jäänyt, jahka vedet viilenee, niin eiköhän sitä tule tuollakin taas piipahdettua. Lisätään nyt pari kuvaakin paikanpäältä.